Koulutyttölook

Minun pitäisi oikeastaan tällä hetkellä yrittää tunkea päähäni japaninopintoja kokonaisen vuoden edestä erästä tasokoetta varten, mutta koska pääni on flunssan ansiosta jo kokonaan täynnä limaa, tuntuu tämä tuhoon tuomitulta yritykseltä.

Siispä päivitänkin blogia turhuuksilla.

Pukeutumisessani on viimeisen vuoden aikana hiljalleen tapahtunut tiettyjä muutoksia. Kaikki alkoi viime syksynä, kun uutta laukkua etsiessäni törmäsin Cambridge Satchel Companyyn. Tajusin, että minunlaiselleni idiootille, joka muumimamman tapaan yrittää kantaa koko omaisuutta mukanaan "jos vaikka joskus tarvitsisi", brittiläinen koululaukku on mitä täydellisin. Sen jälkeen tuli Ally Capellinon maailman täydellisin salkku, jota en koskaan uskalla käyttää koska se on niin hieno.

Seuraava vaihe oli neuletakit. Haalin talvella neuletakkeja mustana, tummansinisenä, harmaana ja luonnonvalkoisena, ja lopuksi ne syrjäyttivät niin pitkähihaiseni kuin kevättakkinikin. Vähitellen olen myös ruvennut haalimaan itselleni villapaitoja, vaikka en edes pysty käyttämään villaa (se kutiaa! ja aina on liian kuuma!).

Kesällä taas siirryin hameiden käyttöön, eikä paluuta enää ole. Loppukesästä metsästin kuukausitolkulla joskus Ellestä bongaamiani, maailman täydellisimpiä herrainkenkiä. Löysin ne vihdoin pari viikkoa sitten, ja niiden käyttö on jatkunut taukoamatta.

Lopputulos on, että pukeutumiseltani muistutan enemmän 15-vuotiasta brittiläistä sisäoppilaitoskasvattia kuin 23-vuotiasta englanninopiskelijaa. No, ainakin sain maan oikein. Kun mainitsin pitäväni koulutyttölookista seuralaiselleni, hän taas halusi varmistaa, etten tarkoittanut japanilaisten koulutyttöjen merimiesuniformua. No en. (Ainakin toivon hartaasti, ettei se ole seuraava askel. Se olisi jo hiukan pelottavaa.)

Onko muuten täysin väärin, että kelpuuttaisin jokaisen näistä Zaran elokuun lookbookin asuista omaan kaappiini?

Polvisukat ehkä jättäisin kuitenkin ihan suosiolla hoikemmille, pitkäkoipisimmille ihmisille...

Inspiraation paluu

Viimeisten viikkojen ajan ei ole ollenkaan huvittanut laittaa itse ruokaa. Inspiraatio on ollut täysin hukassa, eikä uusia reseptejäkään ole tehnyt mieli kokeilla. Olemmekin kaksilahkeisen kanssa tämän seurauksena eläneet lähinnä ravintolaruoalla ja subwayn voileivillä, eli kyseessä ei ole ollut erityisen terveellinen ruokavalio.

En tiedä johtuuko tämä harmaasta säästä vai uuden opiskeluvuoden alusta, mutta tänä viikonloppuna onneksi innostuimme pitkästä aikaa uusiin ruokakokeiluihin, parin uuden keittokirjahankinnan innoittamana.

Hankinnoista ensimmäinen oli Marcus Samuelssonin "Street Food", joka sisältää eri maiden katuruokareseptejä. Perjantai-iltana kokeiluun pääsi kirjasta löytynyt Satay-kana maapähkinäkastikkeen kera, joka oli parasta mitä olen pitkään aikaan syönyt. Kanalle tehtiin marinadi vihreästä currytahnasta, öljystä ja limemehusta, mutta maapähkinäkastike vei kyllä maukkaudessa voiton mennessään. Tämä resepti jää ehdottomasti käyttöön.

