Take me out to the ball game

Pahoittelen viimeaikaista blogihiljaisuutta, mutta oloni on ollut melko flegmaattinen viimeisen viikon ajan. Olen ehtinyt tehdä vaikka mitä, mutta jotenkin en vaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä. Väliraporttina kerrottakoon kuitenkin, että viime viikon lauantaina olin hyvin amerikkalainen, ja kävin katsomassa ystäväni veljen baseball-ottelua. Hänen koulujoukkueensa oli saanut harvinaisen kunnian pelata Safeco Field:issä, Seattlen suurimmassa baseball-stadionissa.

Koska kyseessä ei ollut mikään erityisen merkittävä ottelu, oli stadion melko tyhjillään (eikä sieltä löytynyt kiertävää hodarimyyjää, mikä oli minulle suuri pettymys. En ole mikään suuri penkkiurheilija, mutta urheilutapahtumassa harva asia voittaa kunnon hodarin). Peli oli kuitenkin melko jännittävä, ja lajia oli huomattavasti hauskempi seurata paikan päällä kuin televisiosta. Ja päivän päätteeksi piipahdin vielä U-villagessa ostoksilla, jolloin törmäsin sattumalta pieneen hodarikojuun. Pitihän se testata.

This is way overdue, but I've been feeling strangely impassive as of late. I blame the Seattle weather. Anyway, last week – while it was still warm and sunny – I went to see a baseball game at Safeco Field. My friend's brother is a senior in high-school, and his team was given the opportunity to play at the field thanks to selling a certain amount of tickets to Mariners' games. This was my first time getting to see a live baseball game, and it was made all the more impressive by the huge stadium the game took place in. Definitely beats watching the sport on TV, and I have to say I was surprised by how much fun it was. My only complaint was the lack of hot dog vendors.