Laukkunen

Maanantaiaamuna minut herätti lähettipalvelun puhelinsoitto, täysin epäinhimilliseen aikaan (eli vähän ennen kahdeksaa). Mainittakoon nyt heti, että minä en ole aamu-ihmisiä. Tällä en tarkoita ettenkö pitäisi aamusta ja verhojen välistä pilkehtivästä auringonvalosta, mutta aamu ja auringonvalo saavat tulla vasta kun olen nukkunut ainakin yhdeksän tunnin yöunet. Ja silloinkin minulle on turha jutella ensimmäisen puolen tunnin aikana, sillä vastaukseksi saa vain epämääräisiä hymähdyksiä. Tästä tilasta huolimatta onnistuin maanantaina kuitenkin kuin ihmeen kaupalla vastaamaan puhelimeen ja pukeutumaan hätäisesti, sillä tiesin mitä lähetti oli tuomassa.

Ta-daa!

Päätin pitkän jahkailun jälkeen tilata kuluneelle mustalle koululaukulleni korvaajan, ja tässä se nyt on. Laukun mukana tulleen kangashihnan korvasin salkkuni nahkahihnalla, jonka väri sopi uuden laukun konjakkiseen nahkaan aivan täydellisesti. Sisälle laukkuun mahtuu kannettava tietokone, A4-kansio, lompakko, puhelin ja kaikki muu tarpeellinen, joten parempaa kokoa en olisi voinut toivoa.

Rakastan kyllä vieläkin viime vuonna syntymäpäivälahjaksi saamaani Ally Capellinon Richard-salkkua, mutta yksin kyseisellä laukulla ei kyllä koko talvea pärjää. Lalkun käyttämistä tulisi välttää lumi- ja vesisateella jotta nahka säilyisi kauniina, mikä Turun arvaamattomassa säässä tarkoittaa sitä, että laukku on varattu kevät- ja kesäkäyttöön. Arkikäyttöön olen siis tarvinnut koululaukkua, joka kestää hankalampiakin sääolosuhteita. Ja viikon testikierroksen jälkeen voin kertoa, että uusi laukkuni kyllä kestää.

Tämä on rakkautta.