The UW

Perillä ollaan, ja alan vihdoin jopa tottua aikaeroonkin. Olen kuluneen kolmen päivän aikana ehtinyt saada pikakurssin elämästä Seattlessa, ja aivan ensimmäisenä opin miten arvaamaton kaupungin sää on. Aurinko on paistanut joka päivä, mutta samoihin päiviin on myös mahtunut useita nopeasti ilmestyneitä sadekuuroja. Alan siis pikkuhiljaa oppia että sateenvarjo on aina hyvä olla mukana, ja ettei kannata antaa sateen haitata menoa, sillä se loppuu kuitenkin pian.

University of Washingtonin kampus on jo ehtinyt tulla melko tutuksi, ja olen aivan rakastunut Quadiin, eli neljän rakennuksen sisäpihalla sijaistsevaan aukioon, josta löytyy suuri määrä kirsikkapuita (jotka ilmasta käsin muodostavat W-kirjaimen. Voi tätä maata.). Minulla onnekkaalla on vieläpä luentoja kahdessa aukiota ympäröivistä rakennuksista, joten voin hyvin kuvitella viettäväni välitunnit nurmikolla, hyvää kirjaa lukien.

Red square ja Suzallo Library


Suzallon lukusali


The Quad


Miller Hall

Kampuksen lähistöllä sijaitseva "the Ave", eli katu jonka varrelta löytyy suuri määrä kahviloita, ravintoloita ja vaatekauppoja on myös tullut tutuksi, ja olen jo onnistunut vahingossa eksymään Urban Outfittersin liikkeesen. This can't be good for my wallet.
Ave:in paras thai-ravintola ja sen vihreä curry on jo testattu: taivaallista!

Lähtö

Huh. Pian se alkaa.

Koska pian jatkan seikkailujani toisessa maanosassa, vaati tilaisuus mielestäni uutta ulkoasua blogille (mutta oikeastaan halusin vain päästä kokeilemaan jänniä uusia fontteja). Mitäs mieltä olette?

Huomenna edessä on kuudentoista tunnin lento Seattleen, ja siellä päässä ei vielä asuntoa tiedossa. Näin alkuun saan onneksi asua Japani-ajan ystäväni Kaitlinin ja hänen perheensä luona, mikä ainakin hiukan lievittää asuinpaikan etsimisen stressiä.

Lähtö ahdistaa, jännittää ja hieman pelottaakin, onhan yksin maailmalla seikkaileminen aina vähän turvatonta. Mitä parisuhteeseen tulee on vaihtoon lähteminen on samanaikaisesti vaikeaa ja helppoa: vaikeaa, koska rakastan toista puoliskoani niin suunnattomasti; helppoa, koska tiedän että suhteemme kestää erossa olon.

Tällä hetkellä istun yksin kotona, matkalaukku pakattuna, ja hiljaisuus ahdistaa. Tällaistako pitäisi kestää kolme kuukautta?

Sisustushommia

Kodin muutokset eivät jääneet uuteen televisioon, vaan tällä viikolla on sisustusta muutettu hiukan merkittävämminkin. Aloitimme kiltisti hankkimalla eriparilakanoiden tilalle ihanan raikkaat Gantin pussilakanat ja tyynyliinat, jollaisia en olisi koskaan raaskinut ostaa ilman vanhemmilta joululahjaksi saatua lahjakorttia. Makuuhuoneen yleisilme kohosi yllättävän paljon kun kuluneiden kukallisten lakanoiden tilalle tuli yhteensointuvat amerikkalaista tyyliä henkivät ruudulliset lakanat.

Seuraavana muutoslistalla oli viisitoistavuotiaana saamani kirjoituspöytä, jonka rikkinäisiin laatikoihin ja toimistokalustetyyliin olin kyllästynyt jo jonkin aikaa sitten. Noin puolitoista kuukautta sitten marssimme siis hyljemiehen kanssa tilaamaan astetta tyylikkäämmään Muuramen kirjoituspöydän, joka saapui vihdoin kotiimme torstaina.

Se on täydellisyyden huipentuma!

Tänään rentouduimme pitkän viikon jälkeen oikein toden teolla, ja laiskoteltiin kotisohvalla (vuorotellen ihailleen uutta kirjoituspöytää). Koska tämä on viimeinen sunnuntai jonka pääsen viettämään kaksilahkeisen kanssa yhdessä pitkään aikaan, ostimme illan kunniaksi oikein hyvää punaviiniä, ja väsäsimme pienen juustotarjottimen.

(Tuo kyseinen viini tunnetaan meidän perheessä orgasmiviininä, sillä äitini oli ohimennen kuullut erään naisen kuvailevaan viiniä Alkossa sanoin "parempi kuin orgasmi". Orgasmien laatu on tietenkin jokaisen yksityisasia, mutta hemmetin hyvää viiniä se kyllä on.)

