Ostoksia

Paluu bloggaamiseen (ja opintoihin) alkoi lupaavasti, sillä olen viettänyt viimeisen viikon sairaana. Tänään kävin lääkärillä verikokeessa ja kertomassa että "ei minulla mitään kuumetta ole", vain huomatakseni kuumemittarin näyttävän lämmönnousua. Verikokeesta ei ollut erityisemmin apua, mutta selvää on, että olen saanut kimppuuni ilkeän virustaudin (mahdollisesti jonkinlaisen rokon). Viikonlopun suunnitelmiin kuuluu yskiminen ja piiloutuminen peiton alle, mutta tässä teille pientä piristystä USA:n ostosten muodossa.

Tämä postaus oli oikeastaan tarkoitus julkaista jo aikoja sitten, mutta jostain syystä en vain ole saanut hommaa aikaiseksi. Eniten käytettyihin ostoksiini kuuluu hopeinen vintagekoru, jonka löysin pikkukojusta Seattlen folklife festareilta. Riipus näyttää sopivasti kirjalta, joten se oli kuin luotu minunlaiselle englanninopiskelijalle, jonka oli pakko lähteä Seattleen asti todella oppiakseen rakastamaan kirjallisuutta.

USA:ssa innostuin myös maan nettikauppojen tarjonnasta, joten klikkasin kotiini Madewellin puukenkäkorkkarit...

...ja Free People:n sandaalit.

Etsin Seattlesta myös ahkerasti kivaa nahkalaukkua, kunnes Shopbopin alennusmyynnissä törmäsin 3.1 Philip Limin Minnie-laukkuun, joka on kesän aikana varastanut itselleen lempilaukun sijan.

Käytännöllisen mustan värin lisäksi ihanaa laukussa on hopeanväriset vetoketjut ja soljet, sekä pienet yksityiskohdat, kuten pieni solmu laukun hihnassa. Pienestä koostaan huolimatta laukkuun mahtuu puhelimeni ja massiivisen lompakkoni lisäksi aurinkolasti, iso huivi, huulipuna ja kaikenlaista muuta sälää. Eli Minnie on oikein hyvin palveleva pikkulaukku!

Oho, elämää!

Pahoittelen viime aikojen blogihiljaisuutta, jonka syyn voi selittää nopeasti seuraavalla kuvalla:





Kahden opiskelijavaihdon jälkeen viimeisen opiskeluvuoden alkaessa tuntui siltä, että oli aika antaa jotain takaisin, joten toimin tänä syksynä tuutorina vaihto-opiskelijoille. Homma on ollut hiukan vaativampaa kuin osasin odottaa, sillä kuluneiden kolmen viikon aikana olen viettänyt suurimman osan ajastani joko töissä tai vaihto-opiskelijoita opastaen, eikä omaa aikaa ole ollut juuri lainkaan. Vaikka pankeissa ja kaikenlaisissa muissa toimistoissa juokseminen on ollut rankkaa, on kokemus myös ollut hyvin antoisa. Olen päässyt terästämään niin englantiani kuin japania ja ranskaakin, mutta kiinnostavinta on varmaankin ollut nähdä Suomi vaihto-opiskelijan silmin. Vaihtarit kokevat kaiken kaupassa käymisestä baarissa asioimiseen vaikeaksi, ja jaksavat ihmetellä sitä, miten monia asioita täällä voi hoitaa Internetin välityksellä.

Jotkut vaihtareista ovat avuttomampia kuin toiset, ja tähän mennessä olen muiden velvollisuuksien lisäksi saanut opastaa tyttöjä muun muassa riisin keittämisessä, vihannesten ostamisessa, uunin käyttämisessä, ja tulliselvityksen tekemisessä. Huvittavaa oli myös yrittää selittää japanilaisille vaihtareille sitä, miksei Suomesta löydy suklaaleipää. Jouduin myös selventäämään, että kaupan leivokset eivät ole leipää.

Nyt elämäni alkaa jokseenkin rauhoittua, joten yritän tästedes kirjoitella hiukan ahkerammin.