Kenkäkarmaa

Lähdin maanantaina kenkäostoksille. Suunnitelmana oli hankkia UGG-vastineet, eli mukavat, nopeasti jalkaan vedettävät kengät, jotka olisivat lämpimät jalassa ja mielellään eivät muistuttaisi uggeja ollenkaan. Olin aikaisemmin bongannut Nilsonin ikkunasta ylläolevat Simplen söpöt villavartiset saappaat, ja ihastunut niihin täysin. Kun kuitenkin sain ne jalkaani, kaikki illuusioni särkyivät. Olivathan ne mukavat. Ja lämpimän oloiset. Ja sirommat kuin uggit. Mutta minun jaloissani ne eivät yksinkertaisesti vaikuttaneet järkeviltä, tai edes söpöiltä.

Niinpä kotiutinkin nämä kaunokaiset.

En yleensä välitä jäljitelmistä, mutta nämähän ovat ilmiselvät kopiot Acnen Track-kengistä. Trackit ovat aivan mielettömän hienot kengät, ja kun ne ovat jälleen päässeet valmistukseen on Nilsonilla ilmeisesti katsottu olevan hyvä aika tuoda omat versiot kengistä myyntiin. Suora kopiointi ei ole millään tavalla hyväksyttävää, ja mielestäni suunnittelijoiden luovuutta (ja tekijänoikeutta) pitäisi osata kunnioittaa sen verran, ettei toisen ideaa varastettaisi vaikka se olisi kuinka mahtava.

Tällä kertaa Nilsonin kengät kuitenkin vaan sattuvat voittamaan hinnan, värin ja koron korkeuden suhteen, minua kun ei olla luotu superkorkeissa koroissa kävelemiseen (eikä lahjottu pohjattomalla kukkarolla). Joten sorruin. Puolustuksekseni kaksilahkeinenkaan ei pitänyt Simplen saappaista, mutta lämpesi näille.

Kenkin täydellisyydestä huolimatta niiden vetoketjut ovat jo parin päivän käytön jälkeen hanganneet nilkkani mustelmille, joten täytenee joko ottaa käytöstä taukoa tai vetää paksummat sukat jalkaan. Karma is a bitch.

Marraskuuta odotellessa

Viime viikonlopuksi oli luvattu lunta, mutta täälläpäin ei ainakaan sellaista näkynyt (perjantaina toisaalta pääsi ikävä raekuuro yllättämään, joten ehkä sääjumalat ajattelivat että se oli tältä erää tarpeeksi). Lehtiä ei näy puissa juuri lainkaan, joten pian alkaa se kaikista masentavin aika vuodesta – ja ei, en tarkoita syksyä. Puhun suomalaisesta marraskuusta. Mikään ei alenna motivaatiota niin kuin kokonainen kuukausi, jonka aikana on pimeää ja sateista, ja kylmä tuuli piiskaa kasvoja. Sori kaikki marraskuussa syntyneet, mutta se on vaan aivan hirveä kuukausi. Edes Japaniin pakeneminen pari vuotta sitten ei tehnyt siitä siedettävää (mutta sinä kuukautena ostettu lämmitin kyllä auttoi).

Lauantaina päätettiin siis nauttia siitä, että on vielä lokakuu, ja mentiin kävelylle.

"Kävely" vei meidät keskustaan ja minut Zaran yläkertaan, josta löysin suloisen keltaisen neuletakin kyynerpääpaikoilla. Hyljemies ei hyväksy kyynerpääpaikkoja, mutta minusta englanninopiskelijalla on oikeus käyttää kyynerpääpaikkaisia vaatteita. Se nyt vaan kuuluu asiaan.

Eevan kirjoituksien ansiosta olen viime aikoina ruvennut näkemään marraskuussakin hyviä puolia (näin sanon nyt. Katsotaan uudestaan sitten marraskuussa). Silloin voi hyvällä omatunnolla lukittautua asuntoon, ja viettää perjantai-illat kotona siemaillen punaviiniä ja syöden turkinpippureita (näiden kahden liitto on pyhä, ja toimii aina). Tällaisia ovat toisaalta kaikki hyljemiehen kanssa vietetyt perjantai-illat muutenkin, mutta marraskuussa maailmalta eristäytymisestä ei tarvitse potea syyllisyyttä. Kun on kylmä ja pimeä ja sataa ja tulee pitää vaan hyväksyä että näin on, ja ottaa asiasta kaikki irti.

Voi vetää villasukat jalkaan, keittää chilisuklaakaakaota ja käyttää loput suklaasta chili con carneen, sillä pataruoat kuuluvat syksyyn. Ja chili kuuluu kaikkeen.

Viiniä kaappiin

Tänä vuonna ei hulluilta päiviltä tarttunut mukaan yhtäkään vaatekappaletta, mutta muuta tavaraa sitäkin enemmän. Hankin kaksilahkeisen kanssa pitkään himoitsemani pöytägrillin, uuden tyynyn, viinilaseja, leikkuulautasetin ja hiukan kirjallisuuttakin. Paras anti taisi kuitenkin löytyä stockmannin herkusta, josta toimme kotiin kahden päivän ruokatarvikkeet.

