Tuesday, January 13, 2009

Clearing the elephant out of the room

Jaahas. Eilen raahauduin taas varhaisin aamulla mitäänsanomattomalle luennolle. Luennoitsijana vanha japanilainen nainen, joka ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä mitään siitä mitä yritän hänelle sanoa. Kyseessä taitaa olla ennemminkin asenneongelma.



Tässä vaiheessa olen ollut tarpeeksi tekemisissä aasialaisten kanssa voidakseni todeta, että eräät kansallisuudet ovat ärsyttävämpiä kuin toiset. Korealaiset ovat rentoja ja huolettomia, ja heidän seurassaan on helppo viihtyä. Sama pätee filippiiniläisiin ja indonesialaisiin. Japanilaisten ja kiinalaisten kanssa taas on huomattavasti vaikeampi päästä yhteisymmärrykseen. Japanilaisten kanssa ongelmana on, että on vaikea saada kunnollista keskustelua aikaiseksi, sillä jos jostain ollaan eri mieltä sitä ei selvästi ilmaista, vaan yritetään vaivihkaa vaihtaa puheenaihetta. Japanilaiset yrittävät niin pitkälle kuin mahdollista välttää konflikteja, ja tämä saattaa välillä olla suunnattoman turhauttavaa, etenkin henkilölle jonka mielestä on mukava väitellä. Kunnon keskustelua ei koskaan päästä käymään, vaan pitäydytään aina kohteliaassi jutustelussa.

Kiinalaiset taas ovat aivan oma lukunsa. He ilmaisevat mieliepiteensä selvästi, ja ovat vielä niin vakuuttuneita siitä että ovat oikeassa, että väittelylle ei jätetä tilaa. Kun joku ilmaisee eriävän mielipiteen, he eivät ole kuulevinaansakaan. Minua on jo useaan otteeseen onniteltu siitä, että olen tullut samaan johtopäätöksen kuin henkilö itse, kun itse asiassa olen äsken ilmaissut olevani täysin eri mieltä. Osittain kyseessä saattaa tietenkin olla kielimuuri, mutta osittain tuntuu, että täällä olevat kiinalaiset vaihto-opiskelijat eivät vain yksinkertaisesti kuuntele muita kuin itseään.

Tämä on tietenkin rajua yleistämistä, enkä voi väittää että ylläkirjoittamani pätee kaikkiin, mutta ainakin tarpeeksi moneen pystyäkseni päättelemään ettei kyse ole pelkästään vaikeasta persoonallisuudesta. Itse olen kotoisin kulttuurista jossa väittely on tervetullutta, ja on täysin hyväksyttävää olla asioista eri mieltä. Niinpä minun on välillä vaikea sopeutua aasialaiseen ajattelutapaan, jossa ryhmä käy yksilön edellä, eikä itsenäiselle ajattelulle jätetä tilaa.

2 comments:

Maiju said...

Aika raju yleistys kiinalaisista... Olen tässä nyt vuoden käynyt koulua yliopistolla jonka oppilaista 30 prosenttia on varmaan kiinalaisia, ekonomian tunneilla 95 prosenttia enkä itse lähtisi samanlaiseen yleistykseen. Kiinalaiset/Hong Kongilaiset/Taiwanilaiset tuntuvat kyllä olevan selkeästi terävämpiä kuin lähiympäristönsä (Malesia/Singapore)mutta en lähtisi tuolle tielle. Läheisimmät kiinalaiset kaverini ovat hyvin koulutettuja, mielipiderikkaita, kriittisiä ja vaikka välillä turhan teräväkielisiä, varsin kykeneviä kunnon keskusteluun... Ehkä tämä myös johtuu siitä että en tuntenut Suomessakaan kauheasti ihmisiä jotka olisivat ymmärtäväisesti kuunnelleet toisten mielipiteitä varsinkaan aiheesta josta heillä oli varsin vahvoja tunteita...

