Kampuksen postissa pidetään minusta. Suomeen on jo lähtenyt kaksi kymmenen kilon painoista pakettia, pian lähtee toivon mukaan viimeinen. Kantaessani paketteja hullussa kuumuudessa kaikki ajatukseni naisten itsenäisyyden tärkeydestä kaikkosivat, ja toivoin vain jonkun mukavan herrasmiehen ilmaantuvan kuin tyhjästä kantamaan pakettia puolestani. Japanissa termiä herrasmies ei kuitenkaan olla koskaan tunnettu, joten sain katkerana ähkyen ja puhkuen pitää itsenäisyyteni. Kun vanha japanilainen mies nauraen toivotteli minulle tsemppiä teki mieli motata herraa.
Elokuussa siis palaan Suomeen, mutta sitä ennen on kirjoitettava noin tuhat esseetä ja kanjikoetta, eli pakkaaminen on aloitettava hyvissä ajoin. Vuoden aikana on tavaraa kertynyt yllättävän paljon, etenkin vaatteita ja kirjoja. Mukaan kotiin pitäisi saada vaikka mitä, tilaa vaan ei riitä (ei niin matkalaukussa kuin kämpässäkään). Miten ihminen voi hamstrata näin paljon tavaraa vuoden aikana?! Olen jokaisen japanilaisen kapitalisti-sarariimanin unelma.
No comments:
Post a Comment