Joulun toivelista

Huh. Järkyttävän pitkä blogihiljaisuus, mutta minkäs teet. Kirjoittaminen ei ole oikein maistunut, eikä kuvien ottaminenkaan tahdo salamaa vieroksuvalle onnistua talven pimeydessä. Suurin syy taitaa kuitenkin olla gradu, joka blogi-aiheisuudestaan johtuen on hieman tappanut intoni bloggaamiseen. Jostain syystä suomeksi kirjoittaminenkaan ei tunnu oikein omalta, joten saa nähdä josko blogin kieli hiljalleen vaihtuisi vaikkapa englanniksi. Edellyttäen, että sellainen muutos ei saisi jo nykyiselläänkin pientä lukijamäärää kaikkoamaan (kommenteissa saa siis esittää mielipiteensä asiaan liittyen).

Joulun lähestyessä olen ruvennut laatimaan toivelistaa, jonka kärjessä on uusi sohva. Kyseinen lahjatoive taitaa kuitenkin olla sen verran hintava, että sitä kannattaa mielummin etsiä ihan itse joulun jälkeisistä alennusmyynneistä. Sitä odotellessa minulle kelpaisi myös mikä tahansa allaolevista:

1. Neule, Étoile Isabel Marant  2. Lakanasetti, Rodebjer  3. Kynttilä, Byredo
4. Indochine-keittokirja  5. Rannekoru, Lauren Elan  6. Puhdistusgeeli, REN
7. Kännykkäkotelo, Maison Scotch  8. Korkokengät, Madewell

Lämmin neule tulee aina tarpeen, samoin lakanat ja kynttilät. Ruoanlaittoon inspiraatiota toisi mukavasti uusi keittokirja, ja tällä hetkellä minua kiinnostaa kovasti Vietnamilainen ruoka. Puhelimeni suojakotelo on kulunut rikki ja kasvojenpuhdistusgeelini vähenee uhkaavasti, joten kyseiset lahjat tulisivat todellakin tarpeen (ja ahkeraan käyttöön). Vähemmän tarpeellisia lahjoja ovat rannekorut ja klassisen tyylikkät avokkaat, mutta lupaan pyhästi käyttää niitäkin ahkerasti.

Saapasjalka

Tällä viikolla olen voinut jo huomattavasti paremmin, joten alan olla jo terveiden kirjoissa (paitsi jos gradu-ohjaajaltani kysytään, sain nimittäin eilen kuulla olevani vielä sairaudesta kalpea. En viitsinyt valistaa ohjaajaa siitä, että olen kalpea ihan terveenäkin).

Ilman viilennyttyä huomattavasti tällä viikolla vedin uskolliset nahkasaappaani jalkaan, vain huomatakseni, että ne alkavat olla loppuunkuluneet ja on vain ajan kysymys ennen kuin pohjan saumat pettävät. Kiikutan varmaankin saappaat vielä suutarille, mutta rupesin kuitenkin varmuuden vuoksi etsimään korvaajia.

Törmäsin Seattlessa erään kaverin jaloissa olleisiin Sam Edelmanin Phallon-saappaisiin, mutta kyseiset popot ovat tietenkin lähes kaikkialta loppuunmyydyt. Ylläolevat saappaat ovat kuitenkin toimineet oivana inspiraationa, ja olen metsästyksessäni törmännyt ainakin kolmeen erinomaiseen ehdokkaaseen.

Vasemmalla, Dolce Vita, Georgia boot, $298
Keskellä,  Frye, Cindy slouch boot, $298
Oikealla Arturo Chiang, Enchant riding boot, $169

Jos näitä vaan saisi Euroopasta jottei tarvitsisi miettiä tullimaksuja...

