Ravintolapäivä

No kävinhän minäkin katsastamassa Ravintolapäivän tarjonnan (joskin se oli Turussa hiukan surullinen).

Hyljemiehen kanssa oli tarkoitus aloittaa Kioskin toastbrunssista, mutta suunnitelmamme muutuivat melko nopeasti. Päästyämme paikan päälle jouduimme toteamaan pitkän jonon etenvän sellaista tahtia, ettemme millään ehtisi ajoissa lähikulmillemme Rubiinikahvilaan, jonne olimme sopineet treffit hyvän ystävän kanssa. Niinpä jätimme suosiolla toastit ja amerikkalaiset pannarit väliin, ja hakeuduimme suoraan seuraavaan kohteeseen.

Rubiinikahvila sijaitsi ihanan puu- ja kivitaloalueen sisäpihalla, joka sai seurueemme spontaanisti toistamaan lausetta "kyllä sitä näinkin voisi asua". Kahvilan paras anti oli tainnut loppua jo saapuessamme, mutta onnistuimme nappaaman melko vastaleivotut pullat ja suklaamuffinit itsellemme. Istuimme pitkään tyytyväisenä hieman villiintyneessä puutarhassa pullakahvien kera, ja kuuntelimme live-musiikkia harmonikan ja viulun muodossa.

Kun olimme paistatelleet auringossa tarpeeksi pitkään, jatkoimme pitkin sisäpihaa ruusukirpparin tarjontaa tutkimaan. Mukaan ei tarttunut mitään, paitsi nuoren soittajaduon kaunis musiikki, jota olisi pitänyt kuvaamisen sijaan nauhoittaa.

Keskustelumme pyöri aika ajoin sen ympärillä millaista ravintolaa itse lähtisimme toteuttamaan jos osallistuisimme ravintolapäivään kokkeina, ja lopputulokseksi taisi tulla joko izakaya (jossa ei tarjoiltaisi alkoholia, mutta kylläkin takoyakia, gyozaa ja muuta pientä ja hyvää aasialaista) tai jenkkibistro (jonka tarjontaan kuuluisi ainakin slidersit, hodarit ja maalaisranskalaiset). Ensi kerralla ehkä käydään kuitenkin ensin Helsingissä herkuttelemasssa katsomassa mallia.

Syksyn toivelistalla

Mekko & laukku: Zara

Neuletakki: Madewell

Punottu rannekoru: Urban Outfitters

Pronssinen rannekoru: Dream Collective

Kengät: Marc by Marc Jacobs

Heti kun sää kylmenee, huomaan käteni hapuilevan kaapista tummia vaatteita. Sama kehitys on jatkunut tänäkin syksynä, joskin se saattaa myös johtua siitä yksinkertaisesta seikasta, että vaatekaapistani löytyy enimmäkseen tummansinisiä ja mustia vaatteita. Tänä vuonna voisin pukeutumisen suhteen kuitenkin tehdä poikkeuksen, jos vain saisin käsiini sen täydellisen vihreän mekon tai lämpimän keltaisen neuletakin.

Koru: Urban Outfitters

Muut: Madewell

Taiteiden yö (ja vähän muutakin)

Tällä viikolla ohjelmaa on ainakin riittänyt, mutta nyt liiallinen aktiivisuus on vihdoin ruvennut vaatimaan tältä sohvaperunalta veronsakin. Ennen kuin flegmaattisuus iski ehdin kuitenkin käydä Taiteiden Yössä, katsomassa Colourscapen luojien ohjelmanumeroa nimeltä Music of the Spheres. Nimensä mukaisesti muusiikki olisi kai ollut tärkeässä roolissa, mutta ikävä kyllä aurajoki ei vaikuttanut toimivan erityisen hyvin akustiikan puolesta, sillä itse en kuullut soittoa juuri lainkaan. Mutta olihan kahden jättimäisen pallon liikkuminen joella joka tapauksessa melko vaikuttavaa katsottavaa.

Seuraavana päivänä taas suuntasimme Tintåån pitsalle, mutta vatsaan päätyi vähän kaikkea muutakin. Erityisen ihanaa oli jälkiruokakeksi ja tarjoilijana toimivan ystävättäreni tekemä cappuccino, jonka veroista olen Turussa saanut vain Café Artissa. Lisää tällaista Turkuun!

