Matkakuumetta

Kesä tekee tuloaan niin uskomattoman hitaasti, että olen viime viikkojen aikana ruvennut kaipaamaan Aasia. Viime vuonna tähän aikaan taisin olla ystävien kanssa Koreaa kiertämässä, ja kyseisessä maassa oli aivan mieletön sää. Aurinko paistoi lähes koko matkan ajan, ja pelkässä t-paidassakin tuntui liian kuumalta.






































Korea on ihana maa, jolla on aivan mahtava ruokakulttuuri. Chilitahnaa pistetään lähes kaikkeen, joten tulisen ruoan ystävien kannattaa ehdottomasti hakeutua Koreaan. Näkemistä ja tekemistä on aivan riittävästi jo Seoulissa, joka on mahtava sekoitus urbaania kapunkielämää ja vanhoja perinteitä. Matkan aikana kävimme kuitenkin Seoulin lisäksi Sokchossa, jossa rentouduimme mahtavan kauniilla rannalla ja kiipesimme Seoraksan-vuorelle, ja viimeisenä etappina matkaan mahtui myös visiitti Gyeongjun kaupungin lukuisiin temppeleihin. Mahtavinta Koreassa oli kuitenkin ihmisten rentous ja avoimuus, mikä oli tervetullutta vaihtelua silloiselle asuinmaalleni Japanille. Koko matka oli yhtä värien, tuoksujen ja makujen juhlaa, ja aion ehdottomasti vielä joskus palata Koreaan matkailemaan. Jos ei muuta, niin ainakin bibimbapia syömään.

Miksi, oi miksi?

Joskus luulee löytäneensä jotain aivan täydellistä, vain huomatakseen häiritsevän yksityiskohdan joka pilaa koko löydön. Bongasin scoutista pari kuukautta sitten täydellisen A.P.C.:n merimiesmekon, jonka saapumista nettikauppaan olen odottanut siitä asti. Olin jo ehtinyt keksiä mielessäni mekolle loputtomia yhdistelymahdollisuuksia, ja kuvitellut käveleväni joenrantaa pitkin sandaaleissa ja söpössä seilorimekossa, täyttäen ensimmäistä kertaa elämässäni kaikki suomenruotsalaisiin liittyvät stereotypiat. Nyt se täydellinen mekko on ilmestynyt A.P.C.:n nettikauppaan, mutta se ei vastaakaan kuvitelmiani. Luulin pääntiehen ommeltujen raitojen olevan kesäisen vaaleankeltaisia, mutta ne ovatkin kultaa! Pettymykseni oli karvas.

Normaalia ihmistä pienet kultaiset yksityiskohdat eivät varmaan erityisesti haittaa, mutta jostain syystä en vain voi kuvitella käyttäväni kultaa. Missään muodossa. En pysty edes hyväksymään huomaamattomia kultaisia solkia laukuissa. Ei vaan onnistu. Olen yrittänyt ylipuhua itseäni tilaamaan merimiesmekkoa kultaisista yksityiskohdista huolimatta, mutta no can do. Mekolla on kuitenkin sen verran hintaa, etten ole sitä valmis maksamaan vaatekappaaleesta joka ei ole täysin minun makuuni. Eli jätetäänpä tämä ihanuus jollekin muulle onnekkaalle, joka ei ole oudon kiintynyt hopeaan.

Odotus palkitaan

Paras ystäväni on viettänyt tämän vuoden ensimmäisen puoliskon vaihdossa Yhdysvalloissa, mutta palasi hetkiseksi Suomeen pääsiäiseksi. Ihanan itsensä lisäksi ystäväni toi mukanaan karkkia, ja jotain, jota olen odottanut jo pidemmän aikaa. Löysin noin puoli vuotta sitten Urban Outfittersin amerikkalaisesta nettikaupasta täydellisen telineen koruilleni, mutta koska liike ei toimita tuotteita Yhdysvaltojen ulkopuolelle jouduin antamaan homman suhteen periksi. Helmikuussa onnistuin kuitenkin vaihdossa olevan kaverini kautta tilaamaan korupuun, ja pari päivää sitten sain vihdoin kaunokaisen kotiini.




Eipä tarvitse enää selvitellä pitkiä ketjuja, kun ne riippuvat nätisti suorana kauniin puun oksista.

Punaviini pelastaa

Pääsiäisloma tulee aivan täydelliseen saumaan, sillä olen viimeisten viikkojen aikana herännyt joka aamu kahdeksalta, ja päivällä juoksennellut luennoilla, yliopiston bändin treeneissä ja samalla vielä yrittänyt kirjoittaa kandia. Olemme kahdeksan tunnin kenraaliharjoitusten ja pitkän konserttiviikonlopun jälkeen olleet hyljemiehen kanssa hermoloman tarpeessa, ja nyt tuli vihdoin tilaisuus sellaiseen. Mukavana bonuksena tuli vielä ihana kevätaurinko ja parhaan ystävän tilapäinen paluu Yhdysvalloista.

Viime iltana päätimmekin rentoutua hyvän punaviinin kera, ja ottaa täysin rauhallisesti.


Lempiviininini on ehdottomasti Campolietin Valpolicella Classico Superiore Ripasso (pitkästä nimestään huolimatta). En ole mikään suuri viiniasiantuntija, mutta hyvä punaviini kelpaa aina, ja mielestäni kyseisessä viinissä on hinta-laatusuhde täysin kohdallaan.




Hyvän viinin kaveriksi päätettiin kokeilla voisilmäpelistä löytynyttä punaviini-pekonirisottoresptiä, joka yllättäen oli parasta, mitä ollaan pitkään aikaan tehty. Olisihan se pitänyt arvata, pekoni kun tekee aina kaikesta parempaa.