Sadetta ja markkinoita

Tässä seuraa vaihteeksi kuvia, jotka antavat hiukan todentuntuisemman kuvan Seattlen säästä.

Pari viikkoa sitten Ave:illä järjestettiin katumarkkinat, joten suuntasin harmaasta taivaasta huolimatta Kaitlinin kanssa ulos tutkimaan markkinakojujen tarjontaa. Rakastan katumarkkinoita, sillä niissä tekee aina mielettömiä korulöytöjä ja pääsee syömään streetfoodia. Katuruoan amerikkalaiseen aateliin kuuluvat tietenkin hodarit (joihin olen täällä aikaisemminkin julistanut rakkauttani), mutta kyseisillä markkinoilla en törmännyt yhteenkään hodarikojuun. Niinpä kierrettyäni kaikki ihmeen maustehunajakojut ja makean popkornin myyjät päädyin ystäväni Kaitlinin kanssa viimein falafeliin, eikä todellakaan kaduttanut. Ruoan hyvästä mausta todisteena toimikoon kuvien puute, sillä oma pitaan kääritty falafelini katosi heti parempiin suihin.

Pikkukojujen väliin mahtui kaikkea bluegrass- ja jazzmuusikoista capoeiraajiin, joten aika ei ainakaan käynyt pitkäksi. Pitkän kävely-urakan päätteeksi poikkesin myös parin korumyyjän kojussa, ja kotiutin jotain itselleni hyvin epätavallista. Olen aina vierastanut suuria korvakoruja, mutta ehkä kyse ei ollutkaan koosta, vaan siitä etten ole löytänyt Sitä Oikeaa. Tässä tapauksessa niitä oikeita oli kaksi erilaista, joten molemmat päätyivät mukaani. Nyt minun tarvitsee enää oppia miten voin estää hiuksiani juuttumasta kyseisiin koruihin...

Illaksi hakeuduimme Gas Works Park:iin, josta oli mahtava (mutta sateinen) näkymä Seattlen keskustaan. Pääsin kerrankin ottamaan reilusti valokuvia, sillä Kaitlinin ystävät paljastuivat poikkeuksellisen ihaniksi kuvauskohteiksi, jotka iskivät poseerauksen toisensa jälkeen. Suomesta moisia linssiluteita saa kyllä etsiä.

Aurinkoiset luonteet korvasivat auringon puutteen, ja juhlimme porukalla pitsan ja syntymäpäiväkakkujen voimin. Kotiin päästyäni jalkani olivat pahasti jääpussin tarpeessa, mutta asunnosta ei tietenkään löytynyt mitään tarkoitukseen soveltuvaa. Mutta se oli sen arvoista.