Japanilaisista en sitten tiedä, sinähän heitä joudut enimmäkseen katselemaan :P Kämppikseni ovat kuitenkin viettäneet suurimman osan elämästään Japanissa vaikka viettivätkin lapsuutensa Euroopassa ja molemmat ovat varsin kykenemättömiä konflikteihin. Olen vain oppinut lukemaan heitä sen verran hyvin että täytyy ratkaista asiat sanattomasti... Aika turhauttavaahan se on kun on tottunut että voi sanoa suoraan jos joku ärsyttää mutta täällä heti jos vähänkin konfliktia nousee niin molemmat on hysteerisiä :D Ei meillä sikäli mitään oikeaa konfliktia ole noussutkaan mutta heidän on mahdotonta vastaanottaa tai toimittaa kritiikkiä pienistä päivittäisista asioista (kenen tiskit on missäkin etc). Mutta toisaalta ei ole minun oikeuteni vaatia heitä muuttumaan tai edes olettaa että heidän kuuluisi käyttäytyä tietyllä tavalla tai ymmärtää mistä minä olen kotoisin. Se on heidän kulttuurinsa, ei minulle ole pienintäkään oikeutta sanoa että se huonompi järjestely, kotona on kaikki paremmin. Kotona kaikki on vain... sujuvampaa. Jos minulla on oikeus moittia heitä siitä, samalla tavalla heidän olisi oikeus tuomita oma kulttuurini - vain koska se on erilainen. Vaikeaahan se on kun pitäisi asua kahden ihmisen kanssa ja kaikkeen mitä teemme/sanomme täytyy aina liittyä selitys miksi tai muuten toinen ei ymärrä. Ehkä tässä vaikeudessa sitten piilee kulttuurierojen kauneus :PPP

Marita said...

No niin, mutta teinhän myös selväksi että kyseessä oli yleistys, ja vieläpä omien kokemuksien perusteella. En olisi välttämättä uskaltanut mielipidettäni pistää edes sanoihin, ellen olisi huomannut että myös muut vaihto-oppilaat ovat olleet kanssani asiasta samaa mieltä. Olen täällä ollut tekemisissä Taiwanilaisten, Kiinalaisten ja Hong Kongilaisten kanssa lähes yhtä paljon kuin japanilaisten, joten kyllä omasta takaakin kokemusta löytyy, joskaan se ei vastaa sinun kokemuksesi laajuutta. Harmillistahan se on, että oma kokemukseni ei ole ollut läheskään yhtä positiivinen kuin sinun. Kiina on valtavan kokoinen maa, ja oli ehkä turhan rajua olettaa, että kaikki olisivat samasta muotista väännettyjä. Monet täällä olevista kiinalaisista vaihto-opiskelijoista kuitenkin käyttätyvät kuin olisivat Kiinan valtion äänitorvia, ja tunnilla eräs opiskelijoista onkin ilmaissut varsin shokeeraavia mielipiteitä lehdistön sananvapauteen liittyen (lähinnä että lehdistön ei pitäisi saada julkaista uutisia, joihin lukijat eivät voi vaikuttaa). Ei tietenkään ole mahdotonta, että kaikki nämä yksilöt vain sattuvat olemaan hankalia ihmisiä, mutta en ole itse vielä onnistunut käymään kunnollista keskustelua muuta kuin yhden kiinalaisen opiskelijan kanssa. Kuvio on yleensä seuraavanlainen: kiinalainen opiskelija esittää mielipiteensä, minä esitän eriävän mielipiteeni perusteluin, ja tässä vaiheessa kyseinen henkilö sulkeutuu täysin eikä enää suostu keskustelemaan asiasta.

En ole väittänyt etteikö japanilaisilla tai kiinalaisilla olisi oikeus tuomita ajattelutapani (enkä epäile etteivätkö he tekisi sitä), esitin vain miten itse olen kokenut asian, omasta rajoitetusta näkökulmastani. Olen hyvin tietoinen siitä, että esim. japanilaisilla on omat tapansa käsitellä konflikteja, ja että se varmaan toimii heidän kannaltaan hyvin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö saisi huomauttaa jos itse vierastan heidän lähestymistapaansa mitä ongelmiin tulee (mikä muuten yleensä on niiden vältteleminen).

Entryn ideana nyt yksinkertaisesti oli vain ilmaista millaisina olen kokenut kulttuurierot, mutta olisin kylläkin voinut selventää että kyseessä oli hyvinkin henkilökohtainen mielipide (toistaalta tämä on henkilökohtainen blogi, joten mitä muutakaan voisi odottaa?). Epäilenpä kuitenkin, että sinäkään et tulisi erityisen hyvin toimeen mainitsemieni kiinalaisten kanssa, mutta kommentistasi ainakin tajuan, että kyseessä taitaa olla vain tämä kourallinen tuntemani oppilaita, ei koko kansa.