Kanelinen päivä

Edellisenä viikonloppuna käytiin kaksilahkeisen perheen luona Kuopiossa, ja otettiin koko viikonlopun ajan täysin rennosti (tämähän ei oikeastaan eroa ollenkaan normiviikonlopusta muutoin kuin että Mad Men-maraton pidettiin junassa eikä uudella parisängyllä). Oli aivan mahtavaa, kun sai kolmen päivän ajan syödä herkullista ruokaa, jota ei tarvinnut itse laittaa.

Kuopiossa käydessä on muodostunut tavaksi käydä kaupungin ihanimmassa kavilassa, Kanelissa. Sieltä löytyy paras koskaan syömäni omenapiiras, jota pitää tilata joka kerta kun kahvilassa käy.

Mukaan tarttui myös pala pähkinäsuklaakakkua.

Kaneli on todella suloisesti sisustettu, ja vanhanaikaiset tuolit, seinäkoristeet sekä musiikki luovat lämpimän ja viihtyisän tunnelman. Kahvila on ehdottomasti parhaimmillaan talvella, kun pääse kylmästä sisään pienen, lämpimästi valaistun pöydän äreen kaakaokupillinen kämmenessä.

Pakollisen kahvilavisiitin jälkeen oli mukava kävellä kotiinpäin auringosta nauttien, lauantai kun sattui olemaan sen viikon ainut sadeton päivä. Silloin kuin ilma on raikas ja aurinko paistaa, on syksyä helppo rakastaa. Sellaisina päivinä melkein unohtaa, että Suomen syksy kuitenkin koostu enimmäkseen kylmistä, harmaista ja älyttömän sateisista päivistä. Onneksi huonoina syyspäivinä voi sentään katsella hyvien päivien kuvia. Ja unelmoida.