Kesänyyttejä

Lauantaina heräsin jumalattoman aikaisin ja ajoin edestakaisin Helsinkiin TOEFL-testiä suorittamaan. Testin jälkeen ehdin onneksi nopeasti poiketa Tokyokanissa täydentämässä japanilaista ruokavarastoani, ja samalla mukaan tarttui myös uusi tuttavuus: gyozakuoret.






Olen tietenkin syönyt gyozaa ravintoloissa, ja opiskeluaikanani Japanissa paistanut itselleni pakastegyozaa, mutta en ole koskaan tehnyt kyseistä ruokaa itse. Eilen pistettiin sitten hyljemiehen kanssa tuumasta toimeen, ja valmistettiin ihan aitoa gyozaa. Omiin leipomistaitoihin ei riittänyt luottoa sen verran että olisimme tehneet kuoritaikinankin itse, mutta ehkä sitäkin tulee joskus vielä kokeiltua.

Täytteeksi valittiin broilerinjauhelihaa, kiinankaalia, purjoa ja inkivääriä, ja yhdistelmä onnistui ihan hyvin. Vaikeinta prosessissa oli mielestäni gyozanyytin sulkeminen, sillä jos reunaa kostutti liikaa ei nyytti suostunut kunnolla sulkeutumaan. Pastaminen ja höyryttäminen sujui ongelmitta, ja lopullinen makunautinto olikin ihan kiitettävä, joskin täyte olisi kaivannut enemmän suolaa. Eipä sekään erityisesti haitannut, kun gyoza kuitenkin dipattiin makeansuolaiseen kastikkeeseen. Ja gyozaresepti bongattin siis hesarista.

Farang

Vappua edeltävänä viikonloppuna kävimme hyljemiehen kanssa Helsingissä shoppailemassa ja sukulaisia tapaamassa. Lauantai-iltana vieläpä juhlimme kandini valmistumista käymällä Farangissa syömässä, jossa sain yhden elämäni parhaista illallisista. Päädyimme ottamaan seitsemän ruokalajin maistelumenun joka oli pelottavan kallis, mutta ehdottomasti hintansa veroinen.

Farangin ideana on aasialaistyylinen tarjoilutapa, eli kaikki pöytään tuotavat ruoat jaetaan, ja tarjoilulautaselta saa poimia mieluisan määrän ruokaa omalle lautaselle. Annokset olivat izakaya-tyylisiä, eli osittain aika pieniä, mutta ruokalajejahan kuuluukin tilata pöytään useampia. Vaikka Farangin ruoka on eniten lainannut vaikutteita Thaimaasta ja Vietnamista, tuli minulle paikasta vahvasti mieleen oma lempiravintolani Japanissa. Olenkin Japanista nimenomaan kaivannut sitä, että ruoka jaetaan kaikkien kesken, sillä se mahdollistaa useamman ruokalajin maistamisen. Izakayoissa oli huippua tilata illan aikana aina vain enemmän ruokaa pyötään sitä mukaa kun lautaset tyhjenivät, ja tunnelma oli jotenkin rennompi ja lämpimämpi kun ruoka jaettiin kaikkien kesken. Lisää tällaista Suomeen!

Farangissa aasialainen vaikutus näkyi myös esteettisyydessä, annokset olivat nimittäin näyttäviä ja kauniita, ja monet niistä myös tarjoiltiin kauniilta kivilevyiltä. Vaikka maistelumenu oli aivan mahtava, voisi ensi kerralla ehkä valita hiukan edulliseman vaihtoehdon. Kolme ruokalajia riittäisi varmasti hyvin kahden henkilön jaettavaksi, eikä sakottaisi kukkaroa samalla tavalla. Ehdoton lempiruokani oli rapea possu palmusokerilla, ja sitä tilaan ehdottomasti uudestan kun seuraavan kerran käyn Farangissa (tätä ei kuitenkaan taida lähiaikoina tapahtua, Farangin hinnat kun eivät ehkä oikein sovellu opiskelijabudjettiin).