H-hetki

Tunnin kuluttua raahaudun ylipainoisen matkalaukkuni kanssa autolle, ja sitten Kaarinan kautta Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Ennen tätä Japaniin lähtö ei ole oikeastaan jännittänyt. Ahdistanut ja pelottanut kyllä, mutta ei jännittänyt. Nyt alkaa jo olla perhosia vatsassa, enkä oikein pysty tajuamaan, että en pääse enää takaisin pitkään aikaan. Tavallaan toivoisin koko homman olevan jo ohi, en jaksa enää miettiä lähtöä, enkä edes Japanissa elämistä. Mikään ei vaan jaksa innostaa.

Tulee pitkä päivä, tai oikeastaan yö. Toivotaan, että kaikki menee hyvin, ja että onnistun löytämään sinne kampukselle asti. Japanissa yksin sunnistaminen (ja suunnistaminen yleensä) tunnetustihan lukeutuu vahvoihin puoliini.

またね！