Perjantaina vuorossa oli punaviiniä ja pizzaa, lauantaina taas paistettua tonnikalaa ja chilihilloa.

Täydellä vatsalla jaksoi palata lukemisen pariin, viime aikoina kun on ollut vähän kaikenlaista lukulistalla. Viimeisin lukemani kirja on Toni Morrisonin Beloved, jota luin amerikkalaisen kirjallisuuden kurssia varten. Yleensä en innostu kriitikoiden hehkuttamista klassikoista, mutta Beloved todellakin on lukemisen arvoinen, ja todella merkittävä teos mitä amerikkalaiseen kirjallisuuteen tulee. Hahmojen sydäntäraastava kaipuu ja tarinan maaginen realismi tekevät Belovedista koskettavan kauniin lukukokemuksen. Suosittelen.

En tiedä johtuuko tämä syksyn tulosta vai intensiivisestä rakkaudestani punaviiniin, mutta olen viime aikoina ruvennut lämpeämään viininpunaiselle värille. Aloitin hankkimalla kauppareissulla kauniin punaista kynsilakkaa, mutta nyt väri on vähitellen alkanut houkuttaa vaatteissakin. Ehkä vaatekaappini kaipaisikin ainaisen sinisen, vihreän ja mustan kaveriksi viininpunaista lisäystä. Voisin esimerkiksi aloittaa tällaisella viininpunaisella bleiseri-neuletakilla...

Sorsia ja pullia

Lauantaina päätimme hyljemiehen kanssa nauttia kunnolla ihanasta ulkoilmasta, joten lähdimme pitkälle kävelylle Tuomaansillan suuntaan. Kävely muuttuikin pieneksi seikkailuksi, kun lähdimme tutkimaan sillalta joenvartta pitkin kaupungille johtavaa polkua, jonka olemassaolosta emme edes tiennyt tätä ennen. Herra on asunut opiskeluajan Martissa ja minä taas Kupittaanpuiston lähistöllä, joten kyseinen puoli jokea oli meille molemmille jokseenkin vieras.

Kävelyreitti paljastui sen verran ihanaksi, että haluan ehdottomasti päästä uudelleen vaeltelemaan joenrantaa pitkin. Kävely oli vähän niin kuin pieni luontoretki, kun sorsat uivat vieressä ja itse seikkailin kasvien keskellä pudottamaani objeektiivin suodatinta etsimässä.

Samalla pääsimme myös kokeilemaan uusia kenkiämme, ja tulos oli lupaava: noin tunnin pituisen kävelyn jälkeen ei yhtään hiertymää taikka rakkoa (tämän täytyy olla mahdottomille jaloilleni jonkinlainen ennätys).

Lopuksi päädyimme torille ja Stockmannille yrttejä ja muita ruokatarvikkeita ostamaan. Torilla olleen lettukahvilan letut olisivat houkuttaneet, mutta koju oli jo sulkemassa kun saavuimme paikalle. Korvaukseksi valmistimme kotona italialaisia lihapullia, ja pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan tuoretta oreganoa.

Ruokaa olisi riittänyt kuudelle hengelle. Meitä oli kaksi.

Uutukaiset

Tämä kulunut viikko on palauttanut uskoni syksyyn. Ehkä se ei aina olekaan kylmä ja sateinen ja pimeä ja hirveä. Joskus ilmeisesti aurinkokin paistaa, ja aamut ovat ihanan raikkaita ja puiden lehdet kauniin punaisia.

Huomattavasti viilentynyt ilma sai minut kuitenkin tajuamaan, etten voi kävellä converseissa ja herrainkengissä koko loppysyksyä.

Olen jo pitkään himoinnut uusia syyskenkiä, mutta yhdetkään kaupoissa vastaan tulleet parit eivät ole houkuttanut. Kun kerrankin olin valmis törsäämän hiukan kivoihin kenkiin, valikoima petti minut täysin. Ehkä sitä aina vaan haluaa sellaista, mitä ei voi saada. Jossain vaiheessa huomasin mustien maihareiden invaasion alkaneen, varmaankin ysärimuodin paluun seurauksena. Minunkin teki mieli yhdistää mustat, korkeavartiset nyörikengät johonkin hempeään kukka- tai pitsimekkoon, mutta maiharit olivat jalassani yksinkertaisesti liian ronskit. (Törmäsin muuten samaan ongelmaan biker bootsien kanssa. Suuret kengät taitavat sopia vain siroille ihmisille, sillä minun jalassani ne vain korostavat jo ennestään leveitä hartioita ja luovat norsu posliinikaupassa -fiiliksen).

Biancossa minua kuitenkin vihdoin onnisti, sillä satuin löytämään mustat, normimaihareita sirommat nyörikengät, jotka vastaavat toiveitani lähes täydellisesti. Ne ovat yksinkertaiset, mukavat jalassa ja yhteensopivat lähes koko vaatekaappini kanssa. Niin, ja luulen että saisin jopa villasukat mahtumaan niihin.