Syksyn toivelistalla

Mekko & laukku: Zara

Neuletakki: Madewell

Punottu rannekoru: Urban Outfitters

Pronssinen rannekoru: Dream Collective

Kengät: Marc by Marc Jacobs

Heti kun sää kylmenee, huomaan käteni hapuilevan kaapista tummia vaatteita. Sama kehitys on jatkunut tänäkin syksynä, joskin se saattaa myös johtua siitä yksinkertaisesta seikasta, että vaatekaapistani löytyy enimmäkseen tummansinisiä ja mustia vaatteita. Tänä vuonna voisin pukeutumisen suhteen kuitenkin tehdä poikkeuksen, jos vain saisin käsiini sen täydellisen vihreän mekon tai lämpimän keltaisen neuletakin.

Koru: Urban Outfitters

Muut: Madewell

Vaatetuksesta (tai sen puuttesta)

Seattlen kevät on tänä vuonna ilmeisesti ollut poikkeuksellisen kylmä, mutta se ei ole estänyt täkäläisiä kävelemästä sortseissa ja sandaaleissa kolmentoista asteen lämmössä (tai kylmyydessä, jos minulta kysytään). Tänään sain kuitenkin nauttia niin poikkeuksellisen aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä, että teki mieli itsekin vetää sortsit jalkaan. Kunnes tajusin, että jätin kaikki sortsini Suomeen.
Hankintalistalla on siis tällä hetkellä jonkinlaiset lyhytlahkeiset housut kesäksi, mutta kiirettä tuskin pitää. Seuraavan viikon sääennuste näyttää sadetta jokaiselle päivälle, joten en ala aivan vielä kaivamaan kesävaatteitani esille. Lämpimämpiä päiviä odotellessa voi kuitenkin haaveilla, ja mikäli aurinko paistaisi koko loppuviikon (ja pankkitilini sallisi), niin pukeutuisin seuraavalla tavalla:
Paita: Topshop
Hame: Whyred
Kengät: Madewell
Koru: Need/Supply

Paita: Madewell
Shortsit ja kengät: J.Crew
Laukku: Whyred

T-paita: Monki

Hame: Madewell
Vyö: J.Crew
Kengät: Swedish Hasbeens
Laukku: Carin Wester

Vaatekaapin täydennystä

Lähtö Seattleen lähestyy uhkaavasti (alle viikko!), enkä ole vieläkään oikein kunnolla tajunnut että tulen viettämään seuraavat kolme kuukautta vieraassa maassa, vieraiden ihmisten parissa. Shoppaileva osa aivoistani kuitenkin huutaa hoosiannaa, sillä selailtuani Madewellin nettisivuja olen jo löytänyt useita vaatekappaleita jotka sopisivat täydentämään kevätvaatekaappiani.

Ja tänä keväänä voin tehdä ostoksia hyvällä omatunnolla, sillä käytin viime viikon vaatekaapin siivoamiseen, ja möin kirpparilla suuren osan kaapin sisällöstä. Lisäksi Cambridge Satchel Companyn laukkuni löysi vihdoin uuden kodin (kiitos, Lotta!), joten kaapissani olisi erään kivan Madewellin laukun mentävä kolo...

Värejä! Vihdoin!

Olen tapojen orja. Vaikka en erityisemmin tuijota vaatemerkkejä ja vaatekaapissani vallitseekin eri merkkien sekasorto, suuntaan kaupungilla aina askeleeni uskollisesti Zaraan. Hyljemies voi mennä tästä takuuseen, olen nimittäin raahannut herran mukaan sen verran monta kertaa. Vaikka tiedän ettei vaatteiden laatu ole parhaimmasta päästä, pysyn Zaralle uskollisena koska mikään muu merkki ei yhtä täydellisesti vastaa omaa makuani ja estetiikkaani. Harmi vaan, ettei kyseisen puljun alaosia ole oikein mitoitettu leveälle suomalaiselle lantiolle.

Nyt kun alennusmyynnit vihdoin vetelevät viimeisiään, on Zaraankin alkanut rantautua kevään merkkejä. Ja ah, mikä kevät! Ihania, kevyitä mekkoja, ja täydellisiä värikkäitä hameita. Kelpuuttaisin joka ikisen näista kaunokaisista omaan vaatekaappiini. Mustanpuhuva vaatekaappini piristyisi kummasti raikkaan vihreästä hameesta, tai sinisestä mekosta, tai...

