Mikään ei lämmitä turkulaisen sydäntä niin kuin Mike Monroen naaman näkeminen japanilaisessa hampurilaisravintolassa. Muistan vieläkin kuinka herra pyöräili lukion englannintunnilla luokkahuoneemme ikkunan ohi, kaatui, ja sitten jatkoi matkaansa. Me oppilaat katselimme uteliaina, kunnes totesimme että "joo, ei tainnut olla ensimmäinen kerta". Oi niitä aikoja.
Suokaa anteeksi kuvan surkea laatu, napattu pikaisesti kännykällä.
2 comments:
De kom i nyheterna från nån av Hanoi Rocks avskedskonserter här i Finland. En massa japaner i publiken som va heelt huumas ;)
Hahaha, perus!
Ha noh aldrig riktigt fattat vad som är så specielt med Hanoi Rocks (förutom då det att de är höga hela tiden)...
Post a Comment