Of despair and chambray

Tämän päivän sää on pitkälti vastannut mielentilaani: sadetta (itkua ja masennusta), aurinkoa (helpotusta ja iloa), uudestaan sadetta (flegmaattisuutta), sitten taas aurinkoa (euforiaa) ja lopulta pilvistä ja sumua (koomatila).

Vastassani oli tänään sellainen yllätys, että läppärin akku ei suostunut latautumaan, jonka seurauksena koko tietokonetta ei voinut käyttää. Minuun iski tietenkin täysi paniikki, sillä tietokoneeni on sekä yhteydenpidon että mittavien esseiden kirjoittamisen kannalta minulle välttämätön, ainakin täällä Atlantin toisella puolen. Niinpä hakeuduin itku kurkussa paikalliseen Apple-kauppaan, jossa kerroin hyvin ystävälliselle Genius Barin asiakaspalvelijalle tilanteen, peläten että kone joutuisi huoltoon ja joutuisin pärjäämään päiväkausia ilman läppäriä, ja lisäksi vielä maksamaan huikean summan koko operaatiosta.

Helpotukseni oli siis sanoinkuvaamaton, kun parin minuutin päästä selvisi että vika olikin laturissa, ei akussa. Helpotusta ja iloa kuitenkin seurasi flegmaattisuus, kun tajusin joutuvani ihan oikeasti viettämään viikonlopun esseitä väsäten. Ratkaisin ongelman piipahtamalla Madewellin liikkeessä shoppailuterapialla, ja kotiutin täydellisen farkkupaidan (minua on yllättävän helppo miellyttää, kunhan käteeni pistetään luottokortti).

Taisi kuitenkin ollan vähän liikaa tunteiden myllerrystä yhdeksi päiväksi, sillä loppuillan olen viettänyt eräänlaisessa koomassa. Tähän koomatilaan sisältyy farkkupaidan silittely ja hyvän musiikin kuuntelu, joten olkaa hyvät:

I experienced a bit of a rude awakening today, as the battery of my trusty Macbook Pro wouldn't charge. Naturally, I panicked and immediately ran off to the local Apple store, worried that I would have to spend days without my computer (which would have been awful as I have extensive essays to write). The guy at the Genius Bar then plugged my computer to a power source, and within minutes it became evident that the problem was my charger, not the battery. Cue huge relief, followed by lethargy, as I realized this meant I would actually have to get started on the damn essays. Oh well, at least there's nothing a small shopping spree and good music won't cure.