It's been a while...

For those (select) few of you that actually follow my blog: I'm sorry. I certainly didn't mean to take an indefinite hiatus, but life happened.

I've spent the last year being stressed out over my MA thesis, without actually getting much done. I've also felt worried about job opportunities while cursing my faculty and my major, thinking back on decisions made. I always thought I would have life figured out by the time I was 25, and that I would know what I want to do (sounds ridiculous, in retrospect). But in truth, all I really know is what I decidedly do not want to do. I suppose that's a start.


Image: OfTheFountain at Etsy
Right now I'm juggling thesis writing and work, but I am slowly trying to find my way back to blogging. I've struggled a lot with the direction I want to take my blog, but I suppose I just have to accept that as I have a wide array of interestes, my blog will invariably end up reflecting that. I am still interested in style and fashion (probably more than ever now that I have some actual spending money), but I am equally invested in music, movies, television, literature, design and cooking. Rather than limit myself to one of these topics, I am going to write about all of them (and more). Lifestyle blogging. We'll see how it goes.

In the mean time, please feel free to follow me on Instagram, Pinterest and Styleloving, as I am fairly active on all three.

Friends

Happy Valentine's Day, everyone! I know I'm extremely late with this, but it's still the 14th after all. In Finland, Valentine's Day is more often spent with friends than with significant others, and I honored this tradition by inviting my best friends over for a small get together. The night was spent laughing and reminiscing, and so this is the only time today that I've had a moment to myself.  So, you know, better late than never...

My father – who is a far more seasoned photographer than I am – sent me this wonderful photo today, and thought I would share it with you (in the spirit of celebrating friendship). I hope all of you got to spend this day with your loved ones, as well!

Girl's night out

Because of the extreme cold, I spend most of last week confined to my apartment. That was fine for a while, but when Saturday came around I felt as if I needed to get out if only to avoid cabin fever. I started by checking out what Restaurant Day had to offer, and when it got dark I headed out to a bar to meet friends. We spent hours talking, laughing and drinking wine. Lots of wine.

 

Sunday, in turn, was spent suffering from a wine-induced hangover, feeling old. I was originally planning to make poached eggs and salad for dinner, but when I woke up salad greens were pretty much the furthest thing from my mind. In a stroke of genius, the salad ingredients were then put to use in the form of breakfast (fried eggs and bacon) and dinner (fries and the best burger ever). We used this brilliant recipe for chili-lime ketchup to give the burger a little extra zest, and the result was just perfect. Definitely beats any burger you could get from the local fast-food joints.

(I suspect the secret to a good burger lies in using fatty meat and fresh ingredients, but I am still going to claim it was all due to our cooking prowess.)

The perfect beginning to a Saturday

It's time for Restaurant Day once again, and since I skipped the previous one I figured I might as well check out a pop-up restaurant or two today. (I ended up sticking with one, because that was more than enough in -20°C, thank you very much.)

Because I absolutely love Mexican food, we decided to brave the cold and headed to ¡Viva Mexico!, an outdoor taqueria opened by students of Turku University.

The boyfriend was not impressed with my food photography.

What be both were impressed with, though, was the size of the burritos. I was barely able to finish mine, so the portions were more than reasonable considering the price. The chili verde was spicy and excellent, and worked really well with the rice inside the burrito. I was freezing when we got to ¡Viva Mexico!, but by the time I had the taqueria's burrito in my hands I was feeling pleasantly warm (and by the time I finished eating it my belly was pleasantly full). 

Can't wait to see what the people in my city come up with for the next Restaurant Day!

Teatime

I got plenty of Christmas presents this year (and I'll get back to those later), but the best present I could have possibly asked for was the one I least expected. One of my best friends suddenly returned home after four years of studies in Australia, and it's been great to have her back.

The last few weeks have been filled with girl's nights and girl talk – and man, how I've missed this! It's great to have our little posse back together again, and fun to have someone I can talk to about clothes and fashion (at least without having them roll their eyes at me).

Much time has been spent giggling in cafes, and hopefully the rest of this spring will be spent in much the same manner.

During one of our visits to Café Art last weekend I tried to combat my soy latte obsession with japanese tea, but ugh – too sweet! Staying away from amacha from now on. Regular green tea is clearly the way to go.

Compulsory holiday update

Christmas passed really quickly this year, which is part of the reason I haven't gotten around to posting these pictures earlier.

I spent most of the holidays with my family, and because I was so busy helping out in the kitchen I even managed to avoid the customary weight gain. Most of that can probably be chalked up to me not being a huge fan of traditional Christmas food, but keeping busy also definitely helped prevent me from stuffing my face with chocolate. My hat goes off to my mother though: just helping with menial tasks resulted in me being completely exhausted, so I can only imagine the effort that goes into banging out dinner for eight people.

