Vain Japanissa

Hello Kitty-joulukuusi.

Joulupäivä - Osaka sightseeing

Joulupäivä tuli vietettyä harhaillen ympäri Osakaa Markuksen ja Alinan seurassa. Kävimme päivässä läpi suunnilleen kaikki Osakan nähtävyydet, ja söimme hiukan perinteisiä japanilaisia ruokiakin.

Ensimmäisenä käytiin Yodobashi-camerassa sijaitsevassa okonomiyaki-ravintolassa, koska Osakahan on okonomiyakistaan tunnettu. Jatkoimme sitten kylläisinä ja tyytyväisinä rakennuksessa alaspäin, ja ihailimme kaikenlaista elektroniikkaa. Tuli jopa pikkuisen shoppailtua.

Seuraavana vuorossa oli Osaka Castle, eli yksi Osakan tunnusmerkkejä. Linna on ilmeisesti palanut pariin kertaan, ja sitä on vuosien varrella kunnostettu oikein olan takaa, mutta alkuperäisrakennus ainakin on peräisin vuodelta 1583. Sisälle asti ei päästy, sillä paikka oli suljettu normaalia aikaisemmin.

Osakan linna auringonlaskun aikaan.

Sen jälkeen suuntasimme Shinsaibashi-sujille, eli eräälle erittäin pitkälle ostoskadulle. Poikkesimme muun muassa Yamahan liikkeessä, jossa otin seuraavan kuvan, kun ajattelin että se saattaisi kiinnostaa erästä herraa...

Alttofoneja.

Poikkesimme Shinsaibashissa myös kaiten sushiravintolaan, jossa maksoimme sushibuffetista ja pääsimme syömään liukuhihnalla pyörivää sushia niin paljon kuin halusimme.

Kaiten sushi ja hyytelöä.

Sushin jälkeen poikkesime vielä nopeasti Dotomborissa, jossa katselimme Dotombori-jokea iltavalaistuksessa ja ylitimme sillan, joka tapansa mukaan vilisi iskijämiehiä.

Dotombori-joki.

Lopulta käytiin vielä Umeda Sky Buildingissa katsomassa Osakaa 170 metrin korkeudesta. Lipussa luki "Sweetheart Xmas" ja ylös oli menossa ainoastaa pareja, joten olin siinä sitten kolmantena pyöränä...

Syksyinen joulu

Täällä on vieläkin hyvin vihreää, aurinko paistaa, ja ulkona on noin 10 astetta lämmintä. Ei tunnu oikein talvelta.

Eipä ole tällä hetkellä hirveästi uutta kerrottavaa, mikä johtuu siitä, että olen parin viime viikon ajan keskittynyt kouluhommiin ja laiskotellut kotona. Syy siihen on tietenkin että olen yrittänyt säästää rahaa joululomaa varten, jolloin tänne ilmestyy veljeni tyttöystävineen, ja myöhemmin vielä Linda ja Anna. Luvassa on siis paljon matkailua ja shoppailua (pääsen vihdoin käymään Tokiosssa uudestaan!).

Eilen kun käväisin famimassa jälkiruokaosastolta löytyi japanilaisia joulukakkuja, eli クリスマスケーキ (kurisumasu keeki). Ostinpa itselleni sitten pari palasta, ja söin ne jälkiruoaksi.



Tänään on vuorossa pienet joulujuhlat kampuksella ihan vaan vaihto-opiskelijoiden kesken, ja jossain vaiheessa käyn hakemassa velirakkaani tänne ja annan pienen kampuskierroksen.

Hyvää joulua kaikille, tai kuten japanilaiset sanoisivat: メリークリスマス！　(eli "merii kurisumasu", he eivät oikein hallitse tätä englannin lausumista)

Nabe party!

Vuoden päättymisen kunniaksi Hijirin (eräs japanilainen tyyppi jonka kanssa kävimme aikaisemmin Kiotossa) kutsui Jessin, Eunjongin ja minut nabe-juhliin. Nabe on japanilainen talvipata, joka kuitenkin eroaa aika suuresti länsimaalaisesta pataruoasta. Lihaa, siitakesieniä, tofua ja vihanneksia keitetään suuressa rautapadassa ja herkkupalat syödään kastamalla ne soijakastikepohjaiseen liemeen erillisessä kulhossa. Keittoa ei myöskään heitetä menemään, vaan padan tyhjettyä liemeen lisätään paksuja udon-nuudeleita.

