Matkakuumetta

Kesä tekee tuloaan niin uskomattoman hitaasti, että olen viime viikkojen aikana ruvennut kaipaamaan Aasia. Viime vuonna tähän aikaan taisin olla ystävien kanssa Koreaa kiertämässä, ja kyseisessä maassa oli aivan mieletön sää. Aurinko paistoi lähes koko matkan ajan, ja pelkässä t-paidassakin tuntui liian kuumalta.






































Korea on ihana maa, jolla on aivan mahtava ruokakulttuuri. Chilitahnaa pistetään lähes kaikkeen, joten tulisen ruoan ystävien kannattaa ehdottomasti hakeutua Koreaan. Näkemistä ja tekemistä on aivan riittävästi jo Seoulissa, joka on mahtava sekoitus urbaania kapunkielämää ja vanhoja perinteitä. Matkan aikana kävimme kuitenkin Seoulin lisäksi Sokchossa, jossa rentouduimme mahtavan kauniilla rannalla ja kiipesimme Seoraksan-vuorelle, ja viimeisenä etappina matkaan mahtui myös visiitti Gyeongjun kaupungin lukuisiin temppeleihin. Mahtavinta Koreassa oli kuitenkin ihmisten rentous ja avoimuus, mikä oli tervetullutta vaihtelua silloiselle asuinmaalleni Japanille. Koko matka oli yhtä värien, tuoksujen ja makujen juhlaa, ja aion ehdottomasti vielä joskus palata Koreaan matkailemaan. Jos ei muuta, niin ainakin bibimbapia syömään.

Miksi, oi miksi?

Joskus luulee löytäneensä jotain aivan täydellistä, vain huomatakseen häiritsevän yksityiskohdan joka pilaa koko löydön. Bongasin scoutista pari kuukautta sitten täydellisen A.P.C.:n merimiesmekon, jonka saapumista nettikauppaan olen odottanut siitä asti. Olin jo ehtinyt keksiä mielessäni mekolle loputtomia yhdistelymahdollisuuksia, ja kuvitellut käveleväni joenrantaa pitkin sandaaleissa ja söpössä seilorimekossa, täyttäen ensimmäistä kertaa elämässäni kaikki suomenruotsalaisiin liittyvät stereotypiat. Nyt se täydellinen mekko on ilmestynyt A.P.C.:n nettikauppaan, mutta se ei vastaakaan kuvitelmiani. Luulin pääntiehen ommeltujen raitojen olevan kesäisen vaaleankeltaisia, mutta ne ovatkin kultaa! Pettymykseni oli karvas.

Normaalia ihmistä pienet kultaiset yksityiskohdat eivät varmaan erityisesti haittaa, mutta jostain syystä en vain voi kuvitella käyttäväni kultaa. Missään muodossa. En pysty edes hyväksymään huomaamattomia kultaisia solkia laukuissa. Ei vaan onnistu. Olen yrittänyt ylipuhua itseäni tilaamaan merimiesmekkoa kultaisista yksityiskohdista huolimatta, mutta no can do. Mekolla on kuitenkin sen verran hintaa, etten ole sitä valmis maksamaan vaatekappaaleesta joka ei ole täysin minun makuuni. Eli jätetäänpä tämä ihanuus jollekin muulle onnekkaalle, joka ei ole oudon kiintynyt hopeaan.

Odotus palkitaan

Paras ystäväni on viettänyt tämän vuoden ensimmäisen puoliskon vaihdossa Yhdysvalloissa, mutta palasi hetkiseksi Suomeen pääsiäiseksi. Ihanan itsensä lisäksi ystäväni toi mukanaan karkkia, ja jotain, jota olen odottanut jo pidemmän aikaa. Löysin noin puoli vuotta sitten Urban Outfittersin amerikkalaisesta nettikaupasta täydellisen telineen koruilleni, mutta koska liike ei toimita tuotteita Yhdysvaltojen ulkopuolelle jouduin antamaan homman suhteen periksi. Helmikuussa onnistuin kuitenkin vaihdossa olevan kaverini kautta tilaamaan korupuun, ja pari päivää sitten sain vihdoin kaunokaisen kotiini.




Eipä tarvitse enää selvitellä pitkiä ketjuja, kun ne riippuvat nätisti suorana kauniin puun oksista.

Punaviini pelastaa

Pääsiäisloma tulee aivan täydelliseen saumaan, sillä olen viimeisten viikkojen aikana herännyt joka aamu kahdeksalta, ja päivällä juoksennellut luennoilla, yliopiston bändin treeneissä ja samalla vielä yrittänyt kirjoittaa kandia. Olemme kahdeksan tunnin kenraaliharjoitusten ja pitkän konserttiviikonlopun jälkeen olleet hyljemiehen kanssa hermoloman tarpeessa, ja nyt tuli vihdoin tilaisuus sellaiseen. Mukavana bonuksena tuli vielä ihana kevätaurinko ja parhaan ystävän tilapäinen paluu Yhdysvalloista.

Viime iltana päätimmekin rentoutua hyvän punaviinin kera, ja ottaa täysin rauhallisesti.


Lempiviininini on ehdottomasti Campolietin Valpolicella Classico Superiore Ripasso (pitkästä nimestään huolimatta). En ole mikään suuri viiniasiantuntija, mutta hyvä punaviini kelpaa aina, ja mielestäni kyseisessä viinissä on hinta-laatusuhde täysin kohdallaan.




Hyvän viinin kaveriksi päätettiin kokeilla voisilmäpelistä löytynyttä punaviini-pekonirisottoresptiä, joka yllättäen oli parasta, mitä ollaan pitkään aikaan tehty. Olisihan se pitänyt arvata, pekoni kun tekee aina kaikesta parempaa.

