Friday, January 30, 2009

Tällä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa

Kolme viikkoa esseitä ja kokeita joista vasta yksi takana. Joten olen tietenkin selaillut H&M:n nettikauppaa, ja eilen tuli tehtyä tilaus. Sillä eihän tenttiviikon tai Japanissa asumisen pitäisi estää minua shoppailemasta Suomessa?

Iskin silmäni niin moneen vaatekappaleeseen uudesta kevätkokoelmasta etten vain voinut vastustaa kiustausta.

Minua ei saisi päästää internetin lähelle.




Lisää postauksia tulee kunhan tapahtuu jotain kertomisen arvoista. Nykyinen olotilani, jossa heti luentojen jälkeen palaan kotiin, vedän collegehousut jalkaan ja epätoivoisesti tuijotan läppäriä yrittäen saada järkevää tekstiä aikaiseksi, ei varmaankaan kiinnosta ketään. Ikävä kyllä tilanne jatkuu samanlaisena vielä kahden viikon ajan. Viikon kuluttua japanin koe, johon pitäisi osata 240 kanjia. Niin varmaan.

Friday, January 23, 2009

Ei taas

Mariko kutsui minut tänään KAT-TUN:in toukokuussa pidettävään konserttiin kavereidensa kanssa. Kyseessä on siis taas japanilainen poikäbändi, ja jopa silloin kun minua vielä kiinnosti japanilainen pop-muusiikki tapana oli enimmäkseen pilkata näitä herroja. Konsertti olisi kuitenkin Tokiossa, ja vieläpä Tokyo Dome:ssa, jonka sisällä olen aina halunnut käydä.

Jotenkin minua kuitenkin huvittaa ajatus siitä, että olisin menosa katsomaan poikabändiä jonka jäsenet näyttävät tältä:


Puolet jäsenistä ovat naisellisempia kuin minä, ja loput leikkivät merirosvoja. Eihän tällaista tilaisuutta voi jättää väliin, vai voiko?

Sunday, January 18, 2009

Tokio 30.12 - 4.1

Linda ja Anna tulivat Japaniin käymään joululomansa aikana, ja vietin heidän kanssaan vajaan viikon Tokiossa. Tässä seuraa siis raportti siltä ajalta.

Tiistaina lähdin aikaisin aamulla shinkansenilla Tokioon, ja sieltä metrolla Komagomeen, jossa majoituksemme sijaitsi. Heti ensimmäisenä suuntasimme Lindan ja Annan kanssa syömään, ja onnistuimme vahingossa valitsemaan paikan jossa tarjoiltiin melkein pelkästään currya (jota ei tietenkään ole ollenkaan tullut syötyä yliopistoruokaloissa ennestään). Vatsat kylläisinä, mutta hiukan janoisina (currypaikan ainoa juomavaihtoehto oli tietenkin kylmä vihreä tee) suuntasimme Tokyo Toweriin, joka siis on japanilaisten kopio Eiffel-tornista. Pääsimme näkemään Tokion 140 metrin korkeudesta, ja olihan se kaupunki aivan yhtä suunnaton kuin muistin. Näköalakerrokselta katsottuna kaupunki näyttää loputtomalta.

Tokyo Tower.

Seuraavana päivänä ajattelimme pistää vielä paremmaksi, ja suuntasimme Ikebukuroon, Sunshine 60-rakennukseen, joka on saanut nimensä siitä että se on 60 kerrosta korkea. Aika villiä. Rakennuksessa tuli myös otettua paljon japanilaisia tarrakuvia jossa näytämme idiooteilta. Se oli mahtavaa.
Näkymä Sunshine 60-rakennuksesta (yli 200 metrin korkeudesta)

Sunshine 60-rakennuksessa otettu purikura. Jep, ollaan tosi fiksun näköisiä.