Taas laukkuja

Minulla on monta heikkoutta: kengät, mekot, huivit ja oikeastaan mikä tahansa vaatekappale, jonka väri on sininen. Viimeisen vuoden aikana olen huomannut myös ihailevani nahkalaukkuja yhä enemmän ja enemmän, ja täydellinen, ruskea nahkasalkku onkin jo pitkään löytynyt hankintalistaltani. Koska kuitenkin ennestään omistan jo pari nahkasalkkua, ei uuden hankkimisella ole tähän asti ollut mikään erityinen kiire.

Ikävä kyllä, viime kuukauden aikana kaikista aktiivisimmassa käytössä ollut musta nahkalaukkuni on ruvennut näyttämään siltä, että sen käyttöikä lähenee loppuaan. Nahan kuluminen on luonnollista, mutta kun laukku alkaa menettää muotonsa ja kangasvuori repeilee, tietää sen ajan olevan pian ohi.

Onneksi minulla on rakkaalle laukulle lähes täydellinen seuraaja tiedossa, johon törmäsin sattumalta kaupuniglla. Belizia-liikkeen hyllyltä löytyy kaunis, Picardin konjakinruskea salkku, jonka ainoa ongelma on kantokahvan puute. Mietin kuitenkin, että ehkäpä salkun voisi kiikuttaa suutarille jos kahvaa jää kaipaamaan aivan suunnattomasti.

Nyt kun vielä saisin myytyä Cambridge Satchel Companyn salkkuni, joka tuli viime syksynä hankittua (mutta jonka käyttö jäi vähille nahan jäykkyydesta johtuen)...

Koulutyttölook

Minun pitäisi oikeastaan tällä hetkellä yrittää tunkea päähäni japaninopintoja kokonaisen vuoden edestä erästä tasokoetta varten, mutta koska pääni on flunssan ansiosta jo kokonaan täynnä limaa, tuntuu tämä tuhoon tuomitulta yritykseltä.

Siispä päivitänkin blogia turhuuksilla.

Pukeutumisessani on viimeisen vuoden aikana hiljalleen tapahtunut tiettyjä muutoksia. Kaikki alkoi viime syksynä, kun uutta laukkua etsiessäni törmäsin Cambridge Satchel Companyyn. Tajusin, että minunlaiselleni idiootille, joka muumimamman tapaan yrittää kantaa koko omaisuutta mukanaan "jos vaikka joskus tarvitsisi", brittiläinen koululaukku on mitä täydellisin. Sen jälkeen tuli Ally Capellinon maailman täydellisin salkku, jota en koskaan uskalla käyttää koska se on niin hieno.

Seuraava vaihe oli neuletakit. Haalin talvella neuletakkeja mustana, tummansinisenä, harmaana ja luonnonvalkoisena, ja lopuksi ne syrjäyttivät niin pitkähihaiseni kuin kevättakkinikin. Vähitellen olen myös ruvennut haalimaan itselleni villapaitoja, vaikka en edes pysty käyttämään villaa (se kutiaa! ja aina on liian kuuma!).

Kesällä taas siirryin hameiden käyttöön, eikä paluuta enää ole. Loppukesästä metsästin kuukausitolkulla joskus Ellestä bongaamiani, maailman täydellisimpiä herrainkenkiä. Löysin ne vihdoin pari viikkoa sitten, ja niiden käyttö on jatkunut taukoamatta.

Lopputulos on, että pukeutumiseltani muistutan enemmän 15-vuotiasta brittiläistä sisäoppilaitoskasvattia kuin 23-vuotiasta englanninopiskelijaa. No, ainakin sain maan oikein. Kun mainitsin pitäväni koulutyttölookista seuralaiselleni, hän taas halusi varmistaa, etten tarkoittanut japanilaisten koulutyttöjen merimiesuniformua. No en. (Ainakin toivon hartaasti, ettei se ole seuraava askel. Se olisi jo hiukan pelottavaa.)

