Viime perjantaina kävimme tyttöjen kanssa syömässä, ja sen jälkeen baarissa, jossa opimme tuntemaan useita japanilaisia opiskelijoita, ja hyödynsimme 300 yenin drinkkihintaa tilaamalla noin 3-4 drinkkiä per henkilö. Se oli... erikoinen ilta.
Seuraavana päivänä suuntasimme Jessin, EunJeongin ja erään kiinalaisen tytön kanssa Kiotoon. Kotaro, eräs EunJeongin tuntema japanilainen opiskelija oli luvannut opastaa meitä Kiotossa, mutta perillä päästyämme saimmekin selville, että japanilaisia oli yhteensä tulossa noin kahdeksan. Porukkamme oli siis loppujen lopuksi yllättävän suuri, ja joku oli koko ajan kadoksissa, mutta mukavaa oli kuitenkin. Saimme lämpimän vastaanoton, eikä ihanan raikas ja aurinkoinen syyssääkään haitannut.
Luulimme menevämme temppeleitä katsomaan, ja niinhän me ikäänkuin menimmekin. Kukaan ei vaan ollut etukäteen ilmoittanut, että temppeliin pääsy edellytti usean tunnin patikoimista vuoristossa, metsän ja hyttysten ympäröimänä. Olimme tietenkin todella innoissamme.
Seuraavana olikin zenbuddhalainen Nanzenji-temppeli, joka rakennettiin jo 1291 (alkuperäinen rakennus kuitenkin tuhoutui tulipalossa, ja nykyinen rakennus on peräisin vuodelta 1703). Nanzenji kuuluu Kioton viiden tärkeimmän zen-temppelin joukkoon, ja on myös yksi maailman huomattavimmista zen-temppeleistä.
Temppeliä ympäröi kaunis maisemapuutarha, lampi, metsikkö sekä pieni vesiputous. Istahdimmekin temppelin viereen lepäämään ja nauttimaan rauhallisesta ilmapiiristä.
Kioton temppelialueen lähistöllä pyöri paljon kimonoihin pukeutuneita tyttöjä, kyseessä taisi olla jonkinlaiset juhlamenot.
Iltapäivän päätteeksi ostimme itsellemme kunnon hampurilaiset, jotka maistuivat erittäin maukkaalle. Olisivat olleet vielä parempia ilman wasabilta maistuvaa sinappia.
Illalla päädyimme vielä Kioton keskustaan, izakayaan, jossa söimme muun muassa raakaa hevosenlihaa ja sashimia. Parin drinkin jälkeen päätimme vielä mennä karaokettamaan, ja kotiin Osakaan päästiin vasta keskiyön maissa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Itse matka temppeleihin on aina yllättävän pitkä ja lopulta siellä on vain heikkaa. Tai no, kaunis puutarha.
Ihania noi kuvat. Syksyn värit ovat niin kauniita.
Post a Comment