Back and forth

As you've probably noticed, the blog is going through some changes. During the last few months I've found myself very uninspired when it comes to blogging, and after some contemplation I realized that my reluctance was mostly due to the language I was posting in. While I've spent almost four years blogging in Finnish, my history of writing journal entries online reaches far beyond that time. I originally started off writing on Livejournal in English, as a way of keeping in touch with my online friends. When I went off to Japan for a year, it felt more important to keep my Finnish alive, and so I started this blog and gave up writing in English.

Now I feel like I'm back to square one, and as my M.A. thesis in English is the only thing standing in the way of graduation, I find that I am using English less and less. As I still have a lot of friends internationally, it seems only natural to start writing in a lingua franca that the majority can understand. So, while the switch from Finnish to English may seem sudden to my readers, for me it's been a long time coming.

I do realize that this is going to be a bit of an adjustment for you readers, so try to bear with me. Hopefully this change will also pay off for you guys in the form of more frequent posts.

Ilmoitusluontoista

Uuden vuoden kunniaksi ajattelin aloittaa bloginkin kanssa alusta, lähinnä siten että blogin kieli vaihtuu suomesta englanniksi. Kielen muutoksen myötä tuntuu järkevältä vaihtaa myös blogin osoite, joten jatkossa blogin sisältö löytyy osoitteesta http://thisisfrivolity.blogspot.com. Blogin osoite siis vaihtuu, mutta sisältö pysyy samassa paikassa.

Blogiani pitäisi pystyä seuraamaan bloglovinin ja googlen kautta entiseen tapaan, mutta palaan asiaan jos osoitteenmuutoksen yhteydessä ilmeneekin ongelmia.

So I'm offering this simple phrase

Jouluvalmistelut ovat tänä vuonna sujuneet melko kivuttomasti, ja kotikin on ensimmäistä kertaa saanut oikein kunnon joulukoristeet. Pikkukuusen hankimme jo viime vuonna, mutta nyt joulufiilistely on viety jo aivan uudelle tasolle.

Glöginjuonnin aloitin hyvissä ajoin, ja kokeilin Blossan vuosikertaglögiä. Pullollisen. Myöhemmin hankimme toisen. Ja kolmannen...

Kotiin tuli myös hankittua kynttilöitä, ja niitäkin on käytetty ahkerasti tunnelman luomiseen.

Ylpein olen kuitenkin itse askartelemistani joulukoristeita, jotka tekivät hetkessä kerrostalokaksiosta lämpimän ja tunnelmallisen. Olen jo pitkään halunnut ikkunaan jonkin suuremman koristeen, mutta valokehitelmät eivät siihen oikein sovi. Niinpä tein kuun alussa pienen kierroksen pihalla ja palasin kotiin suuren oksan kanssa, jota vielä vuolin vähän puukolla. Joulu-oksan siitä teki Stockmannilta ostetut koristeet sekä piparminttusauvat.

Mutta eihän se askartelu vielä siihenkään loppunut.

Kyllästyimme hyljemiehen kanssa tylsään valonauhaan, joten eräänä iltana päädyimme origami-taitteluun, tuloksena söpöt japanilaiset pikkulyhdyt. Voilà! Jouluinen koti.

Tänään heräsin kahdeksalta perinteiselle joulukierrokselle kauppahalliin. Nyt kun on viimeisetkin siikatartarit ja serranokinkkusiivut ostettu, ehdin vielä hetken rentoutua ennen kuin hakeudun Kaarinaan viettämään iltaa perheen kanssa.

Jätän teidät nyt ihanan joululaulun pariin, johon en kyllästy vaikka olen vetänyt kyseistä kappaletta bändin kanssa monta vuotta peräkkäin. Hyvää joulua ja rauhallista lomaa.

Jouluaattoa odotellessa

Net-a-porterin ale on alkanut! Ja koska olen ollut tänä vuonna kiltti tyttö, tilasin itselleni joululahjana jo pitkään himoitsemani Étoile Isabel Marantin neuleen.

Nyt joulu voi alkaa.

Sarjasuosituksia

Minulle joulu tarkoittaa ainakin kolmea asiaa: aikaa perheen parissa, lomaa ja tv-sarjojen taukoa. Itse en ole vielä löytänyt mitään tauolle menneiden sarjojen korvaukseksi, mutta siltä varalta että joku teistä ei ole vielä löytänyt syksyn sarjauutuuksia ajattelin tarjota pienen koosteen.

