Kiitti vaan, Finnair!

Heräsin sitten kuudelta aamulla kolmen tunnin yöunen jälkeen ja raahasin itseni Kansain lentokentälle (jo pelkkä matka sinne kesti pari tuntia), vain saadakseni kuulla, että tämänpäiväinen lento Suomeen on peruutettu. "Because of crew shortage". Ja minä kun luulin ettei lentäjien uhkailema lakko vaikuttaisi minuun.

No, tässä sitä sitten ollaan. Vieläkin Japanissa. Hienossa kahden hengen hotellihuoneessa, seuranani vain MacBook. Sehän tässä ei tietänkään se tuskallinen asia ollut, täällähän on itse asiassa ihan viihtyisää, sänkykin on pehmeä. Ongelmana oli, että ennen kuin pääsin hotellihuoneeseen piti odottaa neljä tuntia lentokentällä, yksin. Tai no, olihan minulla osa ajasta kokonainen lauma japanilaisen ala-asteen lapsia seurana. He lähestyivät minua aina ryhmittäin, kysyen "uaat is yooo feivorit koraaaaa?" (eli "what is your favorite color") ja sitten ojensivat minulle origamikurjen. "Here. This is ORIGAMI". No shit, kids. Söpöjähän he olivat harjoitellessaan englannin puhumista, mutta kun viidennen kerran olin antanut samat vastaukset ja joku vielä kehtasi häiritä pulsunokosiani, oli asiasta leikki kaukana. Kaikille tiedoksi: minä en ole aamuvirkku. Se kulkee perheessä.

Tässä kuitenkin kuva huoneestani Kansain lentokentän Nikko-hotellissa: