Joskus luulee löytäneensä jotain aivan täydellistä, vain huomatakseen häiritsevän yksityiskohdan joka pilaa koko löydön. Bongasin scoutista pari kuukautta sitten täydellisen A.P.C.:n merimiesmekon, jonka saapumista nettikauppaan olen odottanut siitä asti. Olin jo ehtinyt keksiä mielessäni mekolle loputtomia yhdistelymahdollisuuksia, ja kuvitellut käveleväni joenrantaa pitkin sandaaleissa ja söpössä seilorimekossa, täyttäen ensimmäistä kertaa elämässäni kaikki suomenruotsalaisiin liittyvät stereotypiat. Nyt se täydellinen mekko on ilmestynyt A.P.C.:n nettikauppaan, mutta se ei vastaakaan kuvitelmiani. Luulin pääntiehen ommeltujen raitojen olevan kesäisen vaaleankeltaisia, mutta ne ovatkin kultaa! Pettymykseni oli karvas.
Normaalia ihmistä pienet kultaiset yksityiskohdat eivät varmaan erityisesti haittaa, mutta jostain syystä en vain voi kuvitella käyttäväni kultaa. Missään muodossa. En pysty edes hyväksymään huomaamattomia kultaisia solkia laukuissa. Ei vaan onnistu. Olen yrittänyt ylipuhua itseäni tilaamaan merimiesmekkoa kultaisista yksityiskohdista huolimatta, mutta no can do. Mekolla on kuitenkin sen verran hintaa, etten ole sitä valmis maksamaan vaatekappaaleesta joka ei ole täysin minun makuuni. Eli jätetäänpä tämä ihanuus jollekin muulle onnekkaalle, joka ei ole oudon kiintynyt hopeaan.
2 comments:
Harmillista.. Sama on itselläni käynyt joskus niin, että olen bongaillut vaatteen netistä ja sitten ihan kaupassa käynyt katsastamassa kyseisen vaatteen, joka sitten ei ollutkaan niin täydellinen miltä netissä vaikutti.
Niin käy yllättävän usein! Tuotekuvat eivät aina kerro vaatteesta koko totuutta, ja sitten joutuukin pettymään kun sen näkee livenä. Ja kuitenkin jaksan joka kerta innostua netissä bongatuista vaatteista yhtä paljon...
Post a Comment