I received a surprise present from my mother in the form of a pretty bouquet of tulips, and now I've developed an obsession with keeping cut flowers at home. This winter has been so dark and grey that I've found myself wishing for spring earlier than ever, and fresh flowers seem to alleviate my lethargy a bit. (But only a bit. Not enough to actually get me started on my thesis.)

I've also tried to combat my laziness by drinking lots of green tea, but during the last few weeks I seem to have switched to soy lattes. The green tea was probably a better idea, as drinking coffee makes me so hyperactive it's difficult to focus (especially on thesis writing. Do you sense a pattern here?). But there's nothing like waking up to the smell of coffee in the morning, especially if you can shamelessly take advantage of your boyfriend by sleeping in while he makes you a fresh cup.

So I'm offering this simple phrase

Jouluvalmistelut ovat tänä vuonna sujuneet melko kivuttomasti, ja kotikin on ensimmäistä kertaa saanut oikein kunnon joulukoristeet. Pikkukuusen hankimme jo viime vuonna, mutta nyt joulufiilistely on viety jo aivan uudelle tasolle.

Glöginjuonnin aloitin hyvissä ajoin, ja kokeilin Blossan vuosikertaglögiä. Pullollisen. Myöhemmin hankimme toisen. Ja kolmannen...

Kotiin tuli myös hankittua kynttilöitä, ja niitäkin on käytetty ahkerasti tunnelman luomiseen.

Ylpein olen kuitenkin itse askartelemistani joulukoristeita, jotka tekivät hetkessä kerrostalokaksiosta lämpimän ja tunnelmallisen. Olen jo pitkään halunnut ikkunaan jonkin suuremman koristeen, mutta valokehitelmät eivät siihen oikein sovi. Niinpä tein kuun alussa pienen kierroksen pihalla ja palasin kotiin suuren oksan kanssa, jota vielä vuolin vähän puukolla. Joulu-oksan siitä teki Stockmannilta ostetut koristeet sekä piparminttusauvat.

Mutta eihän se askartelu vielä siihenkään loppunut.

Kyllästyimme hyljemiehen kanssa tylsään valonauhaan, joten eräänä iltana päädyimme origami-taitteluun, tuloksena söpöt japanilaiset pikkulyhdyt. Voilà! Jouluinen koti.

Tänään heräsin kahdeksalta perinteiselle joulukierrokselle kauppahalliin. Nyt kun on viimeisetkin siikatartarit ja serranokinkkusiivut ostettu, ehdin vielä hetken rentoutua ennen kuin hakeudun Kaarinaan viettämään iltaa perheen kanssa.

Jätän teidät nyt ihanan joululaulun pariin, johon en kyllästy vaikka olen vetänyt kyseistä kappaletta bändin kanssa monta vuotta peräkkäin. Hyvää joulua ja rauhallista lomaa.

Oho, elämää!

Pahoittelen viime aikojen blogihiljaisuutta, jonka syyn voi selittää nopeasti seuraavalla kuvalla:





Kahden opiskelijavaihdon jälkeen viimeisen opiskeluvuoden alkaessa tuntui siltä, että oli aika antaa jotain takaisin, joten toimin tänä syksynä tuutorina vaihto-opiskelijoille. Homma on ollut hiukan vaativampaa kuin osasin odottaa, sillä kuluneiden kolmen viikon aikana olen viettänyt suurimman osan ajastani joko töissä tai vaihto-opiskelijoita opastaen, eikä omaa aikaa ole ollut juuri lainkaan. Vaikka pankeissa ja kaikenlaisissa muissa toimistoissa juokseminen on ollut rankkaa, on kokemus myös ollut hyvin antoisa. Olen päässyt terästämään niin englantiani kuin japania ja ranskaakin, mutta kiinnostavinta on varmaankin ollut nähdä Suomi vaihto-opiskelijan silmin. Vaihtarit kokevat kaiken kaupassa käymisestä baarissa asioimiseen vaikeaksi, ja jaksavat ihmetellä sitä, miten monia asioita täällä voi hoitaa Internetin välityksellä.

Jotkut vaihtareista ovat avuttomampia kuin toiset, ja tähän mennessä olen muiden velvollisuuksien lisäksi saanut opastaa tyttöjä muun muassa riisin keittämisessä, vihannesten ostamisessa, uunin käyttämisessä, ja tulliselvityksen tekemisessä. Huvittavaa oli myös yrittää selittää japanilaisille vaihtareille sitä, miksei Suomesta löydy suklaaleipää. Jouduin myös selventäämään, että kaupan leivokset eivät ole leipää.

Nyt elämäni alkaa jokseenkin rauhoittua, joten yritän tästedes kirjoitella hiukan ahkerammin.

Ravintolapäivä

No kävinhän minäkin katsastamassa Ravintolapäivän tarjonnan (joskin se oli Turussa hiukan surullinen).