Toinen keittokirjahankintamme oli Farangin reseptejä esittelevä teos, joka oli pakko kotiuttaa kun siihen törmäsimme. Söimme hyljemiehen kanssa viime maaliskuussa Farangissa elämämme parhaan illallisen, ja halusimme tietenkin kokeilla ravintolan reseptejä kotikeittiössä. Kirjassa listatut annokset paljastuivat kuitenkin aavistuksen liian haastaviksi (ja työläiksi), mutta ei tätä voi kuitenkaan hukkaostokseksi kutsua. Annokset muistuttavat jo itsessään ovat taideteoksia, joten on ihan mukava vain selata kuviakin.

Poikaystävä ei kuitenkaan ollut valmis antamaan periksi, vaan päätti tehtailla meille sunnuntai-iltapalaksi thaityylistä salaattia erään Farangin reseptin innoittamana. Salaatti siis koostui greipistä, thai-basilikasta, kurkusta, salottisipulista ja limemehusta. Joukkoon lisättiin vielä lauantaisen Tom yum-keittokokeilun jäljiltä jäänyttä chiliä, sitruunaruohoa ja kalakastiketta. Lopputuloksena raikas, kaunis ja todella hyvä salaatti. Aika aasialainen viikonloppu, mitä ruokakokeiluihin tulee.

Syksy = fail?

Ulkona on kylmä. Siis todella kylmä. Minä olin jo ehtinyt hyväksyä syksyn tulleen, ja suostuin vihdoin vaihtamaan neuletakin kevyeen syystakkiin. Oli tietenkin toivoeajattelua kuvitella, että saisin täydellisen talven ja kesän jälkeen nauttia vielä lämpimästä syksystä. Tällä kertaa syksy päätti heti ensitöikseen hypätä kevyttakkivaiheen ohi villapaita + parkavaiheesen, ja kaupan päälle antaa minulle hirveän kurkkukivun ja flunssan.

No, sainpahan tekosyyn istua sunnuntaina viltin alla villasukat jalassa. Olin vain kuvitellut, ettei syysflunssa nyt vielä elokuussa iskisi.

Eilen yritin vielä sinnikkäästi taistella vilustumista vastaan käymällä ystävän kanssa Helsinki Design Market:issa. Vaikka kurkku oli aivan raakana kotiin päästyäni, oli viisiitti kuitenkin sen arvoinen.

Pieniä korumyyjiä taisi olla paikalla kaikista eniten, mutta eri sisustustavaratkin olivat hyvin edustettuina. Vaatteita löytyi jonkin verran, mutta itse kiinnostuin ainoastaan CTRL:in pisteestä, josta matkakumppanini kotiutti söpön mintunvihreän hupparin.

Eniten innostuin omaperäisten korvakorujen laajasta kirjosta, ja päädyin kotiuttamaankin pari korua. Ihastuin myös täysin Pisama Design:in suloiseen pöllökuvioituun tyynyliinaan, jota en hintansa taki kuitenkaan raaskinut ostaa. Näin jälkeenpäin kyllä kaduttaa, joten pitää varmaan yrittää vielä etsiä se jostain käsiini. Se sopisi täydellisesti olohuoneen sohvalle.

Minulla taitaa muutenkin olla jonkinlainen lintuvaihe meneillään, sillä lopuksi mukaan reissulta tarttui söpöt, posliiniset pöllökorvikset, ja titiMadamin lintukoru. Ehkä nämä vähän lieventävät vilustumisen myötä tullutta pettymystä syksyyn. Eihän kukaan voi vihata syksyä, jos se tarkoittaa että saa käyttää pöllökorviksia, eihän?

Krapulatta

Sängystä nouseminen otti oikeasti koville tänä aamuna. Vietimme eilisen Helsingissä, jossa shoppailimme, söimme japanilaista ruokaa ja kävimme U2:n keikalla. Tuntikausien sateessa seisominen ja unen puute kuitenkin verotti kehoa sen verran, että tänään päätettiin vain kerätä voimia ja laiskotella (joku saattaisi tietenkin ihmetellä, millä tavalla tämä eroaa normaalista sunnuntaikäytöksestä. Vastaus on, ettei mitenkään).

