Proffatkin osaavat juhlia

Huomenna lennän Koreaan, mutta sitä ennen on pienin väliraportin aika.

Golden Week:in kunniaksi lakikursimme proffa, Setoyama-sensei, päätti järjestää meille juhlat. Paikkana oli kampuksen lähellä sijaitseva izakaya, jossa oli meille varattuna iso huone, karaokekoneella varustettuna. Ruoka ja viina virtasi, ja tunnelma oli mukava. Oli kuitenkin hämmentävää juhlia professorin kanssa, joskin erittäin huvittavaa nähdä herra humaltuneessa olotilassa. Kaikki humaltuneet keski-ikäiset japanilaiset miehet ovat samanlaisia: hilpeitä, outoja, ja haluavat laulaa vanhoja biisejä englanniksi.

Tässä vähän tunnelmakuvia:

Setoyama-sensei laulamassa Michael Jacksonin "We Are the World":ia.

Kaitlin, kädessään juuri tyhjennetty umeshuukarahvi.

Minä ja asahi-olut.

Nauttikaa vapusta, itse tulen juhlimaan sitä Seoulissa!

Ja juhlinta jatkuu

Maanantaisin on yleensä harvinaisen aktiivinen olo. Tämä olotila jatkuu juuri siihen asti kunnes pitäisi luentojen ja proffan tapaamisen jälkeen tarttua imuriin, jolloin normiolotilani – eli auttamaton laiskuus – vie voiton. Tällaisina hetkinä heittäydyn sängylle seuranani läppäri, ja seuraan ikkunasta auringonlaskua. Ja joskus otan vahingossa kahden ja puolen tunnin nokoset.

Tänään oli siis sellainen päivä, mutta nokoset olivat mielestäni täysin oikeutetut, nukuinhan sentään edellisenä yönä vain neljä tuntia. Eilen kävin nimittäin Miwan yllätys-synttäribileissä, jotka venyivät aika myöhään kun ravintolavisiitin jälkeen päätettiin piipahtaa vielä karaokea laulamassa (taas vaihteeksi). Minulla onkin nykyään vakio-biisi, jolla lämmittelen ennen kuin siirryyn laulamaan kornimpaa kamaa, ja se on Amy Winehousen Rehab. En väitä omaavani kyseisen laulajatteren keuhkoja, mutta onnistun kyllä yleensä vetämään kyseisen kappaleen ihan kunnialla, se kun sattuu sopimaan harvinaisen hyvin äänialaani.

Syntymäpäiväsankarit: Hyun-ji ja Miwa.

Syötävää kyllä riitti. Ensin mutusteltiin alkupaloja ja edamamea (soijapapuja), seuraavaksi oli vuorossa caesar-salaattia ja nabea (taas!), sitten pöytään tuotiin kevätkääryleet, katkarapusipsit ja tori no kara-age (friteerattua kanaa). Naben syötyämme pataan heitettiin nuudeleita, ja kun nuudelitkin olivat kadonneet parempiin suihin ilmestyi pyödälle vielä jonkilaista perinteisesti maustettua riisiä. Tässä vaiheessa heitin jo pyyhkeen kehään.

Nabe.

Kevätkääryleet, katkarapusipsit ja tori no kara-age. Taustalla edamame.

Ilta loppui tällaisiin merkkeihin.

Japanista ei löydy

Japanista ei ulkosalla löydy roskakoreja melkein mistään, ja jos yksikin löytyy, niin se on yleensä tarkoitettu vain juomapulloja varten. Kaikki päivän aikana kertyneet roskat on siis kannettava mukana kotiin asti.