Hyljemiehen kanssa oli tarkoitus aloittaa Kioskin toastbrunssista, mutta suunnitelmamme muutuivat melko nopeasti. Päästyämme paikan päälle jouduimme toteamaan pitkän jonon etenvän sellaista tahtia, ettemme millään ehtisi ajoissa lähikulmillemme Rubiinikahvilaan, jonne olimme sopineet treffit hyvän ystävän kanssa. Niinpä jätimme suosiolla toastit ja amerikkalaiset pannarit väliin, ja hakeuduimme suoraan seuraavaan kohteeseen.

Rubiinikahvila sijaitsi ihanan puu- ja kivitaloalueen sisäpihalla, joka sai seurueemme spontaanisti toistamaan lausetta "kyllä sitä näinkin voisi asua". Kahvilan paras anti oli tainnut loppua jo saapuessamme, mutta onnistuimme nappaaman melko vastaleivotut pullat ja suklaamuffinit itsellemme. Istuimme pitkään tyytyväisenä hieman villiintyneessä puutarhassa pullakahvien kera, ja kuuntelimme live-musiikkia harmonikan ja viulun muodossa.

Kun olimme paistatelleet auringossa tarpeeksi pitkään, jatkoimme pitkin sisäpihaa ruusukirpparin tarjontaa tutkimaan. Mukaan ei tarttunut mitään, paitsi nuoren soittajaduon kaunis musiikki, jota olisi pitänyt kuvaamisen sijaan nauhoittaa.

Keskustelumme pyöri aika ajoin sen ympärillä millaista ravintolaa itse lähtisimme toteuttamaan jos osallistuisimme ravintolapäivään kokkeina, ja lopputulokseksi taisi tulla joko izakaya (jossa ei tarjoiltaisi alkoholia, mutta kylläkin takoyakia, gyozaa ja muuta pientä ja hyvää aasialaista) tai jenkkibistro (jonka tarjontaan kuuluisi ainakin slidersit, hodarit ja maalaisranskalaiset). Ensi kerralla ehkä käydään kuitenkin ensin Helsingissä herkuttelemasssa katsomassa mallia.

Taiteiden yö (ja vähän muutakin)

Tällä viikolla ohjelmaa on ainakin riittänyt, mutta nyt liiallinen aktiivisuus on vihdoin ruvennut vaatimaan tältä sohvaperunalta veronsakin. Ennen kuin flegmaattisuus iski ehdin kuitenkin käydä Taiteiden Yössä, katsomassa Colourscapen luojien ohjelmanumeroa nimeltä Music of the Spheres. Nimensä mukaisesti muusiikki olisi kai ollut tärkeässä roolissa, mutta ikävä kyllä aurajoki ei vaikuttanut toimivan erityisen hyvin akustiikan puolesta, sillä itse en kuullut soittoa juuri lainkaan. Mutta olihan kahden jättimäisen pallon liikkuminen joella joka tapauksessa melko vaikuttavaa katsottavaa.

Seuraavana päivänä taas suuntasimme Tintåån pitsalle, mutta vatsaan päätyi vähän kaikkea muutakin. Erityisen ihanaa oli jälkiruokakeksi ja tarjoilijana toimivan ystävättäreni tekemä cappuccino, jonka veroista olen Turussa saanut vain Café Artissa. Lisää tällaista Turkuun!

Väriloistoa

Sunnuntai oli ohjelmantäyteinen päivä, sillä luvassa oli kunnon kulttuuripläjäys Colourscapen muodossa. Hyljemies värvättiin vähän aikaa sitten mukaan Colourscapessa järjestettyyn tapahtumaan, jossa kaksi suomalaista saksofonikvartettia osallistui brittisäveltäjä Nye Parryn käsialaa olevaan musiikilliseen peliin.

Saapuessani paikalle noin puoli tuntia ennen Colourscapen avaamista jono kulttuuriteokseen oli sen verran pitkä, että kiitin todellakin onneani kun pääsin fonistiherrani kanssa takaovesta sisälle. Kupittaalla sijaitseva Colourscape on ollut ilmeisen suosittu, eikä visiitin jälkeen ole vaikea ymmärtää miksi.

Colourscapessa antauduttiin täysin värien maailmaan, ja käveltiin eriväristen kuplien sisällä. Vierailijoille ojennettiin värikkäät viitat ja heitä kehotettiin jättämään kengät kuplalabyrintin ulkopuolelle, joten paljasjalkaisista katselijoistakin tuli osa taideteosta.

Teoksesta tavallista kiinnostavamman teki vielä Nye Parryn säveltämät musiikilliset pelit, sillä aistit pääsivät värimaailman lisäksi nauttimaan livemusiikista. En ole koskaan kokenut vastaavanlaista värin ja musiikin ilotulitusta, mutta minua enemmän innoissaan Colourscapesta taisivat olla vierailevat lapset, jotka selkeästi nauttivat värikuplista täysin siemauksin.