Loppuillan shoppailimme Ikebukurossa, minulle mukaan tarttui uusi sateenvarjo, mekko ja huivi. Koska kyseisenä päivänä sattui olemaan uudenvuodenaatto, päätimme juhlia vuoden vaihtumista Shibuyassa, joka on nuorten mekka. Vuosi vaihtuikin huomaamatta, kun keskityimme seuraamaan jättimäistä valotaulua loppulaskentaa odottaessamme. Jossain vaiheessa kaikki ympärillämme vain rupesivat huutelemaan ja halaamaan toisiaan, ja tajusimme vihdoin ettei Japanissa ilmeisesti harrasteta minkäänlaista loppulaskentaa. Hotelliin palattuamme päädyimme seuraamaan japanilaista musiikkiohjelmaa, jossa esiintyi toinen toistaan huonompia pop-laulajia.

Uudenvuodenpäivän vietimme japanilaisen ystävämme Sayurin kanssa. Opimme tuntemaan kun neiti oli Suomessa vaihdossa pari vuotta sitten, ja oli ihana nähdä jälleen. Sayurin ansiosta pääsimmekin viettämään oikein perinteistä japanilaista uutta vuotta. Ensin kävimme alennusmyynneissä (hyvin perinteistä), ja sitten suuntasimme Yasukuni-pyhättöön, jonne myös puolet Tokiosta oli ilmeisesti hakeutunut. Japanissahan tapana on että uutena vuotena käydään perheen kanssa temppelissä tai pyhätössä, ja toivotaan hyvää tulevaa vuotta. Tapa tunnetaan nimellä 初詣, eli hatsumoude.

Yasukuni-pyhätön hatsumoude Annan ja Sayurin kanssa.

Pyhättövisiitin jälkeen Sayuri kutsui meidät kotiinsa syömään perheensä kanssa, ja lähdimme matkaan uteliaina nähdä miltä japanilainen koti näyttää. Sayurin luona meitä odotti lämmin vastaanotto, ja heti ensimmäisenä meidät ohjattiin pyödän ääreen istumaan, sakea ja olutta juomaan. Tulos olikin aika huvittava kun kuuliaisena join Sayurin isän tarjoamaa sakea, ja heti juotuani kuppini täytettiin uudestan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Samoin kävi Annan ja Lindan olutlasien kanssa. Loppuillasta olimme siis varsin hilpeällä tuulella.

Osechi - japanilainen uudenvuoden lounas.

Oikeasti olin kuitenkin aika kiitollinen tarjotusta sakesta, sillä se auttoi huuhtomaan ruoan alas. Sayurin äiti oli valmistanut meille todella hienoja uudenvuodenruokia, jotka Japanissa tunnetaan nimellä お節, eli osechi. Osa ruoasta, kuten jättimäiset grillatut katkaravut, oli todella hyvää. Osa taas oli... limaista. Ruokalajeista oudoin oli varmaankin konnyaku, erään tärkkelyskasvin mukulasta kalkin avulla valmistettu "hyytelö". Kohteliaina söimme kuitenkin kaiken mitä meille tarjottiin, ja kiitimme hartaasti hienosta päivällisestä. Osechin syöminen oli ainutlaatuinen kokemus, mutta jättäisin sen mieluiten ehkä tulevaisuudessa väliin.

Seuraavana päivänä vuorossa oli Kasai Rinkai-puisto. Ensimmäisen kävimme maailmanpyörässä, josta näkyi meri, Tokyo Disney Land ja vieläpä Fuji-vuorikin.

Anna ja Linda maailmanpyörässä.

Kasai Rinkai puisto.

Maailmanpyörältä kävelimme puiston halki akvaarioon nimeltä Tokyo Sea Life Park. Akvaariosta löytyi satoja eri kalalajeja, ja pingviinejäkin. Oli aika mahtavaa nähdä täysikokoisia tonnikaloja, varsinkin ruokinta-aikaan. Tokyo Sea Life Parkissa on keskitytty lähinnä Tokionlahdessa uiviin kaloihin, ja taitaahaan se Tokion kalakanta erota aika paljon suomalaisesta.

Tokyo Sea Life Park.