Japanista ei myöskään löydy:

• kunnollista leipää (mutta minullapa onkin ruisleipää pakastimessa)
• hyvää juustoa (kaupoista löytyy ainoastaan aamupala-tyyppistä tuorejuustoa)
• rasvatonta maitoa
• kunnollista wc-paperia (se on aina sellaista ohutta, kouluvessoista löytyvää)
• tehokasta deodoranttia
• tiskiharjaa

Mutta täältä löytyy:

• lihaa yhden hengen pakkauksissa
• yllättävän paljon Hello Kitty-krääsää
• sateenvarjoja joka kaupasta
• liikaa hyttysiä
• yksittäispakattuja keksejä

Määränpäänä Etelä-Korea

Täällä alkaa pian golden week, eli peräkkäisistä pyhäpäivistä koostuva viikonpituinen loma. Vaikka Osakassa onkin lämmintä (sortseissa ja sukkahousuissa olen täällä lähinnä pyörinyt) on taivas ollut enimmäkseen pilvien peitossa, joten päätimme tyttöjen kanssa lähteä matkalle.

Etelä-Korea on houkuttanut jo monen vuoden ajan, ja vihdoin saatiin varattua lennot Seouliin. Aikaa matkustella itse maassa on kuusi päivä, joista vietämme kaksi Seoulissa, kaksi Sokchossa (jossa on ranta ja mahtavannäköinen kansallispuisto) ja kaksi Gyeongjussa (joka temppeleiden ja palatsien runsaan määrän ansiosta tunnetaan Korean Kiotona). Kielitaito (tai lähinnä sen puute) huolestuttaa hiukan, mutta maltan tuskin odottaa että pääsen Seoulin kaduille seikkailemaan.

Uusi lukukausi

Tämän lukukauden kurssit:

* JA300 (japaninkielen kurssi)
* Introduction to Japanese Law
* Approaches to Understanding Cultures
* Japan and the Western Countries
* Contemporary Japanese Literature (post-war)
* Independent Study (jossa periaatteessa työstän kandiani)

Näiden kahden välillä on vielä päätöksenteko kesken:

* Health and Medical Care in Japan
* Japanese Law from an American Viewpoint


"Japan and the Western Countries"-kurssia koordinoi Takeshi Matsuda, jonka kirja "Soft Power and Its Perils - U.S. Cultural Policy in Early Postwar Japan and Permanent Dependency" on eräs parhaita lähteitä joita olen onnistunut kandiani varten löytämään. Viime viikolla kyseinen proffa luennoi amerikkalaisesta diplomatiasta ja miten se on otettu Japanissa vastaan, ja kyllä oli kiinnostavaa. On mahtavaa pystyä keskustelemaan henkilön kanssa, joka tietää niin paljon kandini aiheesta (eli Japanin miehityksestä ja sen seurauksista).

Japanissa yliopisto-opiskelu muistuttaa lähinnä vitsiä, eikä kurssien läpäiseminen ole minkäänlainen ongelma. Tämän takia olenkin yrittänyt hakeutua ulkomaisten luennoitsijoiden vetämille kurseille, joiden taso on huomattavasti korkeampi mitä laatuun ja vaatimuksiin tulee. Yllättävää kyllä, tämä on johdattanut minut juridiikan kursseille. Japanilaista lakia amerikkalaisesta näkökulmasta käsittelevä kurssi on ehkä tämän lukukauden kiinnostavin, mutta sitä varten pitäisi kirjoittaa kymmenen sivun pituinen essee siitä, miten juridiikkaa voi soveltaa omaan pääaineeseeni. Ööh, juridiikka ja englantilainen filologia? Let me think...
Kyseinen essee saattaa siis aiheuttaa hiukan enemmän päänsärkyä kuin olisi tarpeen, joten saapa nähdä miten kurssin kanssa käy.

Nyt lähden kokkailemaan, yakiniku kutsuu!

Ei näin

Kaikki Osaka Daigakun oppilaat on kutsuttu vuosittaiseen (pakolliseen) terveystarkastukseen, ja homma pitäisi ehtiä hoitaa tällä viikolla. Lukiessani asiaa koskevaa mailia vastaan tulikin pieni yllätys: tarkastukseen kuuluu virtsatesti.

Mailissa löytyi asiasta tarkempaakin tietoa: "Please bring your urine sample to the health care center. The required urine sample must be the first urination of the day of checkup and be collected mid-stream in a sample container "pee pole". The "pee pole"is available at the office of each school."

Huomisesta tuleekin kiva päivä.

