Näköaloja ja festivaaleja

Vietettyäni jo reilut kaksi kuukautta Seattlessa, sain vihdoin aikaiseksi käydä kaupungin tunnetuimmassa rakennuksessa. Kysessä oli tietenkin Space Needle, josta oli huikea näköala. Visiitin jälkeen toivoin, että olisin saanut käytyä näköalaa ihastelemassa vähän aikaisemminkin, sillä näkymä auttoi heti hahmottamaan kaupunkia paremmin.

Downtown

Lake Union, taustalla Gas Works Park ja University Tower

Queen Anne

Kun laskeuduin tornista jatkoin matkaa tutkiskelemalla Seattle Folklife Festivalin tarjontaa Kaitlinin ja Elliottin kanssa, jolloin pääsin samalla tutkimaan Space Needlen ympäristöä vähän tarkemmin. Festivaalin ajaksi alueelle oli pystytetty uskomaton määrä pieniä markkinakojuja, joista onnistuin taas tekemään hienon korulöydön.

Seattle Experience Music Project and Science Fiction Museum

Päivän päätteeksi hakeuduimme tyttöjen kanssa täyttämään tyhjinä kurnivia vatsojamme, ja pääsin samalla kokeilemaan uutta ruokalajia. Vietnamilaisia phở-ravintoloita löytyy Seattlesta melkein joka kulmasta, etenkin Ballardissa ja Avein läheltä, mutta jostain syystä en ollut vielä saanut aikaiseksi käydä maistamassa tätä aromaattista nuudelikeittoa. Phở tarjotaan melko usein ohuiden naudanlihasuikaleiden kera, ja ravintoloiden pöydistä löytyy lähes aina Srirachaa, jolla voi säädellä keittoa sopivan tuliseksi. Liemi oli hyvää ja keitto todella maukasta, joten tätä ruokalajia jään todellakin kaipaamaan. Voi kunpa Suomessakin arvostettaisiin vietnamilaista ruokaa ainaisen wannabe-kiinalaisen sijaan.

I finally visited the Space Needle a few weeks ago, and it was definitely worth it. I almost wish I had gone there earlier, because getting an aerial view of Seattle really helped me understand the layout of the city better. After my quick visit, Kaitlin, Elliott and I went on to explore the Folklife festival, and eventually headed towards Queen Anne for some phở. Move over ramen, I have a new favorite!

Home sweet home

Huokaus.

Aikani Seattlessa kului nopeasti, ja nyt olen jo kotona Suomessa. Odotin innolla, että pääsisin pakoon vihreän kaupungin kylmää alkukesää, vain huomatakseni että Seattlen surkea sää olikin seurannut minua kotiin.

Onneksi minua odotti kotona myös ihana poikaystävä ja hänen valmistamansa aamiainen, joka todellakin tuli tarpeen kuudentoista tunnin pituisen lennon jälkeen.

Saavuin kotiin perjantai-aamuna, mutta viikonloppu on kulunut aikaerosta toipuen. Heräsin tänään taas aamuneljältä, joten taitaa kestää hiukan ennen kuin kehoni tottuu Suomen aikaan (ja valoon). On kuitenkin ihanaa olla kotona taas, juuri sopivasti juhannukseksi.

Kertomista Seattlessa vietetystä ajasta riittää vielä, joten parin seuraavaan viikon aikana voitte vielä odottaa hiukan myöhästynyttä raporttia kaupungista ja vaihto-ajastani. Viimeisiin viikkoihini USA:ssa mahtui lyhyt visiitti San Franciscoonkin, joten matkakuvia on runsaasti julkaisematta. Eli hiukan malttia vielä, kärsivällisyys palkitaan.

Sadetta ja markkinoita

Tässä seuraa vaihteeksi kuvia, jotka antavat hiukan todentuntuisemman kuvan Seattlen säästä.

Pari viikkoa sitten Ave:illä järjestettiin katumarkkinat, joten suuntasin harmaasta taivaasta huolimatta Kaitlinin kanssa ulos tutkimaan markkinakojujen tarjontaa. Rakastan katumarkkinoita, sillä niissä tekee aina mielettömiä korulöytöjä ja pääsee syömään streetfoodia. Katuruoan amerikkalaiseen aateliin kuuluvat tietenkin hodarit (joihin olen täällä aikaisemminkin julistanut rakkauttani), mutta kyseisillä markkinoilla en törmännyt yhteenkään hodarikojuun. Niinpä kierrettyäni kaikki ihmeen maustehunajakojut ja makean popkornin myyjät päädyin ystäväni Kaitlinin kanssa viimein falafeliin, eikä todellakaan kaduttanut. Ruoan hyvästä mausta todisteena toimikoon kuvien puute, sillä oma pitaan kääritty falafelini katosi heti parempiin suihin.

Pikkukojujen väliin mahtui kaikkea bluegrass- ja jazzmuusikoista capoeiraajiin, joten aika ei ainakaan käynyt pitkäksi. Pitkän kävely-urakan päätteeksi poikkesin myös parin korumyyjän kojussa, ja kotiutin jotain itselleni hyvin epätavallista. Olen aina vierastanut suuria korvakoruja, mutta ehkä kyse ei ollutkaan koosta, vaan siitä etten ole löytänyt Sitä Oikeaa. Tässä tapauksessa niitä oikeita oli kaksi erilaista, joten molemmat päätyivät mukaani. Nyt minun tarvitsee enää oppia miten voin estää hiuksiani juuttumasta kyseisiin koruihin...

Illaksi hakeuduimme Gas Works Park:iin, josta oli mahtava (mutta sateinen) näkymä Seattlen keskustaan. Pääsin kerrankin ottamaan reilusti valokuvia, sillä Kaitlinin ystävät paljastuivat poikkeuksellisen ihaniksi kuvauskohteiksi, jotka iskivät poseerauksen toisensa jälkeen. Suomesta moisia linssiluteita saa kyllä etsiä.

Aurinkoiset luonteet korvasivat auringon puutteen, ja juhlimme porukalla pitsan ja syntymäpäiväkakkujen voimin. Kotiin päästyäni jalkani olivat pahasti jääpussin tarpeessa, mutta asunnosta ei tietenkään löytynyt mitään tarkoitukseen soveltuvaa. Mutta se oli sen arvoista.