Kenkäfriikki nostaa päätään

Eilen väsäsin koko päivän yliopiston bändin kotisivuja, vaikka pitäisi oikeastaan työstää kandia. Jonka siis pitäisi olla kahden viikon kuluttua täysin valmis. Hyvin menee. Kunnon opiskelijana olen vähitellen oppinut välttämään itse opiskelua, ja tämäkin postaus on tämän minulle ominaisen viivyttelyn ansiota.

Käväisin helmikuun puolivälissä Nilsonissa, ja ihastuin täysin eräisiin nauhallisiin bootseihin. Korkoa kengissä oli kuitenkin jonkin verran, jonka seurauksena poikaystävä heti tokaisi että "turhaan noita katselet, ethän sinä pystyisi niissä kävelemäänkään". Useita melkein käyttämättömiä korkokenkäpareja omistavana korkokenkänoviisina totesin väittämän todennäköisesti pitävän paikkansa. Niinpä jätin kengät rauhaan, ja yhdessä jatkoimme kaupungilla kiertelyä. Kun noin tuntia myöhemmin oli aika lähteä kotiin päin, vaadin kuitenkin saada käydä vielä sovittamassa kenkiä, varmuuden vuoksi. Ja tämähän sinetöi kaupan. Kyseessä ovat mukavimmat koskaan omistamani korkokengät, ja lisäksi niissä on yllättävän helppo kävellä. Kevyesti tämän palven paras ostos.


Mutta ihan rehellisesti, voisiko tämä ikuinen talvi jo loppua? En jaksa harmaata loskaa ja auringotonta taivasta. Vaikka kaapista löytyy monta hienoa kenkäparia, on tässä kelissä pakko vaan tyytyä kumisaappaisiin. Oi kevät, missä lienet?

Is it Christmas already?

Tämänvuotinen syntymäpäiväni oli mahdollisesti ihanin pitkään aikaan. Viikko alkoi lahjapaketilla USA:sta, josta paljastui suuri määrä jenkkikarkkia, koru, ja kaikenlaista muuta kivaa. Karkit syötiin tietenkin hyljemiehen kanssa loppuun jo samana päivänä.

Hyljemies taas vei minut kultasepän liikkeeseen, jossa sain valita itselleni mieluisan ranneketjun ja siihen pienen riipuksen. Thomas Sabon rannekoru on yksinkertaisuudessaan täydellinen, mutta pidän kuitenkin siitä, että korua voi vuosien varrella muunnella lisäilemällä riipuksia.


Illemalla vanhempani tarjosivat poikaystävälleni ja minulle mahtavan illallisen Brahen Kellarissa, ja shamppanjan, viinin ja jälkiruokaviiniin jälkeen pääsimme kotiin, avamaan vanhempien lahjapakettia. Siitä paljastui suureksi yllätyksekseni ei yksi, vaan kaksi laukkua. Ensimmäisena Ally Capellinon Richard-laukku, jota olen jo jonkin aikaa himoinnut, mutta jonka suhteen olin jo antanut periksi pelottavan hinnan takia. Toinen laukku taas oli edullisempi, Globalin musta nahkalaukku, joka sopii hyvin arkikäyttöön, ja johon mahtuu aivan jumalattomasti tavaraa. Loppusilauksena paketista löytyi äidiltä lahjakortti jalkahoitoon, joka ehdottomasti tulee tarpeen.


Mainittakoon vielä, että myöhemmin sain veljiltäni wii-ohjaimen, autolaturin ja radiovehkeen iPhonelle, sekä gorillapodin. Luulisi, että kyseessä olisi ollut suurempikin merkkipäivä kuin 23-vuotis syntymäpäivä, ainakin lahjasaldon perusteella. Ehkä voidaankin sopia, että ensi vuonna ei tarvitse antaa lahjoja ollenkaan, tämä huuma kun varmaan jatkuu vielä siihen asti.

Lahjatoiveita

Syntymäpäiväni lähestyy, ja perheen taholta ollaankin jo kyselty, mitä toivoisin lahjaksi. Kaikki hyötytarpeet on jo täytetty, joten tällä kertaa ehkä uskaltaisin toivoa jotain itsekkäämpää. Olen jo pariin otteeseen käynyt Skanssissa ihailemassa Thomas Sabon rannekoruja, joista voi riipuksia lisäilemällä rakentaa juuri omanlaisensa. Niinpä ykkösenä toivelistalla olisi ohut Thomas Sabon ranneketju, johon voisi vuosien varrella hankkia eri riipuksia. Hyljemies onkin luvannut ainakin jossain määrin osallistua kyseiseen lahjaan.

Ally Capellinon kaunis nahkasalkku olisi aivan ihana (ja lisäksi tulisi varmasti käyttöön), mutta tämä taitaa olla aika epärealistinen toive, kyse on kuitenkin sen verran hintavasta yksilöstä etten todellakaan odota sellaista saavani.

Oikeasti toteutettavissa oleviin toiveisiin lukeutuisi Gorillapod, jonka avulla saisin otettua Nikonillani kuvia epävakaammassa maastossakin. Jos taas pitäisi keksiä ihan puhtaasti viihteellinen lahja, niin toivoisin kolmatta (ja miksi ei jopa neljättä) wii-ohjainta tai Super Smash Bros Brawl-peliä wiille. Näistä hyötyisi minun lisäkseni poikaystäväkin, ja silloin olisi tylsinä talvipäivinä hauskaa tekemistä. Eli siinä olisi lahjaideoita, joskin mikä tahansa lahja on aina tervetullut.