Päivän päätteeksi hakeuduimme vielä Odaibaan, Tokionlahdella sijaitsevaan keinotekoiseen saareen. Jos Eiffel-tornin kopio ihmetytti, niin Odaibastapa löytyy lisää kopioita. Saarelle jothava Rainbow Bridge on kopio Golden Gate sillasta, ja itse saarelta löytyy pieni vapaudenpatsas. Oikeasta kuvakulmasta voikin saada kaikki kopiot samaan kuvaan.

Näkymä Odaibasta: Rainbow bridge ja Tokyo Tower.

Viimeisenä päivänämme Tokiossa kävimme vielä Sayurin kanssa museossa katsomassa perinteistä leijonantanssia, ja sitten Sayurin ja Sarin (toisen entisen vaihtarin) kanssa izakayassa.

Oli mukavaa päästää käymään Tokiossa taas pitkästä aikaa, ja maisemanvaihdoskin teki hyvää. Osakaan palasin kuitenkin ihan mielelläni, olen nimittäin oppinut pitämään tästä kaupungista yllättävän paljon.

Tuesday, January 13, 2009

Clearing the elephant out of the room

Jaahas. Eilen raahauduin taas varhaisin aamulla mitäänsanomattomalle luennolle. Luennoitsijana vanha japanilainen nainen, joka ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä mitään siitä mitä yritän hänelle sanoa. Kyseessä taitaa olla ennemminkin asenneongelma.



Tässä vaiheessa olen ollut tarpeeksi tekemisissä aasialaisten kanssa voidakseni todeta, että eräät kansallisuudet ovat ärsyttävämpiä kuin toiset. Korealaiset ovat rentoja ja huolettomia, ja heidän seurassaan on helppo viihtyä. Sama pätee filippiiniläisiin ja indonesialaisiin. Japanilaisten ja kiinalaisten kanssa taas on huomattavasti vaikeampi päästä yhteisymmärrykseen. Japanilaisten kanssa ongelmana on, että on vaikea saada kunnollista keskustelua aikaiseksi, sillä jos jostain ollaan eri mieltä sitä ei selvästi ilmaista, vaan yritetään vaivihkaa vaihtaa puheenaihetta. Japanilaiset yrittävät niin pitkälle kuin mahdollista välttää konflikteja, ja tämä saattaa välillä olla suunnattoman turhauttavaa, etenkin henkilölle jonka mielestä on mukava väitellä. Kunnon keskustelua ei koskaan päästä käymään, vaan pitäydytään aina kohteliaassi jutustelussa.

Kiinalaiset taas ovat aivan oma lukunsa. He ilmaisevat mieliepiteensä selvästi, ja ovat vielä niin vakuuttuneita siitä että ovat oikeassa, että väittelylle ei jätetä tilaa. Kun joku ilmaisee eriävän mielipiteen, he eivät ole kuulevinaansakaan. Minua on jo useaan otteeseen onniteltu siitä, että olen tullut samaan johtopäätöksen kuin henkilö itse, kun itse asiassa olen äsken ilmaissut olevani täysin eri mieltä. Osittain kyseessä saattaa tietenkin olla kielimuuri, mutta osittain tuntuu, että täällä olevat kiinalaiset vaihto-opiskelijat eivät vain yksinkertaisesti kuuntele muita kuin itseään.

Tämä on tietenkin rajua yleistämistä, enkä voi väittää että ylläkirjoittamani pätee kaikkiin, mutta ainakin tarpeeksi moneen pystyäkseni päättelemään ettei kyse ole pelkästään vaikeasta persoonallisuudesta. Itse olen kotoisin kulttuurista jossa väittely on tervetullutta, ja on täysin hyväksyttävää olla asioista eri mieltä. Niinpä minun on välillä vaikea sopeutua aasialaiseen ajattelutapaan, jossa ryhmä käy yksilön edellä, eikä itsenäiselle ajattelulle jätetä tilaa.

Monday, January 12, 2009

Olen nähnyt Yamapin paidottomana

Eilen tuli käytyä Marikon ja hänen kahden ystävättärensä kanssa NewS:in konsertissa. Teille jotka ette ole erityisen paneutuneita japanin pop-kulttuuriin (hyvä niin), NewS on japanilainen poikabändi jota joskus taannoin fanitin. Monet ryhmän jäsenistä näyttelevät myös, joten vaikka fanitus on jäänyt taakse saatan silloin tällöin seurata japanilaisia tv-sarjoja joissa saattaa törmätä kyseisiin herroihin.