Vaatekaapin täydennystä

Lähtö Seattleen lähestyy uhkaavasti (alle viikko!), enkä ole vieläkään oikein kunnolla tajunnut että tulen viettämään seuraavat kolme kuukautta vieraassa maassa, vieraiden ihmisten parissa. Shoppaileva osa aivoistani kuitenkin huutaa hoosiannaa, sillä selailtuani Madewellin nettisivuja olen jo löytänyt useita vaatekappaleita jotka sopisivat täydentämään kevätvaatekaappiani.

Ja tänä keväänä voin tehdä ostoksia hyvällä omatunnolla, sillä käytin viime viikon vaatekaapin siivoamiseen, ja möin kirpparilla suuren osan kaapin sisällöstä. Lisäksi Cambridge Satchel Companyn laukkuni löysi vihdoin uuden kodin (kiitos, Lotta!), joten kaapissani olisi erään kivan Madewellin laukun mentävä kolo...

Hankintoja

Tällä viikolla meille tuli kaapeli-tv, ja sen myötä myös uusi televisio. Oi sitä autuutta, kun ensimmäistä kertaa kahdenkymmenenneljän elinvuoteni aikana kotitelevisiosta näkyi MTV. Kunnes katsottuani kanavaa vajaat kymmenen minuuttia tajusin, etten ollut menettänyt mitään.




Uutta televisiota piti tietenkin heti päästä testaamaan, joten viikonlopun alkamisen kunniaksi vuokrasimme viime vuoden Oscar-ehdokkaaksi valittuja elokuvia. Ensimmäisenä vuorossa oli Tom Fordin esikoisohjaus A Single Man, joka oli visuaalisesti henkeäsalpaavan kaunis, ja tarinaltaankin surullisen koskettava.
Coenin veljesten elokuvasta A Serious Man en sano sen enempää, kuin että se oli hyvin coenmainen. Eli jos sellaisesta pitää, kolahtaa todennäköisesti tämäkin elokuva. Veljesten aikaisempi tuotanto on ollut enemmän omaan makuuni kuin kyseinen elokuva, mutta tulipahan ainakin tutustuttua paremmin juutalaiseen kulttuuriin.

Kevään alun kunniaksi olen yrittänyt kuntoilla enemmän (eli käynyt yhdella pitkällä kävelylenkillä yli viikko sitten), joten päätin että oli vihdoinkin aika vaihtaa vanha käsipallojoukkoeen tuulipukutakki uuteen. Onneksi kaupungilla tuli vastaan mitä täydellisin Niken raidallinen takki, joka istui kuin nakutettu. Teoriani on, että jos kuntoiluvaatteet ovat kivoja, niin ehkäpä itse kuntoilukin maistuisi paremmin. Raportoin tästä lisää jos huomaan teoriani toimivan. Jotenkin epäilen.
Raportoimisen arvoiset ovat myös uudet herrainkenkäni, jotka löysin pienen metsästyksen jälkeen eräästä saksalaisesta nettikaupasta (kukapa olisi uskonut, että siitä yhdestä lukioaikaisesta saksankurssista olisi oikeasti hyötyä?). Väri ja malli on mitä täydellisin, joten maltan tuskin odottaa kesää, jolloin saan vihdoin vetää nämä popot jalkaan.


Ja onhan viikonloppuun mahtunut ruoanlaittoakin. Suurin osa viikosta on eletty äidin tekemällä hernekeitolla, joten tänään päätettiin syödä vähän juhlallisemmin. Luvassa oli siis aasialaishenkisiä marinoituja naudan marmoripihvejä "Crying Tiger"-kastikkeen ja salaatin kera. Minun ruonalaittofilosofiaani kuuluu, että inkiväärin, chilin ja limen yhdistelmä ei yksinkertaisesti voi mennä pieleen, eikä se meitä tänäänkään pettänyt. Limen tuoksuisessa keittiössä on hyvä olla.

Välillä vakavampaa tekstiä

Kuva: AP Photo/Kyodo News

Joskus on vaan vaikea uskoa silmiään.

Eilen seurasin epäuskoisena reaaliajassa netistä, kuinka tsunamiaalto jatkoi matkaansa Sendain läpi, ja tunsin oloni hyvin pieneksi. Kaikki tuttuni Japanissa ovat onneksi pärjänneet pelkällä säikähdyksellä, mutta maanjäristyksen ja tsunamin aiheuttama tuho on uskomaton. Hanshinin maanjäristys on vielä selkeänä monien mielessä, ja on musertavaa että samanlainen katastrofi iskee näin pian uudestaan. Vaikka ystäväni Japanissa ovatkin fyysiesti kunnossa, tulee tämä tapahtuma jättämään pahoja henkisiä arpia, joista ei heti ensi käänteessä toivuta.

Sendaissa itse käyneenä on ahdistavaa nähdä miten paha tilanne siellä vielä tälläkin hetkellä on, enkä usko että kaupunki tulee koskaan olemaan entisensä.

Toivon hartaasti ettei kuolonuhrien määrä nousisi tästä enää, ja että Japani pääsee pian taas jaloilleen.