Ja juhlinta jatkuu

Maanantaisin on yleensä harvinaisen aktiivinen olo. Tämä olotila jatkuu juuri siihen asti kunnes pitäisi luentojen ja proffan tapaamisen jälkeen tarttua imuriin, jolloin normiolotilani – eli auttamaton laiskuus – vie voiton. Tällaisina hetkinä heittäydyn sängylle seuranani läppäri, ja seuraan ikkunasta auringonlaskua. Ja joskus otan vahingossa kahden ja puolen tunnin nokoset.

Tänään oli siis sellainen päivä, mutta nokoset olivat mielestäni täysin oikeutetut, nukuinhan sentään edellisenä yönä vain neljä tuntia. Eilen kävin nimittäin Miwan yllätys-synttäribileissä, jotka venyivät aika myöhään kun ravintolavisiitin jälkeen päätettiin piipahtaa vielä karaokea laulamassa (taas vaihteeksi). Minulla onkin nykyään vakio-biisi, jolla lämmittelen ennen kuin siirryyn laulamaan kornimpaa kamaa, ja se on Amy Winehousen Rehab. En väitä omaavani kyseisen laulajatteren keuhkoja, mutta onnistun kyllä yleensä vetämään kyseisen kappaleen ihan kunnialla, se kun sattuu sopimaan harvinaisen hyvin äänialaani.

Syntymäpäiväsankarit: Hyun-ji ja Miwa.

Syötävää kyllä riitti. Ensin mutusteltiin alkupaloja ja edamamea (soijapapuja), seuraavaksi oli vuorossa caesar-salaattia ja nabea (taas!), sitten pöytään tuotiin kevätkääryleet, katkarapusipsit ja tori no kara-age (friteerattua kanaa). Naben syötyämme pataan heitettiin nuudeleita, ja kun nuudelitkin olivat kadonneet parempiin suihin ilmestyi pyödälle vielä jonkilaista perinteisesti maustettua riisiä. Tässä vaiheessa heitin jo pyyhkeen kehään.

Nabe.

Kevätkääryleet, katkarapusipsit ja tori no kara-age. Taustalla edamame.

Ilta loppui tällaisiin merkkeihin.