Kiitti vaan, Finnair!

Heräsin sitten kuudelta aamulla kolmen tunnin yöunen jälkeen ja raahasin itseni Kansain lentokentälle (jo pelkkä matka sinne kesti pari tuntia), vain saadakseni kuulla, että tämänpäiväinen lento Suomeen on peruutettu. "Because of crew shortage". Ja minä kun luulin ettei lentäjien uhkailema lakko vaikuttaisi minuun.

No, tässä sitä sitten ollaan. Vieläkin Japanissa. Hienossa kahden hengen hotellihuoneessa, seuranani vain MacBook. Sehän tässä ei tietänkään se tuskallinen asia ollut, täällähän on itse asiassa ihan viihtyisää, sänkykin on pehmeä. Ongelmana oli, että ennen kuin pääsin hotellihuoneeseen piti odottaa neljä tuntia lentokentällä, yksin. Tai no, olihan minulla osa ajasta kokonainen lauma japanilaisen ala-asteen lapsia seurana. He lähestyivät minua aina ryhmittäin, kysyen "uaat is yooo feivorit koraaaaa?" (eli "what is your favorite color") ja sitten ojensivat minulle origamikurjen. "Here. This is ORIGAMI". No shit, kids. Söpöjähän he olivat harjoitellessaan englannin puhumista, mutta kun viidennen kerran olin antanut samat vastaukset ja joku vielä kehtasi häiritä pulsunokosiani, oli asiasta leikki kaukana. Kaikille tiedoksi: minä en ole aamuvirkku. Se kulkee perheessä.

Tässä kuitenkin kuva huoneestani Kansain lentokentän Nikko-hotellissa:

Epiphany

Tiistaina palaan Suomeen lomailemaan, mikä tietenkin tarkoittaa kampaajakäyntiä. Ei siinä, etteikö Japanissa osattaisi hiuksia leikata, mutta värjääminen huolestuttaa. Japanilaiset hiusvärit ovat nimittäin huomattavasti vahvempia, eivätkä oikein sovellu ohuille ja hennoille suomalaisille hiuksilleni. Kampaajakäyntiä odotankin nyt suurella innolla, varsinkin kun lempikampaamoni clipp on avannut uuden liikkeen vain pari korttelia kämpästäni.

Hiukseni ovat tällä hetkellä järkyttävän pitkät (omien standardieni mukaan), ja olen jo pitkään pähkäillyt että pitäisikö antaa niiden kasvaa, vai leikata ihan ronskisti lyhyemmiksi. Tänään onnistuin vihdoin tekemään eräänlaisen kompromissin mielessäni, kiitos seuraavan kuvan:


Jessica Alban keskipitkät kiharat jotenkin vaan kolahtivat heti, ja nyt tiedänkin minkä tyyppistä kampausta pitäisi pyytää. En ole vielä päässyt kunnon ratkaisuun vino vs. suora otsis dilemmani suhteen, mutta ei kai auta kuin pyytää kampaajan mielipidettä.


Joskus japanilaisten asuntojen ohuet seinät saattavat olla suunnattoman ärsyttäviä. Varsinkin kun amerikkalainen naapurini on päättänyt rääkyä the Killersin biisejä, häiriten sunnuntairauhaani. Augh, my ears!

Japanilaista katumuotia

Välillä harmittaa, että asun Tokion sijasta Osakassa – Tokio kun on katumuodin mekka. Japanilaisen tyylin avainsana on kerrospukeutuminen, ja on mahtavaa katsella miten tylsiä perusvaatteita yhdistelemällä varsinkin tokiolaiset onnistuvat saamaan aikaan todella hienoja kokonaisuuksia. Joitain tietenkin viehettää uskaliaisuus sekä sairaiden kuosien ja värien yhdistely. Minimalismia arvostavana skandinaavina minuun kuitenkin kolahtaa erityisesti pelkistetyt ja tyylikkäät asukokonaisuudet, joissa on sitä jotain ekstraa.

Japanilaiset miehetkin keskittyvät suomalaisia miehiä selvästi enemmän tyyliinsä, ja kyllä kannattaa. Jännää on myös, että miehet käyttävät laukkuja aivan yhtä paljon kuin naiset, ja täältä löytyykin miehille tarkoitettuja laukkukauppoja (joihin päädyn aika usein ihania laukkuja pällistelemään). Voisivat länsimaalaiset miehetkin ottaa tästä oppia, laukku helpottaa kummasti elämää.