Ensimmäisenä vuorossa on syksyn suurin yllättäjä, joka onnistui ylittämään kaikki odotukseni. Olen jo aikaisemmin hehkuttanut jenkkikaapelikanava Showtimen sarjoja, eikä Homeland ole mikään poikkeus. Sarja seuraa kahta henkilöä, jotka ovat sidoksissa toisiinsa: agentti Carrie Mathisonia, joka toimii CIA:n terrorisminvastaisessa yksikössä, sekä Irakissa kadonnutta ja myöhemmin Al-Qaedan vankeudesta vapautettua kersantti Nicholas Brodya, joka palatessaan kotiin saa sankarin vastaanoton. Kun Carrie alkaa epäillä terroristien käännyttäneen Brodyn alkaa pakkomielteinen tutkinta, ja luvassa on psykologinen trilleri jossa katsoja epäilee vuoroin Brodya, vuoroin Carrien mielenterveyttä. 

 

Odotukseni eivät sarjan kuvauksen luettuani olleet kovin korkealla, mutta lahjakkaan näyttelijäkaartin (Claire Danes, Damian Lewis) ja käsikirjoituksen ansiosta Homeland onkin nopeasti kivunnut lempisarjakseni. Hahmojen kehitykselle annetaan tilaa jännityksestä tinkimättä, eivätkä käsikirjoittajat turvaudu mustavalkoiseen "hyvä agentti vastaan pahat terroristit" -jaotteluun – on vaan ihmisiä, motiiveja ja tekoja.

 

Toinen syksyn kiinnostavimmista sarjoista on AMC:n Hell on Wheels, joka kertoo ensimmäisen mantereen halki kulkevan rautatien rakentamisesta. Kysessä on siis juuri Amerikan sisällisodan jälkeiseen aikaan sijoittuva sarja, jossa ei ole ainuttakaan täysin puhtoista hahmoa. Rautatien rakentamiseen osallistuvat miehet ja naiset seuraavat kaikki hiukan kyseenalaista moraalisäännöstöä, ja jokaisen on huolehdittava itsestään. Sarjan päähenkilönä toimiva sodassa taistellut Cullen Bohannon johtaa rautatien rakennustöitä, mutta hänelläkin on oma lehmä ojassa. Hell on Wheels on karu sarja, joka kertoo karusta ajasta ja ihmisistä, mutta Bohannonin kaltaisia antisankareita on kuitenkin vaikea olla kannattamatta.

 

Viimeisimpänä haluan vielä suositella brittisarjaa nimeltä Sherlock, joka (yllätys yllätys) perustuu Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -kirjoihin. Sarjan jujuna on että se sijoittuu nykyajan Lontooseen, mikä myös antaa Sherlockin käyttöön nykytekniikan. Vaikka poliisisarjat eivät yleensä ole mieleeni, raivostuttavan älykkään Sherlockin ja sympaattisemman Watsonin edesottamuksia seuraan mielellääni, sillä näyttelijävalinnat ja henkilökemiat ovat kohdallaan. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi tuli jo viime vuonna, ja koostui kolmesta puolentoista tunnin pituisista jaksoista, joten jouluruokaa sulatellessa voi koko tuotantokauden katsoa vaikka putkeen.

(kuvat Showtime, IMDB ja null.perl-hackers.net)

Joulun toivelista

Huh. Järkyttävän pitkä blogihiljaisuus, mutta minkäs teet. Kirjoittaminen ei ole oikein maistunut, eikä kuvien ottaminenkaan tahdo salamaa vieroksuvalle onnistua talven pimeydessä. Suurin syy taitaa kuitenkin olla gradu, joka blogi-aiheisuudestaan johtuen on hieman tappanut intoni bloggaamiseen. Jostain syystä suomeksi kirjoittaminenkaan ei tunnu oikein omalta, joten saa nähdä josko blogin kieli hiljalleen vaihtuisi vaikkapa englanniksi. Edellyttäen, että sellainen muutos ei saisi jo nykyiselläänkin pientä lukijamäärää kaikkoamaan (kommenteissa saa siis esittää mielipiteensä asiaan liittyen).

