Himoitsen

Mekko: Yumin pitsimekko, löytyy Asokselta
Laukku: DonDonnan ihana nahkalaukku
Kengät: Vagabondin syysmallistoon kuuluvat nilkkurit
Objektiivi: Nikon 50mm f/1.8D AF Nikkor

Auringonlaskun aikaan

Perjantaina olisi taas tarkoitus pitää japaninkielinen esitelmä, mutta koska olen kahden viimeisen päivän aikana jo väsännyt kasaan kaksi esseetä ei kirjoittaminen tällä hetkellä oikein maistu. Tällaisina päivinä pitää vain yrittää palautua ja ottaa rennosti, katsoa Gilmoren tyttöjen jaksoja uudelleen ja uudelleen, ja parvekelasin läpi seurata sängyltä auringonlaskua. Onnistuin kerrankin nappaamaan parvekkeen näkymästä teidän iloksenne kuvankin. Täytyy sanoa, että vaikka asuntoni Japanissa on pieni ja kämäinen, ei maisemassa ainakaan ole valittamista.

Shinsaibashissa shoppailtua

Tässä seuraa viimevikkoisten ostosten esittely. Harkitsen myös parhaillaan Osakan parhaista ostosalueista raportoimista, mutta en tiedä riittääkö kiinnostus. Miten on, lukisitteko?

Viime viikon sunnuntaina poikkesin siis Shinsaibashi-sujin varella sijaitsevassa Zarassa, jossa onnistuin tuhlaamaan lompakkoni sisällön yllättävän tehokkaasti. Tähän saattoi tietysti vaikuttaa se, että Japanissa Zaran vaatteet ovat järkyttävän ylihinnoiteltuja (hintaa on melkein tuplasti enemmän kuin Suomessa).

Sininen kesämekko oli lähinnä heräteostos, mutta erittäin onnistunut sellainen (etenkin ottaen huomioon että ostin sen sovittamatta ensin). Mekko on sopivan kevyt ja rento, istuu täydellisesti, eikä ole liian kuuma Japanin kesää varten. Tästä taitaakin tulla kesän lempivaate.

Rennot mustat sortsit, joissa kelpaa kävellä kaupungillakin.

Ihanan suloinen printtipaita, jonka ensin bongasin kaverini päältä.

Sitten päätin vielä tuoda vähän väriä vaatekkaappiini korallinpunaisen paidan muodossa. Täydellinen yhdistettynä vaaleisiin farkkusortseihin.


Täällä Osakassa alkoi pari viikkoa sitten virallisesti sadekausi, mutta viimeisen viikon ajan ollaan ainakin saatu nauttia jokapäiväisestä auringonpaisteesta ja kolmenkymmenen asteen lämpötilasta, joskin kosteustaso on noussut aika lailla. Tänä iltana saattaa ehkä kuitenkin sataa, ja onhan se melkein tervetullutta jo. Uskaltaisinpa kuitenkin sanoa, että japanilaiset eivät tule tietämään mitä sadekausi tarkoittaa ennen kuin ovat viettäneet kesäkuun Suomessa.

Minun puolestani lämpötila saisi vähän viilentyäkin, on nimittäin aika rasittavaa pitää t-paitaa päällä kun lämpötilaan nähden bikinit olisi sopivin vaatetus. Japanissa ei kuitenkaan ole aivan ok kävellä avonaisissa topeissa, kulttuuriin kuuluu ettei paljasta pintaa (varsinkaan olkapäitä ja décolletéeta) saisi näyttää. Taitaa olla kyseessä jonkinlainen kaksoismoraali, sillä miniminihotpantseissa on kuitenkin täysin ok kävellä. Itse olen sitä mieltä, että jos sukkahousujen vahvistusraja näkyy sortsien alta, ovat sortsit liian lyhyet. No, eri maissa kai on eri tavat.

Thairuokaa ja Osakan Harajuku

Viime viikonloppuna filippiiniläinen Abbie kutsui meidät vaihtarit Dotombori-joen varrella sijaitsevaan thai-ravintolaan nimeltä Krungtep. Kyseessä oli tabehoudai, eli all-you-can-eat tyylinen paikka, jossa sai kahden tunnin ajan poimia lautaselleen vatsan täydeltä thai-ruokaa. Omalle lautaselleni päätyi muun muassa pad thaita, khao pad gaita, keltaista ja vihreää currya sekä panengia. Lisäksi vielä jasmiiniriisiä ja tom yumia, ja jälkiruoaksi tapiokahelmiä kookosmaidon kera. Ruoka oli aivan älyttömän hyvää, ja koko lysti maksoi vain 1350 yeniä, eli noin 10 euroa.

Vatsat täynnä suuntasimme seuraavaksi Horieen, joka on kasvava muotialue täynnä pieniä omaperäisiä liikkeitä. Horien shoppailukatu Orange Street tunnetaan myös nimellä Tachibana-dori, ja muistuttaa hiukan Tokion Harajukussa sijaitsevaa Takeshita-doria. Jos siis Osakassa haluaa katsastaa pienempiä liikkeitä (tai haluaa osta BAPE-lippiksen) taikka käydä trendikkäissä kahviloissa, kannattaa suunnata Horieen.

Orange Streetin varrelta löytyy niin huippumuotia matkivia sommitelmia kuin vähän kyseenalaisempiakin asukokonaisuuksia. Alla myöhempään kategoriaan kuuluva tyllihame+teepparikombo.