Kuvat: www.style-arena.jp, www.dropsnap.jp

Syntymäpäiväjuhlintaa

Eilen Magda – puolalainen vaihto-opiskelija – täytti vuosia, ja juhlimme tapahtumaa Ishibashin aseman lähellä sijaitsevassa baarissa. Vaikka paikassa ei ollutkaan maailman paras palvelu eivätkä baarimikot olleet erityisen lahjakkaita, tämä korvattiin alhaisilla hinnoilla ja mukavalla tunnelmalla. 300 yenin hintaan sai tilata minkä tahansa drinkin, ja niinpä tulikin juotua umeshuun lisäksi tequila sunrisea, cassisorenjia ja puolalaista Żubrówkaa.

Ylläolevassa kuvassa siis Magda ja Chris.

Ilta eteni rattoisassa tunnelmassa, johon drinkit saattoivat olla osittain osallisia. Söimme kakkua ja pikkupurtavaa, joita olimme itse tuoneet mukanamme. En tiedä oliko kyseessä vain jokin yksittäinen poikkeustapaus, mutta koska baarissa ei oikeastaan ollut syötävää tarjolla, asiakkaat saivat tuoda mukanaan naposteltavaa, mikä ainakin hämmensi minua. Suomessa sellainen käytös ei tulisi kuuloonkaan, mutta ainakin tässä tietyssä baarissa se oli ilmeisesti täysin ok. En ainakaan valita, tuli huomattavasti halvemmaksi kun ei tarvinnut tilata ruokaa.

Illan aikana opin taas tuntemaan muita vaihtareita paremmin, ja juteltua tuli muun muassa elokuvista, muusiikista ja kuntoilusta (tai lähinnä sen puutteesta). Dulguun ja minä keskustelimme Hendran (Indonesialaisen valokuvaus- ja muotigurumme) kanssa muodista, supermalleista ja Bottega-Venetan laukuista. Herra onkin yllättävän muotitietoinen vastakkaisen sukupuolen edustajaksi.
Minä, päälläni Hendran lasit. Liian isothan ne olivat, mutta vakuutuin vihdoin siitä, että jos joskus joudun silmälasit hankkimaan, se ei ainakaan olisi mikään katastrofi. Hyvällä tuurilla sellaista ei kuitenkaan tarvitse miettiä ennen keski-ikää.


Nauttikaapa kuvista, itse lähden pian karaokettamaan tyttöjen kanssa.

Lisää jäähyväisjuhlia

Tässä seuraa vähän kuvia jäähyväisjuhlista (niitä saa tietenkin klikkaamalla suuremmiksi). Melissalle taisi olla yhteensä kolme eri jäähyväisjuhlaa, mikä oli huvittavaa, mutta hiukan rasittavaakin.

Ensimmäisenä oli pari viikkoa sitten pidetty yakinikutabehoudai, jossa pääsimme syömään vatsan täydeltä lihaa. Porukkaa oli paljon, meitä taisi olla yli 20 henkilöä paikalla. Yleensä ollaan aina juhlittu iltaisin, mutta nyt oltiin vaihteeksi jo lounasaikaan liikkeellä. Kaikenkaikkiaan ihanan virkistävä iltapäivä, joka auttoi jaksamaan tulevien tenttien läpi.


Viikkoa sitten oli vuorossa Hijirinin järjestämät jäähyväisjuhlat kaikille lähteville vaihtareille. Herra saapui taas heti töistä, ja paikalla taisi olla vaihto-oppilaita enemmän sarariimiehiä ja OL:ejä (OL = office lady). Syötiin eräässä Umedan izakayassa nabea ja juotiin runsaasti alkoholia. Seuraavana päivänä minulla oli kylläkin pidettävä japaninkielinen esitelmä, mutta en antanut sen häiritä menoa, etenkin kun esitelmän jälkeen minulla oli kevätloma alkamassa.

いいなあ、春休み〜
Viime launtaina oli sitten lopulliset jäähyväiset, ja lähdimme pienellä porukalla syömään Shibaharan monorailaseman lähellä olevaan Steak House:een. Tilaamani "steak" oli kuitenkin vain perus jauhelihapihvi friteeratun jättikatkaravun kera. Jonkun pitäisi kyllä opettaa japanilaisille millainen kunnon pihvi on. Mukavaa oli kuitenkin, ja tuntui ihanalta viettää iltaa tyttöjen kesken. Tuntui että vihdoin kunnolla klikattiin, ja opin tuntemaan ystäviäni paljon paremmin.