Kun ei jaksa tehdä ruokaa, on kolme vaihtoehtoa: tehdä pakastepizzaa, käydä hämeenkadun intialaisessa, tai hakeutua Kertun hampurilaisbuffetiin. Koska söimme jo viime sunnuntaina intialaista, oli tänään Kertun vuoro.

Tuntuu, että alunperin aika mukavan buffetin taso on tasaisesti laskenut, mutta mukaan kuuluva kahvi sentään virkisti noin viideksi minuutiksi. Loppupäivä vietettiin peiton alla, olohuoneen vakiokalustukseksi muuttuuneella patjalla. Outoa, miten voi olla niin täysin krapulainen fiilis olematta ollenkaan krapulassa. Alan varmaan olla liian vanha tällaiseen.

Tinttaamista kävelykengissä

Alkaa olla jo sen verran viileää aamuisin, että on pakko todeta syksyn saapuneen. Eikä minua enää edes haittaa. Kerrankin ei tunnu siltä, että minulta on riistetty ihana, lämmin ja liian lyhyt kesä. Kaikin puolin täydellisen, pitkän ja melkein sietämättömän kuuman kesän jälkeen syksy alkaa olla jo tervetullutta vaihtelua, varsinkin jos saan nauttia samanlaisista raikkaista ja sadettomista syyspäivistä kuin tänään.

Eilen tyhjennettiin pullo chileläistä Pinot Noiria, ja tänään päätettiin perjantain kunniaksi kokeilla uutta viinibaaria, eli Tintåa. Aloitimme tietenkin kunnollisella karahvillisella punaviiniä.

Pitsahifistelevän poikaystävän ehdotuksesta päätettiin kokeilla Tintån pitsoja, jotka todella täyttivät odotukset. Aitoa italialaista pitsaa rakastavana hyljemies ei ole tähän asti kehunut ainuttakaan suomessa syömäänsä pitsaa – tähän iltaan asti. Ja olihan se maukasta. Pohja oli ilmava ja sopivan rapea, ja raaka-aineet kohdallaan. Suosittelen.

Lopuksi päädyimme vielä tilaamaan irish coffee suklaamoussea, joka sekään ei pettänyt. Hyvään arvosteluun saattoi myös vaikuttaa, että mousse tarjoiltiin maailman söpöimmästä lasitölkistä.

Niin, ja tämän kävelyretken todellinen tarkoitus oli oikeastaan testata uusia kenkiäni. Olen koko kesän etsinyt täydellisiä ruskeita herrainkenkiä, tuloksetta. Eilen minua vihdoin onnisti, kun vastoin tapojani poikkesin Click shoes:issa (joka normaalisti ei houkuttele millään tavalla). Siellä minua odotti melkein täydellinen pari herrainkenkiä, mutta väri arvellutti. Pienen mehiläisvahakäsittelyn jälkeen kengät ovat kuitenkin tummuneet kivasti, eivätkä näytä niin harmailta enää, joten näillä mennään. Tyytyväisenä.

Syyskengät vaativat myös sukkia, joiden käyttöä olen vältellyt koko kesän. Katsokaas, sukat riistävät jaloiltani vapauden. Ja se on väärin. Muistin kuitenkin hankkineeni japanista ohuet avokassukat, joten päätin tehdä kompromissin. Eihän näin söpöjä sukkia voi jättää käyttämättä.

Syksy tulee, patja valmiina

Perjantaina kävin kavereiden kanssa katsomassa Step Up 3D:n, jonka jälkeen nautimme hyljemiehen kanssa pyhästä kolminaisuudesta, eli viinistä, manchego-juustosta ja fuetista (katalonialainen makkara, jota toimme mukanamme Barcelonasta). Lauantaina käväisimme mökillä, mutta illaksi vetäydyimme kuitenkin kotiin.