Mhp-nimisessä liikkeessä innostuimme tutkimaan valikoimaa vähän tarkemminkin...
Abbie mietti mitä virkaa on olkihatulla, joka peittää kasvot niin ettei näe kävelläkään, Kaitlin kokeili poliisihattua ja kangastupsusandaaleja ja Yuuta innostui paljettimekosta. Liikkeestä löytyi onneksi ihan järkevääkin tavaraa, ja tytöistä kaikki kolme päädyimme kassalle jonottamaan.

Itse ihastuin olkihattuun joka vaihteeksi ei ollut pienelle päälleni liian suuri, mutta mukaan kotiin päätyi lopuksi hatun sijasta ihana Marc Jacobsin sininen kangaskassi, joka tällä hetkellä on suosittu trenditietoisten japanilaisten naisten keskuudessa. Olen törmännyt kassin kirkkaansiniseen versioon kaupungilla niin monta kertaa, että epäilin jo kyseessä olevan jonkilainen ilmaiskappale. Laukku on kesäkassiksi oivan kokoinen, ja koska siihen mahtuvat kaikenmaailman kansiot kelpaa se yliopistoakin varten.

Päivän päätteeksi käväisimme vielä Shinsaibashin Zarassa, josta tarttui mukaan kaikenlaista kivaa. Taidanpa kuitenkin esitellä ostokset vasta vähän myöhemmin, nyt aion nimittäin viettää juhannusta seuranani läppäri ja tölkki chu-haita.

Englannin taidot kunniaan

Inboksistani löytyi tänään seuraava maili:


[oussepians2008-ml:00001] Test Mail
This is test mail from Oussepians-ML administrator.
Please don't receive this mail.


Näin Japanissa.

Teemaravintoloiden hulluudesta

Kuten olen jo monta kertaa todennut, Japanista löytyy kaikenlaista outoa ja erikoista. Eilen vastaan tuli taas yllätys, kun pienimuotoisen jälleennäkemisen tiimoilta kävin Suomessa tapaamani kolmen japanilaisen tytön kanssa illallisella. Porukan vanhin – Mariko – päätti paikasta, ja sisään astuessa koin pienehkön shokin. Kyseessä oli teemaravintola nimeltä Christon Cafe, jonka ideana on kirkkomainen sisustus ja tunnelma. Koko ravintola oli siis täynnä alttaritauluja, kynttilöitä, jeesuspatsaita ja kristallikruunuja, ja iltaa vietettiin teknopopin säestämänä. Itse en kokenut paikkaa loukkaavana (enhän ole uskonnollinenkaan), mutta on pakko myöntää että hiukan mauttomaltahan se touhu vaikutti.


Mahtavat drinkit, ruoka ja hyvä seura teki kuitenkin illasta oikein mukavan. Itse tilasin yllä olevassa kuvassa näkyvän kauniin drinkin, joka oli ruusunnupulla, mansikalla ja silkkinauhalla koristeltu. Luksusta.

Alkuruoka kuului hintaan, mutta tilasimme vatsan täydeltä muutakin. Ruokalista oli länsimaalaisvaikutteinen, joten löytyi paahtopaistia, lasagnea, pitsaa ja paellaa, mutta myös fuusioruokaa kuten maribojuustolla täytettyjä kevätkääryleitä ja avokado-katkarapu-ananassalaattia. Japanissahan tapana on, että jokaiselle jaetaan pieni lautanen, ja tilatuista ruokalajeista saa sitten kukin ottaa haluamansa määrän, ruoka siis jaetaan kaikkien kesken. Itse pidän tästä ruokailutavasta aivan suunnattomasti, sillä se tarkoittaa että pääsee kerralla kokeilemaan useampaa ruokalajia. Sisäinen kulinaristini kiittää.

Illan päätteeksi tilasimme vielä jälkiruoaksi tiramisua, suklaakakkua hedelmäsalaatin kera, suklaavanukasta ja crème brûléetä mustikkakastikkeessa. Nautin kovasti Marikon, Hanan ja Yuun seurasta, ja menneitä aikoja tuli muisteltua aika lailla. Tuli myös puhetta grillaamisesta, joten pitää toivoa että pääsisin tulevaisuudessa kokemaan tyttöjen kanssa japanilaistyyliset grillijuhlatkin.

(Laatu?)viihdettä

Lauantaina kävin japanilaisen ystävättäreni kanssa KAT-TUNin konsertissa, enemmän velvollisuudentuunteesta kuin mistään muusta syystä. KAT-TUN on siis japanilainen poikabändi, jonka jäsenet eivät ole kovin lahjakkaita laulajia tai tanssijoitakaan, mutta jostain syystä kyseisen ryhmän joka ikinen sinkku on päätynyt Japanissa listaykköseksi. Konserttiin mennessä odotukseni eivät olleet erityisen korkeat, ajattelin lähinnä että se olisi hiukan normaalista eroavaa ajanvietettä. Ensimmäisen viiden sekunnin jälkeen oli kuitenkin pakko miettiä kantaani uudestaan, sillä meno oli aika hurjaa. Pojat eivät ehkä hallitse synkrossa tanssimista, mutta he osaavat kyllä esiintyä! Bändin taustalla rakennustelineissä tanssi noin sata taustatanssijaa, ja yleisön yli liikkuva lava sekä pyrotekniikka takasivat, että konsertti sai täyden huomioni.

Konsertti muistutti lähinnä sirkusta: siellä ajeltiin moottoripyörällä pyöreän metallihäkin sisällä, benji-hypättiin, ja lennettiin vaijerien lomassa ilmassa. Ai niin, ja mainitsinko että yleisön keskeltä löytyi lava, joka toimi myös jättimäisenä suihkulähteenä?

Jos siis viihdettä kaipaatte, niin unohtakaa teatterit ja elokuvat. Käykää japanilaisen poikabändin konsertissa.