Japanilaisesta alkoholista

Kun japanilaiset alkoholijuomat tulevat puheeksi, suurin osa suomalaisista varmaan ajattelee heti sakea. Japanilainen sana 'sake' kuitenkin viittaa kaikkeen alkoholiin (olueen, viiniin ja vahvempiin), joten jos täällä uskaltautuu baarissa tilaamaan sakea tarjoilijat yleensä vain hämmentyneenä kysyvät että "donna osake?" (どっなお酒), eli millaista alkoholia. Juoma, jota länsimaissa kutsutaan sakeksi tunnetaan itse asiassa Japanissa nihonshuu:na. Alkoholia tilatessa kannattaa siis olla tarkkana.

Nihonshuu ei okein ole omaan makuuni (paitsi lämmitettynä tai kuivatun kalmarin kera), mutta Japanista löytyy onneksi myös monenlaista alkoholia. Tässä seuraakin esittely japanilaisista lempijuomistani.



Edellisessä postauksessa mainitsinkin jo nykyisen lempparini, joka on nimeltään Umeshu. Umeshu (梅酒) on japanilainen liköörijuoma, jota valmistetaan ume-hedelmistä (jotka lähinnä muistuttavat luumua). Pidän sen makeanhappamasta ja raikkaasta mausta, ja juoma onkin Japanissa sekä naisten että miesten keskuudessa suosittu. Likööristä tehdään erityyppisiä drinkkejä, mutta omasta mielestäni juoma tulee oikeuksiinsa ihan vaan jäillä.




Toinen lempijuomani jo monen vuoden takaa on chuuhai, eli Japanin vastine lonkerolle. Chuuhai on siis drinkkisekoitus jonka pohjana on yleensä shouchuu, mutta nykyään löytyy vodkapohjaisia versioitakin. Yleisin maku on sitruuna, mutta vaihtoehtoina on myös lime, greippi, omena, appelsiini, ananas, viinirypäle, kiivi, ume ja persikka. Chuuhain maku ja koostumus muistuttaa vahavasti lonkeroa, joskin jälkimaku on chuuhaissa raikkaampi, ja hiilihappoakin on usein enemmän.

Japanilaisten juomien alkoholipitoisuus on yleensä alhaisempi kuin suomalaisten, eikä tölkkichuuhaikaan ole 8 % vahvempaa. Umeshuun suhteen kannattaa kuitenkin olla varovaisempi, juoman alkoholipitoisuus kun on 10—15 %.


Kuvat: http://d.hatena.ne.jp/mereco/20080309/p1 , http://blog.livedoor.jp/live000086/archives/50853072.html

Jäähyväisjuhla #1

Osa vaihtareista on jo matkalla kotiin (heiltä jää keväinen kirsikankukkien kukinta väliin), joten viimeisen kahden viikon aikana on järjestetty suunnaton määrä läksiäisjuhlia.

Ensimmäisenä vuorossa oli Xiaolanin läksiäiset, jotka järjestettiin pienessä englantilaishenkisessä pubissa nimeltä Heartland, jonka ainoat asiakkaat sinä iltana oli jättimäinen läksiäisseurueemme. Pubin slogan oli ilmeisesti "warm beer, lousy food, bad service", mikä osoitti että kaikki japanilaiset eivät ole vailla huumorintajua.
Iltaa vietettiin mukavissa tunnelmissa tuttujen kesken, ja jossain vaiheessa akustinen kitarakin vedettiin esiin, jolloin oli yhteislaulun aika.

Hanaolut oli teeman mukaisesti Guinness, mutta itse päädyin tilaamaan Meksikolaista Coronaa sitruunanviipaleen kera, kun kuulun niihin harvoihin suomalaisiin jotka eivät erityisesti välitä oluesta. Loppuillasta vaihdoinkin oluesta umeshuun, josta onkin pikkuhiljaa muodostunut lempijuomani.

Viikon päästä voin taas poistua kämpästäni

Kaksi koetta suoritettu, kolme esseetä kirjoitettu. Otsikot olivat seuraavanlaisia:

• The American Occupation of Japan and Its Legacy
• Okamoto Kanoko’s Portrait of an Old Geisha as a narrative of female self-discovery
• What have been some of the factors that have led to the Japanese government to promote gender equality through policy and legislation in the 1990s through to today?

Enää kaksi japaninkoetta, yksi japaninkielinen esitelmä (ihan niin kuin pystyisin puhumaan mistään aiheesta japaniksi yli kolmen minuutin verran) ja yksi essee jäljellä.

Nyt riittäisi jo. Varsinkin esseet.

Onneksi lauantaina on luvassa erään vaihto-opiskelijan läksiäiset yakiniku tabehoudain muodossa. Lihaa. Mmm....