Hyljemies Japanissa, osa 1: Osaka

Tässä seuraa hyvin myöhästynyt raportti maaliskuun viimeisestä viikosta, jolloin pääsin nauttimaan maailman ihanimmasta seurasta.

Suomesta palattuani mukaan Japaniin rantautui uskollinen kumppanini hyljemies, joka pääsi asustamaan kanssani neljätoistaneliöisessä kämpässäni. Mahtoi olla kehittävä kokemus. Matkustelimme Kiotossa ja Tokiossa, aina välillä poiketen Osakassa. Matkapäiväkirjan ensimmäinen osa keskittyy siis tukiasemaamme, Osakaan.

Saapumisviikonloppuna kävimme tutkimassa japanilaista ruokakauppaa, yliopiston kampusta ja sitten vielä Osakan akvaariota. Innostuin akvaariossa valokuvaamaan sen verran ahkerasti, että hyljemies taisi vähän tylsistyä.

Akvaariovisiitin jälkeen hakeuduimme Umedaan australialisen vaihtarikaverini Jessin läksiäisiin. Ilta sujui rattoisasti nabea syödessä ja karaokea laulaessa.

Myöhemmin viikolla tutkimme Osakaa hiukan tarkemmin. Poikkesimme Shinsaibashi-sujilla edullisessa kaitensushi-ravintolassa, ja Dotomborissa otimme purikurakuvia. Illalla suuntasimme Tsuruhashiin (Osakan korealaiseen kaupunginosaan) yakinikuravintolaa etsimään, mutta ilman karttaa ei oikein onnistanut. Lopulta päädyimme lempi-izakayaketjuuni, eli Torikizokuun, syömään yakitoria, camemberia ja kaikkea muuta hyvää. Torikizoku on hyljemies-approved.

Yakinikun etsintä jatkui eräänä toisena iltana, jolloin Jess lupautui auttamaan. Päädyimme tyttöjen ja hyljemiehen kanssa savuiseen ravintolaan, jossa saimme syödä vatsan täydeltä ihanaa lihaa. (Pöytään tuotiin myös maksaa ja sisälmyksiä, jotka ryhmän japanilainen jäsen, Kinu, hyvin ystävällisesti tarjoutui syömään alta pois.) Illallisen jälkeen lauloimme karaokea yömyöhään. Beatlesin "I Am the Walrus" on ehkä maailman hämmentävimpiä kappaleita.

Hyljemiehen viimeisenä päivänä Japanissa pääsimme kokemaan hanamin, eli menimme isolla porukalla puistoon nauttimaan kirsikkapuiden kukinnasta – ja alkoholista. Ehdimme jopa syödä hieman pitsaa ja muuta purtavaa, ennen kuin oli aika siirtyä Osakan päänähtävyyten, eli Osakan linnaan. Linnaa ympäröivä puisto oli myös täynnä hanamiaporukkaa, jonka aurinkoinen sää oli houkutellut paikalle. Hakeuduimme vielä Sakuranomiyaan hetkeksi, mutta normaalisti kaunis alue ei näyttänytkään niin kivalta kun matala vedentaso paljasti likaisen joenpohjan. Niinpä päätimme siirtyä japanilaisen currypaikan kautta kotiin.

Seuraava aamu oli aikainen ja masentava, joten siitä en kerro tämän enempää. Matkapäiväkirjan toinen osa seuraa pian.