Tukholma

Kesän suunnitelmiin on jo pitkään kuulunut matka Tukholmaan, jotta pääsisimme tapaamaan siellä asuvia ystäviä. Viime sunnuntaina varasimme sitten ex tempore -matkan, ja maanantaina suuntasimme pariksi päiväksi Tukholmaan. Siihen menivät viimeiset lomapäiväni, mutta eipä haitannut kun istuimme Söderissä thairavintolan terassilla, vatsa täynnä massaman currya.

Raahasin tietenkin painavan kamerani mukaan matkalle, vain huomatakseni että akku oli jäänyt kotiin Turkuun latautumaan. Niinpä saatte tyytyä puhelimen kuvasaldoon.

Parasta Tukholmassa: Ihanat ystävät (aamuiset kahvikeskustelut ja illat puistossa), Grandpa ja the Casbah Söderissä (jos hinta ei olisi ollut esteenä olisin raahannut kotiin koko naisten valikoiman), Urban Delin chilivalikoima (pian tehdään chili con carnea), House Doctorin sisustusliike PUB-tavaratalossa (hienoimmat tavarat, mutta kalleimmat hinnat), Arirangin bibimbap (mutta ravintolahenkilökunnan lomaillessa jouduimme tyytymään Eastin hot & sour salaattiin), Rodebjer, Dagmar, ja ennen kaikkea Hope.

Palaan ostoksiin myöhemmin, sillä pian lähden tutkimaan Ravintolapäivän tarjontaa.

Väriloistoa

Sunnuntai oli ohjelmantäyteinen päivä, sillä luvassa oli kunnon kulttuuripläjäys Colourscapen muodossa. Hyljemies värvättiin vähän aikaa sitten mukaan Colourscapessa järjestettyyn tapahtumaan, jossa kaksi suomalaista saksofonikvartettia osallistui brittisäveltäjä Nye Parryn käsialaa olevaan musiikilliseen peliin.

Saapuessani paikalle noin puoli tuntia ennen Colourscapen avaamista jono kulttuuriteokseen oli sen verran pitkä, että kiitin todellakin onneani kun pääsin fonistiherrani kanssa takaovesta sisälle. Kupittaalla sijaitseva Colourscape on ollut ilmeisen suosittu, eikä visiitin jälkeen ole vaikea ymmärtää miksi.

Colourscapessa antauduttiin täysin värien maailmaan, ja käveltiin eriväristen kuplien sisällä. Vierailijoille ojennettiin värikkäät viitat ja heitä kehotettiin jättämään kengät kuplalabyrintin ulkopuolelle, joten paljasjalkaisista katselijoistakin tuli osa taideteosta.

Teoksesta tavallista kiinnostavamman teki vielä Nye Parryn säveltämät musiikilliset pelit, sillä aistit pääsivät värimaailman lisäksi nauttimaan livemusiikista. En ole koskaan kokenut vastaavanlaista värin ja musiikin ilotulitusta, mutta minua enemmän innoissaan Colourscapesta taisivat olla vierailevat lapset, jotka selkeästi nauttivat värikuplista täysin siemauksin.

Of disapproval and its opposite

Tällä viikolla pääsin vihdoin nauttimaan kesälomasta, vain todetakseni että kesä on ohi. Enkä todellakaan ole siihen vielä valmis. Töiden ja keikkailun lomassa en ole vielä kertaakaan ehtinyt piknikille puistoon taikka jokilaivalle, ja nytkö pitäisi keskenkaiken hyväksyä ettei kyseisiin paikkoihin olekaan enää asiaa kuin vasta ensi kesänä?

Olen kuitenkin ehtinyt tehdä jotain, josta voi olla hyötyä muillekin: olen vihdoin käynyt läpi Turun italialaiset pitsapaikat, ja laatinut ranking-listan. Vaatimuksena oli ohut, ilmava ja rapea pohja, hyvänmakuinen tomaattikastike (joka ei siis ole liian suolainen ja jota on pitsalla sopivan ohut kerros), ja laadukas mozzarella. Sitä oikeaa pitsaa kannattaa siis lähteä metsästämään tässä järjestyksessä:

1. Tintå

2. Trattoria Romana

3. Sergio's

Ja kyllä, tiedostan täysin ettei Tintå ole italialainen ravintola, mutta paikan pitsa hipoo siitä huolimatta täydellisyyttä. Ainoa huomautus tulee pitsan koosta suhteessa korkeaan hintaan, mutta kyllä tästä herkusta on silloin tällöin valmis maksamaan hiukan enemmänkin.