Kun poikaystävä vietti suurimman osan viimeisestä lomaviikostamme sairaana, raahasin potilaalle vieraille tarkoitetun ylimääräisen patjan olohuoneen lattialle. Tämähän tarkoitti sitä, ettei patjalta olla sen koommin siirytty yhtään minnekään. Se on syrjäyttänyt sohvamme. Se on syönyt vähäisen seuraelämämme. Nykyään parhaita ystäviämme ovat patja, tuuletin ja vuokra-elokuvat.

Saimme vihdoin vuokrattua 500 Days of Summerin, josta innostuin jo kuukausia sitten. Elokuva ei ole hyvä vain Joseph-Gordon Levittin ja Zooey Deschanelin ansiosta, vaan koska se on virkistävän erilainen romanttinen komedia. Se on yhtä aikaa suloinen, surullinen ja hauska, ja valaa väistämättä toivoa katsojan sydämeen.

Shutter Islandin vuokrausta taas olen vältellyt kuin ruttoa, ja epätoivoisesti yrittänyt löytää muuta katsottavaa kun poikaystävä on kyseistä leffaa ehdottanut. Traileri ahdisti niin paljon (terv. tyttö joka pelkäsi pienintäkin ääntä useita kuukausia Paranormal Activityn näkemisen jälkeen), etten uskonut nauttivani erityisesti kyseisestä elokuvasta. Sunnuntaina kuitenkin suostuin vihdoin sujauttamaan DVDn soittimeen, eikä kaduta yhtään. Scorsese rakentaa jännitystä perinteisen kauhuelokuvakaavan mukaan, eikä splatterimäisyydestö näy häivähdystäkään. Elokuvasta löytyy kyllä verisiä kohtauksia, mutta ne ovat traagisuudessaan suorastaan kauniita. Loppu on sydäntäraastava. Päähahmon viimeiset sanat jäävät kaikumaan mieleen vielä kauan lopputekstien jälkeen, ja jättävät päähahmon kohtalon sopivasti tulkinnan varaan.

Sunnuntai-aamuna maailman ihanin poikaystävä yllätti minut nimipäivälahjalla ja sconsseilla. Minulla alkaa pian amerikkalaisen kirjallisuuden kurssi, joten paras aloittaa F. Scott Fitzgeraldin klassikosta, jonka olemassaolon olin miltei unohtanut ennen erästä lukuvinkkiä. Poikaystävän äidiltä taas sain ihanan Marimekon esiliinan, joka todellakin tuli tarpeeseen. Ehkä vihdoin oppisin olemaan käyttämättä ainoata valkoista toppiani tomaattikeittoa valmistaessa...

Päivän päätteeksi syötiin ihanan tulista intialaista kunnes tuntui että vatsa oli ratkeamassa. Siinäpä ihana päivä.

Barcelona

Loman viimeisiä päiviä viedään, joten on kai paras hoitaa matkapostaus alta pois.

Vietimme Barcelonassa ruhtinaalliset neljä päivää, joka riitti meille oikein hyvin. Siinä ajassa ehdimme käydä läpi merkittävimmät nähtävyydet, shoppailla sekä juoda monen monta mojitoa. Ja kannullinen sangriaa.

Ensimmäisenä vuorossa oli Gaudin valmistumaton mestariteos, La Sagrada Família. Kyseinen katedraali oli kuitenkin niin suuri, ja vieläpä täysin rakennustelineiden peitossa, ettei siitä ottamani kuvat onnistuneet erityisen hyvin. Jatkoimme siis matkaa hiukan pettyneinä ja suuntasimme Parc de la Ciutadellaan. Siellä istuskelimme puistonpenkillä kaikessa rauhassa, nauttien tunnelmasta. Hienointa puistossa oli suihkulähde, sekä puiston lähistöllä sijaitseva riemukaari.

Seuraavana päivänä kävelimme La Ramblan turistirysähelvettiä pitkin Kolumbuksen muistomerkille. Ramblaa vaikutetaan hehkutettavan lähes jokaisessa matkaoppaassa, mutta mielestäni katu (tai lähinnä sarja katuja) oli jokseenkin yliarvostettu. Joka kulmassa oli turisteille tarkoitettuja krääsäkauppoja ja ketjuravintoloita, mutta ei hirveästi muuta. Jos haluaa nähdä Barcelonaa aidoimmillaan, kannattaa siis mielummin suunnata Ramblan sivukujien pieniin ravintoloihin ja liikkeisiin, tai vaikkapa Gràcian taikka El Bornin kaupunginosaan.