Onko muuten täysin väärin, että kelpuuttaisin jokaisen näistä Zaran elokuun lookbookin asuista omaan kaappiini?

Polvisukat ehkä jättäisin kuitenkin ihan suosiolla hoikemmille, pitkäkoipisimmille ihmisille...

Hatuttaa

Kun lyhyt kävelymatka pelkästään Turun keskustaan ja takaisin muuttui tuskalliseksi aavikkovaellukseksi, tajusin että emme ehkä ole menossa Barcelonaan kaikkein otollisimpaan aikaan. Ihon palamisen voi tietenkin estää aurinkovoidetta käyttämällä, mutta entä auringonpistos? Niinpä päätimme poikaystävän kanssa, että tarvitsemme hatut.

Kävimme eilen joka ikisen keskustassa olevan kaupan läpi, sopivaa päähinettä etsien. Tuloksetta. Poikaystävällä on liian suuri pää, minulla taas liian pieni. Naisten olkihattuja liikkeistä ei nyt yleensäkään enää löytynyt, mutta jos jokin sattui vastaan, oli se vääjäämättä liian suuri. Päädyin sitten Eevan vinkistä H&M:n lastenosastolle, mutta siella hatut taas olivat liian pieniä (ja liian pinkkejä). Minulla on ilmeisesti väliinputoajapää.


Nyt sitten mietin, josko uskaltaisin tilata netistä hatun jonka sopivuudesta en tiedä, mutta jonka malli viehättää. Pieni järjen ääni kuitenkin nakertaa pääni sisällä, että parempi olisi vain tyytyä kohtalooni ja kietoa huivi pään ympärille.

Kuvat: Urban Outfitters

Pièce de résistance

En yleensä ole ensimmäisenä ottamassa uusia trendejä avosylin vastaan. Mitä pukeutumiseen tulee, kuulun oikeastaan enemmän siihen koulukuntaan, joka haraa vastaan kunnes kaikki muut on jo käännytetty* (ja joitankin trendejä en tule koskaan hyväksymään, kuten wet look -leggingsejä ja leopardikuosia). Toisaalta olen myös sen verran uskollinen, että kun minut kerran on käännytetty, en enää palaa takaisin entiseen (Exhibit A: pillifarkut).

Niinpä aluksi vieroksuin tämän kesän puukenkätrendiä. Vähitellen vieroksunta kuitenkin vaihtui hiljaiseen hyväksyntään, sitten etäältä ihailuun, ja nyt olisin jo valmis hankkimaan omani.

*Outoa kyllä, olen taas tekniikan suhteen hyvinkin valmis kokeilemaan uutta, mutta tämä taas johtunee ohjelmoijaveljistäni ja isästäni, joka ylikuusikymppisenäkin kunnon gadget-freakinä leikkii iPadinsä kanssa.

Olen täysin ihastunut Swedish Hasbeensin peep toe -malliin, mutta hinta on sen verran kova, että lähes kuulen pankkitilini huutavan epätoivoisena stoppia. Samalla arvelluttaa pistää niin paljon rahaa kenkiin, joita en välttämättä enää ensi kesänä tule edes käyttämään. Trendien haittapuolena on tietenkin se, että ne usein katoavat yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin. Lisäksi tuntuu turhalta kuluttaa rahaa kenkiin, joita voi käyttää vain parina kuukautena vuodessa, Suomen kelit kun eivät ole avovarpaisille kengille erityisen suotuisia. Ja ei, en ole vielä valmis kokeilemaan sukkia sandaalien kanssa, vaikka yhdistelmä joidenkin kohdalla vaikuttaakin toimivan. Epäilen, että korkeat sukat vaativat myös pitkiä koipia – ja sellaisia ei minulta löydy. Nyt siis mietin, että kannattaako? Takokaa nyt ihmeessä minulle järkeä päähän, etten tuhlaa palkkaani turhuuksiin.