Olin kyllä ennen nähnyt bändin konsertteja DVDltä, mutta paikalla oleminen oli täysin erilainen kokemus. Ensinnäkin koko tapahtuman suuruus yllätti. Konsertti järjestettiin Osaka Domessa, eli urheiluareenalla, jonne normaalisti mahtuu 36 477 henkeä, mutta konsertteja varten sinne ahdataan 55 00 henkilöä. Kaikki paikat olivat loppuunmyyty. Taishon asemalta areenalle kävellessä oli poliisipartio ohjaamassa suunnatonta väkijoukkoa oikeaan suuntaan (kuka olisi uskonut että pelkästään Osakasta löytyi niin paljon fanityttöjä?!). Tukosta välttääkseen ihmisiä kehotettiin liikkumaan ripeästi, ja koko ajan oli joku järjestysmies huutamalla megafonilla korvaan.

Osaka Domen ulkopuolella.

Heti ensimmäisenä kävimme ostamassa itsellemme penlightit, eli pienet kädessäpidettävät valota, joita voi heilutella konsertin aikana. Oli aika villin näköistä kun pimeydessä kymmenet tuhannet pienet valot heiluivat musiikin tahtiin. Kyllä JE tietää miten tehdä asioista näyttäviä.

Penlight. Se oli shiny.

Itse konsertti alkoi klo 17, ja huh että oli näyttävää. Konsertin nimi oli NewS Winter Party Diamond (japanilaiset pitävät englanninkielisistä sanoista vähän liikaa), ja teemana oli tietenkin timantit. Sillä verukkeella yritettiin myydä koruja ja muuta krääsää, joka tietenkin upposi täysin hulluihin fanityttöihin. Konsertin alussa lavan keskellä oleva jättimäinen timantti avautui, ja sisältä ilmestyi NewS. Dramaattinen sisääntulo, check.


Jättitimantti avautuu.

NewS on muuten ollut koossa jo viisi vuotta, mutta jäsenet eivät vieläkään ole oppineet tanssimaan tahdissa. Outojen koreografioiden seuraamisen lisäksi pidin itseni konsertin aikana huvittuneena yrittäessäni päätellä missä biiseissä lipsynkattiin, ja missä ei. Fanityttöjen huudot — "Yamapiiiiiiiiiiii〜"— ja huokaukset naurattivat myös.

Tässä pieni videopätkä joka ehkä auttaa visualisoimaan konsertin mahtavuutta. Encoren aikana fanityttöjen (ja minun) suureksi iloksi, Yamapi (suosituin jäsen) päätti poistaa paitansa. Se taisi ainakin minulle olla kaksi ja puoli tuntia kestäneen konsertin kohokohta. Tämäkin näkyy videosta, joten kertokaapa te mitä mieltä olette ilmestyksestä.



Wednesday, January 7, 2009

Vain Japanissa #2

Jättimäiset pehmolelut (taitavat kulkea nimellä "body pillow").

Muovipussi joka on kehitetty pelkästään sateenvarjoja varten.

Kokista jossa jäätelöpallo.

Kakunpalalla koristeltu jäätelöannos.

Tästä taitaakin tulla oikein sarja, tällaisia kuvia tulee otetettua noin kerran viikossa.

Engrish

engrish.com sivuston inspiroimana olen Japanissa hiukan siellä sun täällä kuvannut huvittavia englanninkielisiä tekstejä, mutta olen tainnut tottua niihin sen verran, etten niitä nykyään edes huomaa.

Tässä kuitenkin pari kuvaa:

Tämä löytyi ostamastani mehupurkista.

Tämä taas Harajukun Takeshita-dorilta. Se on siis lista asioista, jotka ovat Takeshita-dorilla kiellettyjä, ja joukkoon lukeutuu muun muassa "no smorking".