Syysunelmointia

Lääkärintarkastuksen yhteydessä päätin vähän hemotella itseäni, joten päädyin shoppailemaan ja syömään sushia lounaaksi. Kado-sushin californiarullia ei voita mikään.


Jostain ihmeen syystä kaikki tämän päivän ostokseni ojennettiin minulle paperikasseissa, mikä sai minut nostalgiselle tuulelle. Paperikasseissa on jotain erityistä, yksinkertaisin ruskea pussikin kumpuaa tiettyä vanhan ajan tunnelmaa, ja karkean paperin tuoksu saa mielikuvitukseni laukkaamaan. Paperisine kasseineni teeskentelin siis tänään hetkeksi, että elin sellaisessa pienessä amerikkalaiskaupungissa, jossa ostokset aina tungetaan ruskeisiin kahvattomiin paperipusseihin, ja jossa vallitsee aina raikas syysilma. Minun maailmassani paperpussi = Dosee's market = Gilmore Girls = onni.






Unelmalaukku saapui viime perjantaina postissa, ja on ollut siitä asti ahkerassa käytössä. Laukku on vielä vähän turhan jäykkä, mutta se varmaan pehmenee ajan myötä. Kehuja se on ainakin kerännyt viikon aikana, joten ei tainnut olla aivan turha ostos.

Konjakinvärinen unelma

Voi, olisipa minulla jokaisen naisen unelma – eli walk-in closet. Aikaisemmin viikolla kaksi Japanista lähettämääni vaatepakettia saapui, ja vaikka olin jo tehnyt vaatekaappiin tilaa ei se vain riittänyt. Tuloksena vielä pari kassillista vaatteita, jota olisi tarkoitus jossain vaiheessa viedä kirpputorille.

Blogissa on taas kerran ollut hiljaista, lähinnä koska yliopisto on jälleen kerran alkanut ja kursseja sekä tehtävää riittää. Motivaatiota taas ei. Nytkin pitäisi istua Human Resource Management-tehtävän parissa, mutta sen sijaan tilasin itselleni netistä uuden laukun. Kyseessä on kuitenkin koulukäyttöön menevä laukku, joten ehkä tämä olisi kuitenkin jossain määrin hyväksyttävää toimintaa?


Olen parin viimeisen kuukauden ajan etsinyt itselleni vintagesalkkua, johon mahtuisi kansio ja kannettava, mutta joka ei kuitenkaan olisi liian massiivinen. Unelmana olisi Mulberryn Elkginton-salkku, jolla hintaa on kuitenkin huikeat 580 euroa. Ehkä en vain ymmärrä merkkilaukkujen päälle, sillä en ole kunnon nahkalaukustakaan valmis maksamaan 200 euroa enempää. Mielestäni tunnettu brändi ei riitä lisäämään laukun arvoa monen sadan euron edestä, joten vaikka laukkuun olisikin varaa (opisekelijabudjetilla ei tietenkään ole), jättäisin kuitenkin ostamatta . Niinpä täydellisen salkun metsästys on saanut jatkua, tuloksetta.

Eilen vastaan sattui kuitenkin Cambridge Satchel Company:n lähes täydellinen yksilö, johon iskin heti silmäni. Laukkuja löytyy monissa eri väreissä ja kooissa, mutta lyhyen harkinnan jälkeen päädyin kuitenkin neljtäntoista tuuman klassisen ruskeaan. Laukku täyttää kaikki kriteerini: se on aitoa nahkaa, soljet ovat hopeisia, ja siihen mahtuu A4 kansio sekä kannettava. Ainoa mitä jäin kaipaaman oli kahva, joka olisi kyllä löytynyt suuremmasta koosta. Ai niin, se hinta. Salkusta maksoin vaivaiset 67 euroa + postikulut.



Laukun olisi tarkoitus saapua kolmen arkipäivän sisällä, joten asiasta lisää ensi viikolla.

Terveisiä sohvanurkkauksesta

Jos olette viimeisten viikkojen aikana vilkaisseet blogiani, olette varmaankin myös huomanneet aika suuria muutoksia. Ulkoasua on tehnyt mieli muokata jo jonkin aikaa, ja syksy tuntui oivalta ajankohdalta. Ulkoasun lisäksi on blogin nimikin saanut muuttua, "Seikkailuja nousevan auringon maassa" kun ei ole enää erityisen ajankohtainen kuvaus kirjoituksistani.

"Sanoista tekoihin" on jo alunperin löytynyt blogin url-osoitteesta, ja kyseisten sanojen valinnan takana oli aluksi ajatus siitä, että pääsin vihdoin toteuttamaan pitkäaikaista unelmaa (eli Japaniin lähtöä). Nykyään titteli on lähinnä itseironinen, kuulun nimittäin varmaankin planeetan laiskimpien ihmisten joukkoon. Teen suuria suunnitelmia ja rakennan päässäni pilvilinnoja, mutta olen liian laiska ryhtyäkseni suunnitelmia toteuttamaan. Esimerkkinä voi toimia vielä hankkimattomat seinähyllyt, jotka oli määrä asentaa kämppääni kun siihen muutin noin kolme vuotta sitten. Rakennukseni ovikoodin selvittämiseen meni minulta myös kolme kuukautta.

Tulen aina olemaan mukavuutta rakastava sohvaperuna, joka mielummin viettäisi rauhallista koti-iltaa kuin juhlisi pikkutunneille asti baarissa. Olen myös ikuinen nörtti, ja voin ylpeästi myöntää, että uusin lisäys Monkey Island-seikkailupelisarjaan innostaa enemmän kuin mitkään juhlat. En siis elä hohdokasta samppanjanhuuruista elämää, vaan olen aivan normaali englannin opiskelija, joka käyttää liian suuren osan pienistä ansioistaan matkusteluun ja vaatteisiin, ja jonka eteinen on huiveista ja kengistä koostuva viidakko. Jos tälläinen kiinnostaa, niin astukaa vapaasti maailmaani.