Naberaaka-aineet ennen pataan lisäämistä.

Itse pata.

Toshi (puheripulista kärsivä huvittava japanilainen lastentarhanopettaja), Jess, minä ja EunJeong.

Kyseessä oli nomihoudai (eli all you can drink), joten drinkkejä tuli illan mittaan tilattua ihan mukavasti. Ravintolaillan päätteeksi osa meistä lähti vielä karaokettamaan, ja meininki oli kova. Seuraava kuva ehkä kuvastaa millaista karaokehuoneessa oli.

Minä, Jess, Toshi ja Hijirin.

Jos kuvasta ei vielä tajua, niin tämä videopätkä ainakin selittää kaiken:

Kyoto - Arashiyama & Sagano

Pari viikkoa sitten kävimme isolla porukalla Kiotossa (taas), tällä kertaa vuorossa olivat Arashiyama ja Sagano. Arashiyama on suosittu turistikohde Kiotossa, ihan vain siitä syystä että vuodenaikojen vaihtuessa alueen värit ovat todella kauniita. Syksyllä kaikki suuntaavat sinne punaisia lehtiä (koyou) katsomaan ja kadut ovat niin täynnä ihmisiä, että pystyy tuskin kävelemään. Arashiyamasta löytyy myös apinapuisto, mutta sinne päästäkseen täytyy ensin patikoida jyrkkää vuorta ylös noin puoli tuntia. Joku olisi voinut ilmoittaa tästä minulle etukäteen (t. nimim. en minä eiffelintorniinkaan kiivennyt kun oli liikaa rappusia). Kai se kuitenkin oli sen arvoista, apinat olivat nimittäin söpöjä ja yllättävän kesyjä, ja kävelivät ihan vapaasti ihmisten keskuudessa.

Värien kirjo oli kyllä uskomaton, tällaista ei Suomessa pääse näkemään.

Jotkut apinoista tappelivat keskenään, ja oli pakko väistellä kun ne juoksivat toistensta perässä.

Apinoita.

Lisää apinoita.

Tässä siis alankomaalainen Julian ja ruotsalainen Vinh, erottamattomat idioottikaverukset, jotka koko ajan laukovat epäilyttäviä vitsejä.

Seuraavana vuorossa oli Sagano, eli oikein kunnon bambumetsä. Sellaista en ollut ennen nähnyt, ja olisi varmaan ollut todella rentouttavaa kävellä metsässä jos turistilaumat eivät olisi häirinneet alueen rauhallista ilmapiiriä.

Bambua.

Kuvassa murto-osa porukasta: Ylärivissä vasemmalta katsottuna Sol, Klas, Danilo (brassi joka ei pelaaa jalkapalloa eikä tanssi sambaa, eli ei mikään brassi ollenkaan!) Magda ja Romain. Alarivissa Joaquin ja Tetsuji.

Maikoja, eli geishaoppilaita.

Valaistut lehdet.

Päivästä tuli erittäin pitkä, ja kuvia tuli otettua yli kolmesataa kappaletta, mutta hauskaa oli. Tuntuu kuitenkin siltä, ettei hetkeen ehkä tarvitsisi palata Kiotoon. Tällä kertaa jäi onneksi temppelit väliin.

Höyhensaarilla

Kävin eilen Jessin suosituksesta Tokyo Handsissa ostamassa kämppääni hieman sitä sun tätä. Nyt kivenkova hernepussi jota japanilaiset kutsuvat tyynyksi on siis vaihtunut tanskalaiseen unelmaan, joka kivien ja herneiden sijasta sisältää untuvaa. Tai jotain sinnepäin. Se on joka tapauksessa pehmeä.