Madewellin syksy

Selailin jo USAssa innolla läpi Madewellin lookbookia syksylle, ja nyt kun kyseinen vuodenaika lähestyy, on pakko todeta että merkin syysvaatteet kolahtavat edelleen. Opiskelijana Madewellin boheemimpi ote syksyyn herkullisine väreineen ja rentoine kerroksineen innostaa huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Zaran harmaan ja ruskean minimalismin kavalkadi, mutta pitänee tyytyä pelkkään inspiroitumiseen. Odottelen vielä hartaasti että Madewell ja isosisar J. Crew rantautuisivat Europpaan, mutta sillä välin voi onneksi luottaa shopbopin ja net-a-porterin rajoitettuun valikoimaan.

Värimaailman lisäksi minua kiehtoo erityisesti asujen poikatyttömäinen huolettomuus – minäkin haluaisin kiskaista aamulla päälleni ensimmäiset kaapista vastaantulevat vaatteet ja kuitenkin näyttää tältä:

Kelpuuttaisin mieluusti myös kuvissa vilahtelevat asusteet, kuten laukut, vyöt ja kengät. Voi kunpa lähitulevaisuudessa olisi suunnitteilla matka New Yorkiin...

San Francisco

Olen jo vuosikausia unelmoinut San Franciscoon matkustamisesta, joten olin onneni kukkuloilla kun kesäkuussa vihdoin pääsin toteuttamaan unelmaani. Vietin kaupungissa vain runsaat kolme päivää, joten ehdin käydä tärkeimmissä nähtävyyksissä, mutta tutkittavaa riittäisi vielä reippaasti. San Francisco ei edes ole oikein edukseen pikaisella kaupunkilomalla, vaan taitaa olla kaupunki, jolle lämpeää hitaasti mutta sitäkin varmemmin.

Matkan aikana ehdimme muun muassa käydä modernin taiteen museossa, Alamo Squaressa, Ashbury Height's:issa sekä turistirysässä joka paremmin tunnetaan nimellä Fisherman's Wharf.

Teimme tietenkin myös pakollisen kävelyn Golden Gate-siltaa pitkin sekä pikkumatkan köysirataa kulkevilla raitiovaunuilla.

San Francisco kuuluu USA:n kiinnostavimpien kaupunkien joukkoon, lähinnä koska kaupunki on on ollut niin merkittävä monien poliittisten liikkeiden ja kulttuurillisten ilmiöiden alkulähteenä. Kaupungin monikulttuurisuus on johtanut avoimempaan ilmapiiriin, jossa pinnan alla kytevä tyytymättömyys on myös ollut helpompi tuoda esille. Amerikan aasialainen vähemmistö on ensimmäistä kertaa kapinoinut huonoa kohteluaan vastaan juuri tässä kaupungissa, samoin maan seksuaalivähemmistöt sekä valkoiset nuoret, jotka ovat vastustaneet kuusikymmentäluvun painostavaa ilmapiiriä. On vaikuttavaa kävellä samoilla kaduilla, joissa pari vuosikymmentä aikaisemmin nuoria protestoijia on nujakoitu ja joita pitkin on talsinut maailman luovimpia mieliä Allen Ginsbergistä Francis Ford Coppolaan.

Itse ehdin matkan aikana ilokseni Chinatowniin, Karen Yamashitan ja Fae Myenne Ng:in kirjojen tapahtumapaikoille kävelemään, mutta Beat-sukupolven kantapaikat sekä Castron ja Missionin kaupunginalueet jouduin jättämään seuraavaa kertaa varten. Onneksi taidemuseon hipsterioppaamme vinkkasi minulle parista mahtavasta meksikolaisravintolasta juuri missiossa, joten kyseinen kaupunginalue tuskin jää vierailua vaille kun seuraavan kerran rantaudun San Franciscoon.