Ramblan vilinää olikin mukava paeta hetkeksi merenkulkumuseoon, jonka kahvilassa nautimme gazpachoa ja grilliruokaa ennen kuin jatkoimme itse museon tutkimista.

Museokierroksen jälkeen suuntasimme Parc Güelliin, jonne ei ollut erityisen mukava kiivetä yli kolmenkymmenen asteen kuumudessa. Huikea näkymä sekä Gaudin mestariteokset kuitenkin korvasivat kokemamme kärsimyksen.

Illalla kävimme vielä katsomassa Font Màgicaa, joka olisi ollut vielä vaikuttavampi näky jos ei suihkulähde olisi ollut EM-kisojen valmisteluiden takia erinäisten rakennustelineiden peitossa.

La Boqueriassa ihasteltiin kauniita asetelmia ja kuolattiiin edullisten ruokien perään. Olisipa tonnikala yhtä edullista suomessa kuin espanjassa!

Viimeisenä päivänä hakeuduimme tuskallisen kuuman rantakierroksen jälkeen hotellimme naapurustossa sijainneeseen Carmelitas-nimiseen tapasravintolaan. Heidän patatas bravakset olivat aivan taivaallisia, samoin jälkiruoat.

Hyljemies tyytyväisenä suklaakakkupalan syötyään.

Barcelonan ostokset

Barcelonan matka tuli ja meni, ja palasimme Espanjasta kotiin noin viikko sitten. Paluun jälkeen odotti kuitenkin matka poikaystävän perheen mökille Paltamoon, joten en ole ehtinyt käydä läpi matkasta otettuja valokuvia kuin vasta tänään. Matkakuvia siis luvassa pian. Sillä välin ajattelin esitellä hiukan Barcelonan ostoksia, joiden laatu korvaa määrän.

Olen viimeisen kuukauden ajan haikaillut Swedish Hasbeensien perään, mutta korkea hinta on arvelluttanut. Törmäsin onneksi matkan aikana erääseen Barcelonalaiseen merkkiin nimeltä Vialis, jonka puukenkäkorkkareihin ihastuin heti. Kun vielä huomasin, että alunperin yli satasen maksaneet kengät olivat viidenkymmenen prosentin alennuksella, ei ostopäätöstä tarvinnut pitkään harkita.


Toivon mukaan suljettu kärki mahdollistaisi kenkien käytön mustien sukkahousujen kanssa vielä syksylläkin.

Barcelona taitaa olla kenkäfriikkien luvattu kaupunki, sillä poikaystäväkin onnistui löytämään itselleen kengät. Camperin liikkeessä törmäsimme täydellisen tyylikkäisiin, mutta rentoihin nahkakenkiin, joita ei kuitenkaan löytynyt hyljemiehen koossa. Kyseinen kenkäpari jäi vaivaamaan sen verran, että kiersimme seuraavana päivänä kaikki tietämämme Camperin liikkeet Barcelonassa, mutta mistään ei löytynyt kokoja. Olimme jo antaneet periksi ja ruvenneet etsimään lounaspaikkaa, kun ohitimme neljännen Camperin liikkeen, jota ei ollut listattu matkaoppaassamme. Siellä vihdoin tärppäsi ja hyljemies vei viimeisen parin omaa kokoaan, erään japanilaisen herrasmiehen nenän edestä.


Vanhassa kaupunginosassa poikkesimme pienessä karkkikaupassa, joka valmistaa suloisen värikkäitä, perinteisiä karamelleja. Niitä tulikin ostettua jonkin verran tuliaisiksi.


En tietenkään malttanut pysyä poissa Zarasta, ja alennusmyynneistä tarttui lopuksi vielä mukaan harmaa liivi ja hempeä kukkamekko. Koskaan ei voi olla liikaa kukkamekkoja.