Huomasin myös, että Musen keikalle olisi vielä lippuja, ja mietin josko kannattaa ajaa töiden jälkeen Helsinkiin keikalle, keikan jälkeen yöllä kotiin, ja sitten vielä mennä seuraavana aamuna töihin. Varsinkin kun pari päivää myöhemmin olisi edessä lähtö Barcelonaan. Mutta toisaalta harmittaa, että the Rootsin keikka Pori Jazzissa jää väliin Barcelonan matkan takia, ja Musen konsertti ikäänkuin korvaisi suuren vääryyden.

Nyt täytyy mennä, sillä kuulen, kuinka pankkitilini huutaa taas.

Miksi, oi miksi?

Joskus luulee löytäneensä jotain aivan täydellistä, vain huomatakseen häiritsevän yksityiskohdan joka pilaa koko löydön. Bongasin scoutista pari kuukautta sitten täydellisen A.P.C.:n merimiesmekon, jonka saapumista nettikauppaan olen odottanut siitä asti. Olin jo ehtinyt keksiä mielessäni mekolle loputtomia yhdistelymahdollisuuksia, ja kuvitellut käveleväni joenrantaa pitkin sandaaleissa ja söpössä seilorimekossa, täyttäen ensimmäistä kertaa elämässäni kaikki suomenruotsalaisiin liittyvät stereotypiat. Nyt se täydellinen mekko on ilmestynyt A.P.C.:n nettikauppaan, mutta se ei vastaakaan kuvitelmiani. Luulin pääntiehen ommeltujen raitojen olevan kesäisen vaaleankeltaisia, mutta ne ovatkin kultaa! Pettymykseni oli karvas.

Normaalia ihmistä pienet kultaiset yksityiskohdat eivät varmaan erityisesti haittaa, mutta jostain syystä en vain voi kuvitella käyttäväni kultaa. Missään muodossa. En pysty edes hyväksymään huomaamattomia kultaisia solkia laukuissa. Ei vaan onnistu. Olen yrittänyt ylipuhua itseäni tilaamaan merimiesmekkoa kultaisista yksityiskohdista huolimatta, mutta no can do. Mekolla on kuitenkin sen verran hintaa, etten ole sitä valmis maksamaan vaatekappaaleesta joka ei ole täysin minun makuuni. Eli jätetäänpä tämä ihanuus jollekin muulle onnekkaalle, joka ei ole oudon kiintynyt hopeaan.

Lahjatoiveita

Syntymäpäiväni lähestyy, ja perheen taholta ollaankin jo kyselty, mitä toivoisin lahjaksi. Kaikki hyötytarpeet on jo täytetty, joten tällä kertaa ehkä uskaltaisin toivoa jotain itsekkäämpää. Olen jo pariin otteeseen käynyt Skanssissa ihailemassa Thomas Sabon rannekoruja, joista voi riipuksia lisäilemällä rakentaa juuri omanlaisensa. Niinpä ykkösenä toivelistalla olisi ohut Thomas Sabon ranneketju, johon voisi vuosien varrella hankkia eri riipuksia. Hyljemies onkin luvannut ainakin jossain määrin osallistua kyseiseen lahjaan.

Ally Capellinon kaunis nahkasalkku olisi aivan ihana (ja lisäksi tulisi varmasti käyttöön), mutta tämä taitaa olla aika epärealistinen toive, kyse on kuitenkin sen verran hintavasta yksilöstä etten todellakaan odota sellaista saavani.

Oikeasti toteutettavissa oleviin toiveisiin lukeutuisi Gorillapod, jonka avulla saisin otettua Nikonillani kuvia epävakaammassa maastossakin. Jos taas pitäisi keksiä ihan puhtaasti viihteellinen lahja, niin toivoisin kolmatta (ja miksi ei jopa neljättä) wii-ohjainta tai Super Smash Bros Brawl-peliä wiille. Näistä hyötyisi minun lisäkseni poikaystäväkin, ja silloin olisi tylsinä talvipäivinä hauskaa tekemistä. Eli siinä olisi lahjaideoita, joskin mikä tahansa lahja on aina tervetullut.

Tulisi jo kevät!

