Seoul

No niin, paluusta on jo kulunut yli kaksia viikkoa, joten on kai aika julkistaa matkaraportti. Nähtävyyksiä tuli ahdettua sen verran niihin kuuteen päivään jotka Koreassa vietimme, että olen päättänyt jakaa raportin kahteen osaan: Seoul ja muu Korea. Julkistan siis raportin toisen osan jahka ehdin sen kirjoittaa.

Matkahan tuli tehtyä aika yllättäen, liputkin varaattiin vasta kaksi viikkoa ennen lähtöä. Olin kyllä salaa toivonut, että ehtisin vaihtovuoden aikana käydä Koreassa, mutta yksin matkustaminen ei juurikaan kiinnostanut. Golden Weekin ansioista löytyi kuitenkin edullinen lentolippu Seouliin, ja niinpä muutkin tytöt innostuivat matkasta. Matkaseuraksi sain siis kolme muuta vaihtaria: perulaisen MariaSolin, ranskalaisen Christellen ja puolalaisen Magdan. Aika kansainvälistä porukkaa.

Matkaseurani: Maria Sol, Christelle ja Magda.

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme N' Seoul tornille, josta pääsee näkemään Seoulin yli kahden sadan metrin korkeudesta. Torni itsessään on huimat 479,7 metriä korkea.

Näkymä tornista oli aika huikea, joskin miljonakaupungin peitti jonkinlainen saastepilvi. Ikkunaruutuuihin oli myös listattu etäisyydet eri kaupunkeihin, ja alla olevasta kuvasta näkee etäisyyden Helsinkiin.


Tornia ympäröivän puiston alueella mainostettiin Hi!Seoul-festivaalia eri tempauksin, kuten näyttämällä miten palatsin vahdinvaihto tapahtuu. Ilmaisen näytöksen jälkeen katsojat saivat halutessaan pukeutua perinteisiin korealaisiin kansanpukuihin ja ottaa kuvia vahtien kanssa. Naisten kansanpuku, eli hanbok, olikin yllättävän helppo pukea päälle etenkin verrattuna aikaisempiin kimonokokemuksiini. Hanbok on myös kimonoa huomattavasti mukavampi päällä, sillä puku ei kimonon lailla ole korsettimaisen tiukka. Hanbokin mukavuuden haittapuolena on, että koska hame alkaa niin korkealta ja on niin leveä, se saa kantajansa näyttämään odottavalta äidiltä. Valitsisin kuitenkin hanbokin kimonon sijasta milloin tahansa.

Minä korealaisessa kansanpuvussa.

Näköalakokemuksen jälkeen suuntasimme Seoulista muualle, mutta palasimme kaupunkiin kolme päivää myöhemmin. Silloin lähdimme heti aamusta War Memorial museota tutkimaan.

Museo käsittelee kaikkia Koreassa käytyjä sotia, mutta keskittyy enimmäkseen Korean sotaan, josta riittääkin kerrottavaa. Taas pääsin oppimaan siitä, miten japanilaiset ovat tavalla tai toisella onnistuneet aiheuttamaan naapurikansoilleen tarpeetonta kärsimystä, eikä ole vieläkään ottanut kunnolla vastuuta teoistaan. Tästä aiheesta ehkä lisää myöhemmin, jos vain jaksan.
(Korean sotaanhan japanilaiset eivät varsinaisesti sekaantuneet, mutta koko sotaa ei myöskään oltaisi käyty, ellei Japani olisi vallanut Koreaa 1900-luvun alussa, johtaen Korean jakamiseen Yhdysvaltojen ja Venäjän kesken toisen maailmansodan päätyttyä.)

Museosta löytyi paljon sotaa käsittelevää videomateriaalia ja interaktiviisia näyttelyitä, joten visiitti oli todella kiinnostava. Jouduimme hieman kiirehtimään ehtiäksemme päivän seuraavaan kohteeseen, muuten olisi museossa kahden tunnin sijasta helposti päässyt vierähtämään jopa neljä.

Museon ulkopuolelta löytyi myös liuta sotamuistomerkkejä, joista osa oli hyvinkin kiinnostavan näköisiä.


Sotamuistomerkkien jälkeen vuorossa oli Gyeongbokgung, eli Joseon dynastian rakentama kuninkaallinen palatsi. Paikka olikin sen kokoinen, että siellä helposti eksyisi ilman opasta. Meitä onnisti, ja osuimme paikalle juuri kun palatsin englanninkielinen opastettu kierros oli alkamassa.

Vahdinvaihto palatsin edustalla.

Palatsialueella kauneinta oli Hyangwonjeong-paviljonki.

Palatsikierroksen jälkeen suuntasimme Insa-dongille syömään ja shoppailemaan, ja tämän jälkeen rupesimme kävelemään Chyeonggje-jokea päin. Matkan varrella eteemme osui Jogyesa-temppeli, josta kantautui rumpujen kumu. Se taisi olla buddhalaismunkkien tapa ilmoittaa, että jonkinlainen seremonia oli juuri alkamassa.

Temppelin sisäpiha oli koristeltu tuhansin lyhdyin Buddhan syntymäpäivän kunniaksi.

Taipaleemme kuitenkin jatkui, ja pääsimme vihdoin joenrannalle asti. Chyeonggje-plazassa oli kaikenlaista festivaaliohjelmaa, johon kuului mm. kuvien ottaminen eri taustoja vasten, josta tietenkin heti innostuimme. Joen rannalla sai myös taitella pieniä paperiveneitä, joihin kirjoitettiin toivomuksia. Veneet laskettiin sitten jokeen seilaamaan.



Seoul oli kaikenkaikkiaan todella mukava kaupunki, jossa kävisin vielä mielelläni uudestaan. Tuntuu että ehdimme vasta raapia pintaa, ja että nähtävyyksiä olisi löytynyt vaikka kuinka. Suosittelen ehdottomasti matkailukohteeksi, varsinkin koska kaupungissa pärjää kohtuuhyvin englanninkielellä ja maanalainenkin oli helppokäyttöinen (toisaalta hangulin opetteleminen ei lukemisen kannalta tietenkään haittaisi). Korealaiset ovat muutenkin hyvin ystävällisiä, ja kielitaidon puutteen korvaa avuliaisuus. Sinne vaan!