Oh deer

Sunnuntaina kävimme Narassa, jossa Tetsuji (eräs tuntemamme japanilainen opiskelija) näytti meille paikkoja. Itse junamatka kesti noin nejäkymmentä minuuttia, joten Naraan pääsee Osakasta yllättävän nopeasti. Käveltyä tuli sen verran, että jalat olivat iltaa myöten todella kovilla. Uskaltaisinpa kuitenkin sanoa, että se oli sen arvoista. Seuraavaksi liuta valokuvia (ja video):

Matkamme alkoi Saruzawan lammelta, jossa uiskenteli suuri määrä kilpikonnia.

Tässä tyyppi jonka nimeä en muista (Koreasta), Vinh (Ruotsista) ja Kaitlin (USA:sta).

Buddhalainen hautakivi. Älkää kysykö miksi sillä on punainen essu, sillä vastaus on etten tiedä.

Kofuku-ji temppeli, jonka edessä Magda ja Sol leikkivät olevansa Kung-fu pandoja.

Nara Park, jossa asustaa noin 1000 japaninpeuraa. Jotkut niistä elävät aitauksien sisällä, mutta suurin osa kävelee ihan vapaasti ihmisten seassa.

Peurat ovat kesyjä, ja niitä voi silittää ja ruokkia kekseillä.

Puiston loppupäässtä löytyy pitkä, lyhtyjen ympäröivä tie, joka vei meidät Kasuga-temppeliin. Sen jälkeen edessä oli pitkä kävelymatka vielä yhdelle temppelille.

To-daiji -temppeli, maailmaan suurin puurakennus. On muuten UNESCO:n maailmanperintökohde.

Temppelin sisältä löytyy Vairocana Buddha, maailmaan suurin pronssinen buddha-patsas.

Suuren buddhan molemmilta puolin löytyi bodhisattva, tässä oikeanpuoleinen, eli Kokuzo-Bosatsu.

Lainattu wikipediasta:
"Temppelin eräässä pylväässä on kolo, jonka sanotaan olevan samankokoinen kuin patsaan sierainten. Kolon läpi ryömimisen (mikä onnistuu lapsilta helposti, mutta saattaa tuottaa tuskaa länsimaiselle aikuiselle) sanotaan tuottavan onnea."

Niin, no. Mehän vuorostamme tietenkin ryömimme kaikki kolon läpi.
Ryhmäkuva, tässä siis koko poppoo. Arvatkaa, onko rasittavaa liikkua päivän ajan näin suuressa ryhmässä? Koko ajan oli joku kadoksissa.

Retkelle tuli ihana loppu auringonlaskun myötä, jota seurasimme Ni-gatsu-dō-temppelistä.