On se ihanaa, kun ulkona on vieläkin valkoista. Siitä huolimatta, että talvi on tällä hetkellä parhaimmillaan, odotan jo innokkaasti kevään tuloa. Enkä vain siksi että olen kyllästynyt talvi-ihon kalpeuteen ja liukasteluun. Tänä keväänä on pakko päästä Tukholmaan, sillä Filippa K:n kevätmallisto on tällä kertaa erityisen ihana. Raikasta, rentoa, yksinkertaista ja sinistä. Voisiko toivoa enempää?



Toinen syy kevään odotukseen on Ally Capellinon kevätkokoelma, joka on täynnä toinen toistaan kauniimpia laukkuja. Suurin osa laukuista ovat nahkaa, ja siitä syystä myös aika hintavia. Minuun kuitenkin iskee brittiläinen koululaukkumalli, joka on yksinkertainen ja ajaton. Kotiuttaisin saman tien molemmat ylläolevista laukuista, enkä malta odottaa että kokoelma tulee myyntiin.

Kelpuuttaisin kyllä syyskokoelmankin laukut, mutta ikävä kyllä juuri ne mallit joihin ihastuin eniten sattuvat olemaan loppuunmyytyjä. Ilmeisesti muutkin ymmärtävät kauneuden päälle.

Joululahjatoiveita

Joulu lähestyy, ja suurin osa lahjoista on nyt hankittu. Erinäisiltä perheenjäseniltä ja ystäviltä on viime aikoina tullut sen verran kyselyjä joululahjatoiveideni suhteen, että päätin koota listan. Tänä vuonna oli erityisen vaikeaa keksiä mitään toivomista, kun tuntuu kerrankin että kotoa löytyy jo kaikki. Onnistuin kuitenkin kokoamaan listalle tiettyjä asioita, joita olen viime aikoina kaivannut.

• Cliniquen Anti-blemish Solutions cleaning foam
• Elizabeth Ardenin Green Tea -hajuvesi
• vaalenasininen, vihreä tai valkoinen mariskooli, pienintä kokoa
• villasukat (kulutin edelliset loppuun Japanissa)
• Hopeinen Youth vs. Future höyhenkoru (korvakorutkin kelpaavat)

Olemme toisen puoliskon kanssa viime aikoina innostuneet lautapeleistä, joten Pictionary (joka kai tunnetaan nykyään nimellä Piirrä ja Arvaa) olisi myöskin oiva lahja.

Toivomuslistalla

Kun keväällä annettiin pientä esimakua Whyredin yhteistyöstä korusuunnittelija Maria Nilsdotterin kanssa olin jo lievästi kiinnostunut lopputuloksesta, mutta nyt olen jo aivan haltioissani. Kun muut ihastelevat italialaisia Nomination-rannekkeita, minä unelmoin ruotsalaisesta designista. Ylläolevasta rannekorust löytyy kaikki, mitä olen rannekorussa etsinyt: se on samanaikaisesti vanhanaikainen ja moderni, söpö, mutta silti jotenkin rouheva. Yes, please!

Alla toinen Whyredin korukokoelman helmi, joka erityisesti iskee. Hinta menee jo yläkanttiin, mutta ehkäpä jotain tällaista uskaltaisi toivoa joululahjaksi?

Konjakinvärinen unelma

Voi, olisipa minulla jokaisen naisen unelma – eli walk-in closet. Aikaisemmin viikolla kaksi Japanista lähettämääni vaatepakettia saapui, ja vaikka olin jo tehnyt vaatekaappiin tilaa ei se vain riittänyt. Tuloksena vielä pari kassillista vaatteita, jota olisi tarkoitus jossain vaiheessa viedä kirpputorille.

Blogissa on taas kerran ollut hiljaista, lähinnä koska yliopisto on jälleen kerran alkanut ja kursseja sekä tehtävää riittää. Motivaatiota taas ei. Nytkin pitäisi istua Human Resource Management-tehtävän parissa, mutta sen sijaan tilasin itselleni netistä uuden laukun. Kyseessä on kuitenkin koulukäyttöön menevä laukku, joten ehkä tämä olisi kuitenkin jossain määrin hyväksyttävää toimintaa?


