Uusivuosi

Minulla ja uudenvuodenaatolla on surkea historia. Olen aikuisiässä kolme kertaa viettänyt sen sairaana, ja niinäkin vuosina kun olen suunnitelmia tehnyt olen ylensä pettynyt karvaasti. Aattoon liittyy aina paineet siitä, että sen pitäisi olla jotenkin erityinen, mutta ilta ei ole vielä koskaan vastannut odotuksiani. Tänä vuonna päätin kuitenkin yrittää nauttia vuoden viimeisestä illasta vielä kerran, joten kutsuimme hyljemiehen kanssa kaverit luoksemme rauhalliselle illalliselle.

Laadimme kunnon juhlamenun, johon kuului alkuruoaksi Farangin keittokirjasta bongattu paahdettu tonnikala ja seesaminsiemen-tamarindikastike, seuraavana ruokalajina sushia ja pääruokana tempuraa. Kostukkeeksi mahtui vielä valkoviini, Sapporo-olut ja umeshuu.

Sekä tekkamakista että nigireistä tuli oikein nättejä, osittain kiitos uuden riisinkeittimen (joka heti ensimmäisellä kerralla keitti ihanan täydellistä riisiä) ja osittain taitavien apulaisten ansiosta. Myönnettäköön, että vaikka olen viettänyt Japanissa vuoden en ole vieläkään itse onnistunut käärimään kunnollista maki-sushia, joten jätin jälleen yhden epäonnistuneen yrityksen jälkeen homman minua taitavammille illallisvieraille. Tempura sen sijaan sujui ongelmitta (jos ei edeltävän illan tempurajauhometsästysoperaatiota lasketa), mutta ei päässyt kuvaan koska hotkimme sen niin nopeasti suihimme.

Loppusilauksena tarjottiin jälkiruoaksi vaniljajäätelöä mangokastikkeen ja mintun kera, jonka yksinkertaisuus yritettiin peittää syötävillä kukilla. Onnistuiko?

Uusi vuosi vaihtui joka tapauksessa ihan mukavissa merkeissä, vaikka koko pöytäseurue olikin aavistuksen flunssainen. Ehkä tässä onkin hyvän uudenvuodenaaton salaisuus: kerätään kaikki sairastuneet yhteen paikkaan ja sairastetaan yhdessä hyvän ruoan kera.