Joulun lähestyessä olen ruvennut laatimaan toivelistaa, jonka kärjessä on uusi sohva. Kyseinen lahjatoive taitaa kuitenkin olla sen verran hintava, että sitä kannattaa mielummin etsiä ihan itse joulun jälkeisistä alennusmyynneistä. Sitä odotellessa minulle kelpaisi myös mikä tahansa allaolevista:

1. Neule, Étoile Isabel Marant  2. Lakanasetti, Rodebjer  3. Kynttilä, Byredo
4. Indochine-keittokirja  5. Rannekoru, Lauren Elan  6. Puhdistusgeeli, REN
7. Kännykkäkotelo, Maison Scotch  8. Korkokengät, Madewell

Lämmin neule tulee aina tarpeen, samoin lakanat ja kynttilät. Ruoanlaittoon inspiraatiota toisi mukavasti uusi keittokirja, ja tällä hetkellä minua kiinnostaa kovasti Vietnamilainen ruoka. Puhelimeni suojakotelo on kulunut rikki ja kasvojenpuhdistusgeelini vähenee uhkaavasti, joten kyseiset lahjat tulisivat todellakin tarpeen (ja ahkeraan käyttöön). Vähemmän tarpeellisia lahjoja ovat rannekorut ja klassisen tyylikkät avokkaat, mutta lupaan pyhästi käyttää niitäkin ahkerasti.

Selviytymiskeinoja

Yksi asia, jota ehdottomasti kaipaan Seattlesta on kunnon chai. Jostain syystä ainakin turkulaisissa kahviloissa tarjoillaan vain joko todella mautonta (maidotonta) chaita tai ällöttävällä makusiirapilla höystettyä vaahdotettua maitoa. Ja minullehan se täydellinen chai on kunnolla maustettua teetä täyteläisen maidon kera.

Kun syksyn harmaus iskee, mikään ei auta niin hyvin kuin käpertyminen sohvalle teekupillisen ja hyvän elokuvan kera. Toin onneksi kotiin Seattlesta World Spice Merchants -liikkeestä ostamaani assamia ja paahdettua chaita, mutta nämä ainekset yksinään eivät vieläkään riitä täydellisen chain keittämiseen.  Omaan chaisekoitukseeni lisään yleensä joukkoon vielä hyppysellisen chilirouhetta lisäpotkua antamaan, sekä hunajaa ja soijamaitoa.

 

Mitä elokuviin tulee, tilanne onkin vähän kinkkisempi. Tuntuu, että tänä syksynä ei ole vuokralle ilmestynyt lähes yhtään hyvää elokuvaa, joten tässäkin tilanteessa turvaannun Seattlen tuttavuuteen: romanttiseen draamakomediaan nimeltä Rakkautta New Yorkissa. Kävin elokuvan ilmaisnäytöksessä kun olin juuri saapunut Yhdysvaltoihin, ja nähtyäni leffan olisin mieluusti suostunut maksamaan lipusta. Elokuva on hiljalleen rantautunut suomalaisiin videovuokraamoihinkin, mutta saattaa karkottaa potentiaaliset katsojat tylsällä kannellaan.

Amerikkalainen kansi vs. suomalainen kansi

Älkää siis sivuuttako elokuvaa kannen perusteella.

Rakkautta New Yorkissa on How I Met Your Mother-sarjasta tunnetun Josh Radnorin tähdittämä, käsikirjoittama ja ohjaama romanttinen komedia, joka generisestä käännöksestään huolimatta ei ole perinteinen rakkauselokuva. Elokuvan tarina seuraa perinteistä draaman kaarta ja käsittelee tuttuja teemoja, mutta hahmojen kehitys on elokuvalle keskeisempää kuin dramatiikka. Elokuvan hahmot kamppailevat epävarmuuksien kanssa, ja ovat tavalla tai toisella eksyksissä, vastuuta ja tulevaisuutta pakoilemassa. Jokainen hahmoista joutuu elokuvan aikana hiljalleen luopumaan kyynisyydestään, oppimalla että onnen saavuttamiseksi on tarvittaessa oltava valmis ottamaan harppaus tuntemattomaan.

Ainaisten talouskriisiuutisten keskellä onkin mukava päästä välillä pakenemaan elokuvien maailmaan ja huomata, että tunnelin päästä saattaa löytyä valoa.