Olen parin viimeisen kuukauden ajan etsinyt itselleni vintagesalkkua, johon mahtuisi kansio ja kannettava, mutta joka ei kuitenkaan olisi liian massiivinen. Unelmana olisi Mulberryn Elkginton-salkku, jolla hintaa on kuitenkin huikeat 580 euroa. Ehkä en vain ymmärrä merkkilaukkujen päälle, sillä en ole kunnon nahkalaukustakaan valmis maksamaan 200 euroa enempää. Mielestäni tunnettu brändi ei riitä lisäämään laukun arvoa monen sadan euron edestä, joten vaikka laukkuun olisikin varaa (opisekelijabudjetilla ei tietenkään ole), jättäisin kuitenkin ostamatta . Niinpä täydellisen salkun metsästys on saanut jatkua, tuloksetta.

Eilen vastaan sattui kuitenkin Cambridge Satchel Company:n lähes täydellinen yksilö, johon iskin heti silmäni. Laukkuja löytyy monissa eri väreissä ja kooissa, mutta lyhyen harkinnan jälkeen päädyin kuitenkin neljtäntoista tuuman klassisen ruskeaan. Laukku täyttää kaikki kriteerini: se on aitoa nahkaa, soljet ovat hopeisia, ja siihen mahtuu A4 kansio sekä kannettava. Ainoa mitä jäin kaipaaman oli kahva, joka olisi kyllä löytynyt suuremmasta koosta. Ai niin, se hinta. Salkusta maksoin vaivaiset 67 euroa + postikulut.



Laukun olisi tarkoitus saapua kolmen arkipäivän sisällä, joten asiasta lisää ensi viikolla.

Syksyä ilmassa

Kengät: Vagabond
Kaikki muu: H&M

Eläessä joka päivä yli kolmenkymmenen asteen kuumuudessa on vaikea tajuta, että Suomeen tulee pian syksy. H&M:n syyskuvaston saapuminen on kuitenkin aina varma merkki siitä, että viileämmät kelit tekevät tuloaan. Ajatus raikkaasta syksystä tuntuu yllättävän houkuttavalta, varsinkin kun Japanin kuumuus ja kosteus on noussut jo sietämättömään pisteeseen. Ilman ilmastointia täällä ei edes pystyisi elämään.

H&M:n kuvastossa oli harvinaisen kiva valikoima syysvaatteita, ja tänään tulikin tehtyä pelottavan suuri tilaus. Turussa minua tulee siis odottomaan kivan kokoinen paketti täynnä ihania vaatteita – mikä olisikaan parempi syy palata kotimaahan?

Himoitsen

Mekko: Yumin pitsimekko, löytyy Asokselta
Laukku: DonDonnan ihana nahkalaukku
Kengät: Vagabondin syysmallistoon kuuluvat nilkkurit
Objektiivi: Nikon 50mm f/1.8D AF Nikkor

Tällä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa

Kolme viikkoa esseitä ja kokeita joista vasta yksi takana. Joten olen tietenkin selaillut H&M:n nettikauppaa, ja eilen tuli tehtyä tilaus. Sillä eihän tenttiviikon tai Japanissa asumisen pitäisi estää minua shoppailemasta Suomessa?

Iskin silmäni niin moneen vaatekappaleeseen uudesta kevätkokoelmasta etten vain voinut vastustaa kiustausta.

Minua ei saisi päästää internetin lähelle.




Lisää postauksia tulee kunhan tapahtuu jotain kertomisen arvoista. Nykyinen olotilani, jossa heti luentojen jälkeen palaan kotiin, vedän collegehousut jalkaan ja epätoivoisesti tuijotan läppäriä yrittäen saada järkevää tekstiä aikaiseksi, ei varmaankaan kiinnosta ketään. Ikävä kyllä tilanne jatkuu samanlaisena vielä kahden viikon ajan. Viikon kuluttua japanin koe, johon pitäisi osata 240 kanjia. Niin varmaan.