Tiistaina lähdin aikaisin aamulla shinkansenilla Tokioon, ja sieltä metrolla Komagomeen, jossa majoituksemme sijaitsi. Heti ensimmäisenä suuntasimme Lindan ja Annan kanssa syömään, ja onnistuimme vahingossa valitsemaan paikan jossa tarjoiltiin melkein pelkästään currya (jota ei tietenkään ole ollenkaan tullut syötyä yliopistoruokaloissa ennestään). Vatsat kylläisinä, mutta hiukan janoisina (currypaikan ainoa juomavaihtoehto oli tietenkin kylmä vihreä tee) suuntasimme Tokyo Toweriin, joka siis on japanilaisten kopio Eiffel-tornista. Pääsimme näkemään Tokion 140 metrin korkeudesta, ja olihan se kaupunki aivan yhtä suunnaton kuin muistin. Näköalakerrokselta katsottuna kaupunki näyttää loputtomalta.
Tokyo Tower.
Seuraavana päivänä ajattelimme pistää vielä paremmaksi, ja suuntasimme Ikebukuroon, Sunshine 60-rakennukseen, joka on saanut nimensä siitä että se on 60 kerrosta korkea. Aika villiä. Rakennuksessa tuli myös otettua paljon japanilaisia tarrakuvia jossa näytämme idiooteilta. Se oli mahtavaa.
Näkymä Sunshine 60-rakennuksesta (yli 200 metrin korkeudesta)
Sunshine 60-rakennuksessa otettu purikura. Jep, ollaan tosi fiksun näköisiä.
Loppuillan shoppailimme Ikebukurossa, minulle mukaan tarttui uusi sateenvarjo, mekko ja huivi. Koska kyseisenä päivänä sattui olemaan uudenvuodenaatto, päätimme juhlia vuoden vaihtumista Shibuyassa, joka on nuorten mekka. Vuosi vaihtuikin huomaamatta, kun keskityimme seuraamaan jättimäistä valotaulua loppulaskentaa odottaessamme. Jossain vaiheessa kaikki ympärillämme vain rupesivat huutelemaan ja halaamaan toisiaan, ja tajusimme vihdoin ettei Japanissa ilmeisesti harrasteta minkäänlaista loppulaskentaa. Hotelliin palattuamme päädyimme seuraamaan japanilaista musiikkiohjelmaa, jossa esiintyi toinen toistaan huonompia pop-laulajia.
Uudenvuodenpäivän vietimme japanilaisen ystävämme Sayurin kanssa. Opimme tuntemaan kun neiti oli Suomessa vaihdossa pari vuotta sitten, ja oli ihana nähdä jälleen. Sayurin ansiosta pääsimmekin viettämään oikein perinteistä japanilaista uutta vuotta. Ensin kävimme alennusmyynneissä (hyvin perinteistä), ja sitten suuntasimme Yasukuni-pyhättöön, jonne myös puolet Tokiosta oli ilmeisesti hakeutunut. Japanissahan tapana on että uutena vuotena käydään perheen kanssa temppelissä tai pyhätössä, ja toivotaan hyvää tulevaa vuotta. Tapa tunnetaan nimellä 初詣, eli hatsumoude.
Uudenvuodenpäivän vietimme japanilaisen ystävämme Sayurin kanssa. Opimme tuntemaan kun neiti oli Suomessa vaihdossa pari vuotta sitten, ja oli ihana nähdä jälleen. Sayurin ansiosta pääsimmekin viettämään oikein perinteistä japanilaista uutta vuotta. Ensin kävimme alennusmyynneissä (hyvin perinteistä), ja sitten suuntasimme Yasukuni-pyhättöön, jonne myös puolet Tokiosta oli ilmeisesti hakeutunut. Japanissahan tapana on että uutena vuotena käydään perheen kanssa temppelissä tai pyhätössä, ja toivotaan hyvää tulevaa vuotta. Tapa tunnetaan nimellä 初詣, eli hatsumoude.
Yasukuni-pyhätön hatsumoude Annan ja Sayurin kanssa.
