Lauantaina päätimme hyljemiehen kanssa nauttia kunnolla ihanasta ulkoilmasta, joten lähdimme pitkälle kävelylle Tuomaansillan suuntaan. Kävely muuttuikin pieneksi seikkailuksi, kun lähdimme tutkimaan sillalta joenvartta pitkin kaupungille johtavaa polkua, jonka olemassaolosta emme edes tiennyt tätä ennen. Herra on asunut opiskeluajan Martissa ja minä taas Kupittaanpuiston lähistöllä, joten kyseinen puoli jokea oli meille molemmille jokseenkin vieras.
Kävelyreitti paljastui sen verran ihanaksi, että haluan ehdottomasti päästä uudelleen vaeltelemaan joenrantaa pitkin. Kävely oli vähän niin kuin pieni luontoretki, kun sorsat uivat vieressä ja itse seikkailin kasvien keskellä pudottamaani objeektiivin suodatinta etsimässä.
Samalla pääsimme myös kokeilemaan uusia kenkiämme, ja tulos oli lupaava: noin tunnin pituisen kävelyn jälkeen ei yhtään hiertymää taikka rakkoa (tämän täytyy olla mahdottomille jaloilleni jonkinlainen ennätys).
Lopuksi päädyimme torille ja Stockmannille yrttejä ja muita ruokatarvikkeita ostamaan. Torilla olleen lettukahvilan letut olisivat houkuttaneet, mutta koju oli jo sulkemassa kun saavuimme paikalle. Korvaukseksi valmistimme kotona italialaisia lihapullia, ja pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan tuoretta oreganoa.
Ruokaa olisi riittänyt kuudelle hengelle. Meitä oli kaksi.
3 comments:
voiettä kun kaksilahkeisesi näyttää tyylikkäältä !
Mun blogin kuvista ehkä puolet on otettu juurikin tuolta kinttupolulta. Rakastan sitä! Hassua ettette olleet ennen sattunut sille :) Öisin se on kyllä pelottava.
Anonyymi: Kaksilahkeinen kiittää (ja niin minäkin). Se tyylitaju on ilmeisesti herralla synnynnäistä (joskin olen sekaantunut hankkimalla hänen kuvassa olevat farkut sekä laukun)...
Eeva: Asutaan lähempänä kupittaanpuistoa kuin yo-kylää, niin tuollapäin on sitten tullut käytyä vain autolla, ei koskaan kävellen. Kestikin hetken tajuta miksi se polku näytti niin tutulta, kunne hoksasin että olin jo tutustunut siihen blogisi kautta. ;)
Post a Comment