Perjantaina kävin kavereiden kanssa katsomassa Step Up 3D:n, jonka jälkeen nautimme hyljemiehen kanssa pyhästä kolminaisuudesta, eli viinistä, manchego-juustosta ja fuetista (katalonialainen makkara, jota toimme mukanamme Barcelonasta). Lauantaina käväisimme mökillä, mutta illaksi vetäydyimme kuitenkin kotiin.
Kun poikaystävä vietti suurimman osan viimeisestä lomaviikostamme sairaana, raahasin potilaalle vieraille tarkoitetun ylimääräisen patjan olohuoneen lattialle. Tämähän tarkoitti sitä, ettei patjalta olla sen koommin siirytty yhtään minnekään. Se on syrjäyttänyt sohvamme. Se on syönyt vähäisen seuraelämämme. Nykyään parhaita ystäviämme ovat patja, tuuletin ja vuokra-elokuvat.
Saimme vihdoin vuokrattua 500 Days of Summerin, josta innostuin jo kuukausia sitten. Elokuva ei ole hyvä vain Joseph-Gordon Levittin ja Zooey Deschanelin ansiosta, vaan koska se on virkistävän erilainen romanttinen komedia. Se on yhtä aikaa suloinen, surullinen ja hauska, ja valaa väistämättä toivoa katsojan sydämeen.
Shutter Islandin vuokrausta taas olen vältellyt kuin ruttoa, ja epätoivoisesti yrittänyt löytää muuta katsottavaa kun poikaystävä on kyseistä leffaa ehdottanut. Traileri ahdisti niin paljon (terv. tyttö joka pelkäsi pienintäkin ääntä useita kuukausia Paranormal Activityn näkemisen jälkeen), etten uskonut nauttivani erityisesti kyseisestä elokuvasta. Sunnuntaina kuitenkin suostuin vihdoin sujauttamaan DVDn soittimeen, eikä kaduta yhtään. Scorsese rakentaa jännitystä perinteisen kauhuelokuvakaavan mukaan, eikä splatterimäisyydestö näy häivähdystäkään. Elokuvasta löytyy kyllä verisiä kohtauksia, mutta ne ovat traagisuudessaan suorastaan kauniita. Loppu on sydäntäraastava. Päähahmon viimeiset sanat jäävät kaikumaan mieleen vielä kauan lopputekstien jälkeen, ja jättävät päähahmon kohtalon sopivasti tulkinnan varaan.
Sunnuntai-aamuna maailman ihanin poikaystävä yllätti minut nimipäivälahjalla ja sconsseilla. Minulla alkaa pian amerikkalaisen kirjallisuuden kurssi, joten paras aloittaa F. Scott Fitzgeraldin klassikosta, jonka olemassaolon olin miltei unohtanut ennen erästä lukuvinkkiä. Poikaystävän äidiltä taas sain ihanan Marimekon esiliinan, joka todellakin tuli tarpeeseen. Ehkä vihdoin oppisin olemaan käyttämättä ainoata valkoista toppiani tomaattikeittoa valmistaessa...
Päivän päätteeksi syötiin ihanan tulista intialaista kunnes tuntui että vatsa oli ratkeamassa. Siinäpä ihana päivä.
3 comments:
Löysin blogisi, kun olit kommentoinut eevan postaukseen. kivalta näyttää, taidan alkaa seurailemaan. mukava, kun olen viime aikoina löytänyt turkulaisiakin blogeja!
mulla on ollut toi "500 days of summer" pakko nähdä listalla ihan pipo pitkään, vaan vieläkään en oo vuokrannut, mut haluunhaluun nähdä sen! :>
Nna: Kiitos, ja kiva että pidät. :)
Olisipa enemmänkin turkulaisia blogeja, tuntuu että blogosfääri on niin helsinkikeskeinen. Kyllähän Turustakin kerrottavaa riittää, varsinkin nyt kesällä kun kaupunki on parhaimmillaan.
sannero: Kannattaa ehdottomasti vuokrata, se on ihanan suloinen, olematta kuitenkaan liian kliseinen. Pitää toivoa että tulisi enemmänkin sen tyyppisiä leffoja.
Post a Comment