Mukaan tarttui myös mikrohelmistä koostuva Mogu-tyyny, joka on mahtava ja pehmeä ja jota en voi olla halaamatta. Niitä löytyy niin paljon erilaisia, että olen jäämässä koukkuun. Sohvaperunalle mukava tyyny on nimittäin kaiken A ja O.

Tässä siis tämänviikkoinen ilonaiheeni.

Tänään raahauduin luentojen jälkeen suurella vaivalla Umedaan metrolla, tarkoituksena oli käydä eräässä kauppakeskuksessa kenkiä etsimässä. Perille päästyäni kauppakeskus olikin suljettu, joten matkasin sieltä Shinsaibashiin, jossa ei myöskään lykästänyt. Kenkien sijasta mukaan päätyi mustat pillihousut (taas) ja vihreä neuletakki. Olen tajunnut, että jos Japanista ei lyödä kenkiä, se ei johdu valikoiman suppeudesta, vaan ostajan nirsoudesta. Tämä on kenkien luvattuu maa. Jotenkin onnistuin kuitenkin hillitsemään itseni, mikä lähinnä johtui siitä että kun vihdoin löysin täydellisen kenkäparin, minun kokoani ei ollut enää jäljellä.

Kioto ja vaahteralehdet

Viime perjantaina kävimme tyttöjen kanssa syömässä, ja sen jälkeen baarissa, jossa opimme tuntemaan useita japanilaisia opiskelijoita, ja hyödynsimme 300 yenin drinkkihintaa tilaamalla noin 3-4 drinkkiä per henkilö. Se oli... erikoinen ilta.

Seuraavana päivänä suuntasimme Jessin, EunJeongin ja erään kiinalaisen tytön kanssa Kiotoon. Kotaro, eräs EunJeongin tuntema japanilainen opiskelija oli luvannut opastaa meitä Kiotossa, mutta perillä päästyämme saimmekin selville, että japanilaisia oli yhteensä tulossa noin kahdeksan. Porukkamme oli siis loppujen lopuksi yllättävän suuri, ja joku oli koko ajan kadoksissa, mutta mukavaa oli kuitenkin. Saimme lämpimän vastaanoton, eikä ihanan raikas ja aurinkoinen syyssääkään haitannut.

Kotaro, Jess ja EunJeong matkan alkutaipaleella.

Japanilaisen vaahteran lehdet.

Luulimme menevämme temppeleitä katsomaan, ja niinhän me ikäänkuin menimmekin. Kukaan ei vaan ollut etukäteen ilmoittanut, että temppeliin pääsy edellytti usean tunnin patikoimista vuoristossa, metsän ja hyttysten ympäröimänä. Olimme tietenkin todella innoissamme.

Päästinpähän kuitenkin näkemään syksyisen kauniita vaahterapuita.

Ja lisää.

Seuraavana olikin zenbuddhalainen Nanzenji-temppeli, joka rakennettiin jo 1291 (alkuperäinen rakennus kuitenkin tuhoutui tulipalossa, ja nykyinen rakennus on peräisin vuodelta 1703). Nanzenji kuuluu Kioton viiden tärkeimmän zen-temppelin joukkoon, ja on myös yksi maailman huomattavimmista zen-temppeleistä.

Temppeliä ympäröi kaunis maisemapuutarha, lampi, metsikkö sekä pieni vesiputous. Istahdimmekin temppelin viereen lepäämään ja nauttimaan rauhallisesta ilmapiiristä.

Alla temppeli ja lampi metsiköstä nähtynä.

Kioton temppelialueen lähistöllä pyöri paljon kimonoihin pukeutuneita tyttöjä, kyseessä taisi olla jonkinlaiset juhlamenot.



Iltapäivän päätteeksi ostimme itsellemme kunnon hampurilaiset, jotka maistuivat erittäin maukkaalle. Olisivat olleet vielä parempia ilman wasabilta maistuvaa sinappia.

Illalla päädyimme vielä Kioton keskustaan, izakayaan, jossa söimme muun muassa raakaa hevosenlihaa ja sashimia. Parin drinkin jälkeen päätimme vielä mennä karaokettamaan, ja kotiin Osakaan päästiin vasta keskiyön maissa.