No kävinhän minäkin katsastamassa Ravintolapäivän tarjonnan (joskin se oli Turussa hiukan surullinen).
Hyljemiehen kanssa oli tarkoitus aloittaa Kioskin toastbrunssista, mutta suunnitelmamme muutuivat melko nopeasti. Päästyämme paikan päälle jouduimme toteamaan pitkän jonon etenvän sellaista tahtia, ettemme millään ehtisi ajoissa lähikulmillemme Rubiinikahvilaan, jonne olimme sopineet treffit hyvän ystävän kanssa. Niinpä jätimme suosiolla toastit ja amerikkalaiset pannarit väliin, ja hakeuduimme suoraan seuraavaan kohteeseen.
Rubiinikahvila sijaitsi ihanan puu- ja kivitaloalueen sisäpihalla, joka sai seurueemme spontaanisti toistamaan lausetta "kyllä sitä näinkin voisi asua". Kahvilan paras anti oli tainnut loppua jo saapuessamme, mutta onnistuimme nappaaman melko vastaleivotut pullat ja suklaamuffinit itsellemme. Istuimme pitkään tyytyväisenä hieman villiintyneessä puutarhassa pullakahvien kera, ja kuuntelimme live-musiikkia harmonikan ja viulun muodossa.
Kun olimme paistatelleet auringossa tarpeeksi pitkään, jatkoimme pitkin sisäpihaa ruusukirpparin tarjontaa tutkimaan. Mukaan ei tarttunut mitään, paitsi nuoren soittajaduon kaunis musiikki, jota olisi pitänyt kuvaamisen sijaan nauhoittaa.
Keskustelumme pyöri aika ajoin sen ympärillä millaista ravintolaa itse lähtisimme toteuttamaan jos osallistuisimme ravintolapäivään kokkeina, ja lopputulokseksi taisi tulla joko izakaya (jossa ei tarjoiltaisi alkoholia, mutta kylläkin takoyakia, gyozaa ja muuta pientä ja hyvää aasialaista) tai jenkkibistro (jonka tarjontaan kuuluisi ainakin slidersit, hodarit ja maalaisranskalaiset). Ensi kerralla ehkä käydään kuitenkin ensin Helsingissä herkuttelemasssa katsomassa mallia.
No comments:
Post a Comment