Pyhättövisiitin jälkeen Sayuri kutsui meidät kotiinsa syömään perheensä kanssa, ja lähdimme matkaan uteliaina nähdä miltä japanilainen koti näyttää. Sayurin luona meitä odotti lämmin vastaanotto, ja heti ensimmäisenä meidät ohjattiin pyödän ääreen istumaan, sakea ja olutta juomaan. Tulos olikin aika huvittava kun kuuliaisena join Sayurin isän tarjoamaa sakea, ja heti juotuani kuppini täytettiin uudestan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Samoin kävi Annan ja Lindan olutlasien kanssa. Loppuillasta olimme siis varsin hilpeällä tuulella.
Osechi - japanilainen uudenvuoden lounas.
Oikeasti olin kuitenkin aika kiitollinen tarjotusta sakesta, sillä se auttoi huuhtomaan ruoan alas. Sayurin äiti oli valmistanut meille todella hienoja uudenvuodenruokia, jotka Japanissa tunnetaan nimellä お節, eli osechi. Osa ruoasta, kuten jättimäiset grillatut katkaravut, oli todella hyvää. Osa taas oli... limaista. Ruokalajeista oudoin oli varmaankin konnyaku, erään tärkkelyskasvin mukulasta kalkin avulla valmistettu "hyytelö". Kohteliaina söimme kuitenkin kaiken mitä meille tarjottiin, ja kiitimme hartaasti hienosta päivällisestä. Osechin syöminen oli ainutlaatuinen kokemus, mutta jättäisin sen mieluiten ehkä tulevaisuudessa väliin.
Seuraavana päivänä vuorossa oli Kasai Rinkai-puisto. Ensimmäisen kävimme maailmanpyörässä, josta näkyi meri, Tokyo Disney Land ja vieläpä Fuji-vuorikin.
Osechi - japanilainen uudenvuoden lounas.Seuraavana päivänä vuorossa oli Kasai Rinkai-puisto. Ensimmäisen kävimme maailmanpyörässä, josta näkyi meri, Tokyo Disney Land ja vieläpä Fuji-vuorikin.
Anna ja Linda maailmanpyörässä.
Kasai Rinkai puisto.
Maailmanpyörältä kävelimme puiston halki akvaarioon nimeltä Tokyo Sea Life Park. Akvaariosta löytyi satoja eri kalalajeja, ja pingviinejäkin. Oli aika mahtavaa nähdä täysikokoisia tonnikaloja, varsinkin ruokinta-aikaan. Tokyo Sea Life Parkissa on keskitytty lähinnä Tokionlahdessa uiviin kaloihin, ja taitaahaan se Tokion kalakanta erota aika paljon suomalaisesta.
Tokyo Sea Life Park.
Päivän päätteeksi hakeuduimme vielä Odaibaan, Tokionlahdella sijaitsevaan keinotekoiseen saareen. Jos Eiffel-tornin kopio ihmetytti, niin Odaibastapa löytyy lisää kopioita. Saarelle jothava Rainbow Bridge on kopio Golden Gate sillasta, ja itse saarelta löytyy pieni vapaudenpatsas. Oikeasta kuvakulmasta voikin saada kaikki kopiot samaan kuvaan.
Näkymä Odaibasta: Rainbow bridge ja Tokyo Tower.
Viimeisenä päivänämme Tokiossa kävimme vielä Sayurin kanssa museossa katsomassa perinteistä leijonantanssia, ja sitten Sayurin ja Sarin (toisen entisen vaihtarin) kanssa izakayassa.
Oli mukavaa päästää käymään Tokiossa taas pitkästä aikaa, ja maisemanvaihdoskin teki hyvää. Osakaan palasin kuitenkin ihan mielelläni, olen nimittäin oppinut pitämään tästä kaupungista yllättävän paljon.
Oli mukavaa päästää käymään Tokiossa taas pitkästä aikaa, ja maisemanvaihdoskin teki hyvää. Osakaan palasin kuitenkin ihan mielelläni, olen nimittäin oppinut pitämään tästä kaupungista yllättävän paljon.
No comments:
Post a Comment