Suomi on HC

Japanissa Hanoi Rocks on ilmeisesti edelleenkin kova sana, ainakin Yodobashi-Umedan Big Manissa mainostettavan "Greed"-lehden mukaan.

Mikään ei lämmitä turkulaisen sydäntä niin kuin Mike Monroen naaman näkeminen japanilaisessa hampurilaisravintolassa. Muistan vieläkin kuinka herra pyöräili lukion englannintunnilla luokkahuoneemme ikkunan ohi, kaatui, ja sitten jatkoi matkaansa. Me oppilaat katselimme uteliaina, kunnes totesimme että "joo, ei tainnut olla ensimmäinen kerta". Oi niitä aikoja.

Suokaa anteeksi kuvan surkea laatu, napattu pikaisesti kännykällä.

Sakura 桜

Huhtikuu toi mukanansa kevään, ja kirsikkapuiden kukinnan. Tämän kuukauden ensimäisellä viikolla pääseekin yleensä näkemään Japanin parhaimmillaan, kun valkoiset ja vaaleanpunaiset kukat ottavat luonnon haltuunsa. Missään maailmassa ei taida löytyä kirsikkapuita saman verran kuin Japanista, ja tämän takia puiden kukinta onkin niin uskomaton näky. Puistot, kuten Osakan Sakuranomiya-koen ja Banpaku-kinen-koen täyttyvät japanilaisista, jotka kerääntyvät kirsikkapuiden kukkien allen nauttimaan oluesta ja kevään tulosta. Pääsin itsekin osallistumaan hanamiin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Lämmin sää on ollut ihana, mutta lyhensi myös kukinta-aikaa. Kirsikkapuiden kukinta onkin nyt ohi, mutta vielä voi nauttia kauniista kuvista. Tässä pieni kollaasi:

Pääsiäinen

Täällä pääsiäinen tuli ja meni aika huomaamattomasti. Japanissa ei juuri juhlita kristillisiä juhlapyhiä, joten kun muualla maailmalla nautittiin pääsiäislomasta, täälläpäin kärsittiin luennoilla. Parin kuukauden pituinen kevätloma on nyt siis virallisesti ohi, ja uusi lukukausi on alkanut. Tämä tarkoittaa loputonta määrää juhlia, etenkin tervetuliaisjuhlia uusille opiskelijoille. OUSSEP-ohjelmaankin on saapunut aikamoinen määrä uusia ihmisiä, enimmäkseen Australiasta, USA:sta, Koreasta ja Kiinasta. Pääsin tapaamaan osan porukasta lauantaina, Klasin järjestämissä grillijuhlissa (herra vaalii suomalaisia perinteitä grillaamalla meille vaihtareille vähän väliä). Tulipa myös juteltua vähän japaniksi, ja tuntuu että nykyään pystyy sentään muodostamaan ihan järkeviäkin lauseita (ainakin välillä).

Sunnuntaina vuorossa oli Magdan järjestämä pääsiäispiknik, joka vietettiin tyttöjen kesken kampuksella. Sää on viimeisen viikon ajan ollut hyvin kesäinen, ja päätimme nauttia kirsikkapuiden loppukukinnasta ulkosalla, erään lammen vieressä.



Magda valmisti meille puolalaisia pääsiäisvoileipiä, ja kertoi meille kotimaansa perinteistä. Syötyämme löhöilimme hetken auringossa (ulkona oli 23 astetta lämmintä!) ja keskustelimme kulttuurieroista sun muusta, tunnelman pysyessä kuitenkin hyvin rentona. Tämän jälkeen Magda vetäisi esiin ison korillisen keitettyjä kananmunia, joita ryhdyttiin sitten maalaamaan. Itse olin hyvin tyytyväinen värikkääseen pääsiäismunaani, kunnes näin Kaitlinin tribaalitaideteoksen. Masentavaa rikkoa niin kauniisti maalattu pääsiäismuna, mutta päivän lopuksi taiteilijaneito totesi, että pitää buddhalaisittain oppia päästämään irti. Ja niin sitten tehtiin.