Kampuskierros

Olen asunut Japanissa jo kolme viikkoa, enkä ole vieläkään esitellyt kämppääni, joten ajattelin että nyt olisi korkea aika. Varautukaa siis kuviin ja puuduttavaan jutusteluun.

Tässä Osaka International House, C-siipi, eli minun asuintaloni.

Parvekkeeni, alrivin keskimmäinen.

Osaka International House:n esittelykierros, oppaana minä.

Videossa mainitsemani lampi, joka ei aivan näy parvekkeeltani, mutta jonka ohitan joka päivä kävellessäni luennoille. Keskellä lampea on pieni putki, joka näkyy pinnan yläpuolella. Tänään ohi kävellessäni putken päälle oli kerääntynyt kolme pientä kilpikonnaa, jotka paistattelivat auringossa. Olisipa sattunut kamera mukaan, ne olivat niin suloisia.

Siinäpä hyvin pintapuoleinen esittely, jos halajatte tarkempaa tietoa, tulkaa käymään.

Koulujuttuja

Torstaina alkoi ensimmäiset luennot. Heti ensimmäisenä aamulla oli japania, jossa esittäydyimme ja kävimme läpi verbimuotoja. Huomasin että kieliopissani olisi hieman toivomisen varaa, mutta puhuminen ja kuullun ymmärtäminen on älyttömän helppoa. Melkein tekisi mieli siirtyä seuraavalle tasolle, mutta jotenkin minusta tuntuu, ettei pieni kertaus haittaisi. Japanin luentoa seurasi kirjallisuuden luento (Modern Japanese Literature, pre-war), joka vaikutti oikein lupaavalta. Proffa, Andrew Murakami-Smith on kanadalainen, joten sujuva englanti on tietenkin plussaa. Eniten kuitenkin kiinnostaa itse aihe, ja luentohjelma sekä tekstit joita tulemme lukemaan olivat kattavia ja mielenkiintoisia.

Perjantaina oli taas japania, sen jälkeen Gender Studies-kurssi, ja myöhemmin illalla hakeuduin Humanistisen tiedekunnan tervetuliaisjuhliin, jossa saatin ilmaista ruokaa ja hengailtiin vaihtareiden ja muiden opiskelijoiden kanssa. Tutustuin kolmeen tyttöön, Eikoon, Tomokoon ja Marikoon. Vaihdettiin sitten puhelinnumeroita, ja Tomoko ja Mariko lupasivat viedä meidät jossain vaiheessa バイキング(Viking) ravintolaan, eli all-you-can-eat paikkaan. Japanissa ilmiö siis tunnetaan nimellä viking tai 食べ放題 (tabehoudai), ja tyttöjä vaikutti lähinnä kiinnostavan pitsan ja spagetin sijasta jälkiruokatarjonta. Katsotaan, katsotaan.

Mariko, Tomoko, minä ja Melissa (aussityttö joka on ollut täällä jo puolisen vuotta).

Sekalaista

Japanissa sushi on yllättävän halpaa, varsinkin supermarketeissa. Kuvassa olevat paketit maksaisivat normaalisti 498 yeniä, mutta jos markettiin eksyy myöhään illalla, voi sushia ostaa alennettuun hintaan. Voin kokemuksesta sanoa, että edullinen hinta ei kuitenkaan tarkoita, että maku olisi huono. Makuelämys ei tietenkään vastaa sitä, mitä kalliissa sushiravintolassa saisi kokea, mutta on kuitenkin hintansa arvoinen. Tällaista suomeenkin, jooko?

Löysin Senri-chuon supermarketista leipää, joka maistuu leivälle. Tai ainakin sinnepäin. Kuori on rapeaa ja koostumus yleensä on ok, mutta maussa olisi ehkä parantamisen varaa. Täydellisen leivän etsintä siis jatkuu, muttaa siihen asti tyydyn uuteen löytööni. Niin, ja äidin lähettämään näkkileipään.

Etsimme aikaisemmin viikolla tyttöjen kanssa kenkiä, mutta vaikka kävimme Shinsaibashissa asti on pakko sanoa että valikoima ei kylläkään ollut yhtään sen laajempi kuin suomessa, ellei korkokengistä ole kyse. Minun oli tarkoitus hankkia korottomat ruskeat nahkasaappaat, mutta sopivan mallisia/hintaisia ei löytynyt, joten kotiin tullessani kourassani olikin mustat, matalat converset. Luottokengät.

Shinsaibashi-suji:n puolivälissä.

Shinsaibashi by night.

Kenkäostoksien jälkeen hakeuduimme izakayaan ruokailemaan (ja chuuhaita juomaan), ja tämän jälkeen ostimme jälkiruoaksi crepes:ejä. Minun lettuni oli täytetty kermavaahdolla, mansikoilla ja tuorejuustolla. Älyttömän hyvää.

Crepes-täytevaihtoehdot.

Magda tilaamassa omaansa.

Ja sitten jotain, jota kuvasin ihan vain Lindaa varten: Hello Kitty kauppa. Pelkkä ajatuskin jo ahdistaa.

Shiny!

Eilen tuli siis hankittua japanilainen matkapuhelin SoftBankin liittymällä, sillä heillä oli tarjolla halvin mahdollinen puhelin, ja kätevä opiskelijalennus. SoftBankin puhelimista voi soittaa muihin saman liittymän puhelimiin ilmaiseksi klo 01-21 välillä, ja opiskelijatarjouksen ansiosta muihin liittymiin soittaminenkin on 50% edullisempaa kuin normaalisti. Viestit (jotka muuten lähinnä lähetetään maileina, eli bye-bye SMS) ovat Japanin sisällä ilmaisia. Tässä lisää tietoa mahtavasta SoftBank 821SC kännykästäni (valmistajana Samsung), josta voi katsoa telkkaria ilmaiseksi.

Tänään taas tapasin Marikon, ja Kinokuniyassa (suuressa japanilaisessa kirjakaupassa) kierreltyäni päädyin jälleen kerran Yodobashi-Camera nimiseen liikkeeseen. Sieltä olin aikaisemmin hankkinut kameran, hiustenkuivaajan ja uuden kännykkäni. Tällä kertaa mukaan tarttui Casion Ex-Word XD-SP6700 elektroninen sanakirja. Tulee taatusti käyttöön, sen touchpadiin kun voi kirjoittaa itselleen vieraita kanjeja, ja laite sitten käntää ne englanniksi, sekä kertoo oikean lausumistavan.

携帯と電子辞書 (kännykkä ja elektroninen sanakirja)

Okonomiyaki

Lauantaina kävimme Zhou Jinin ja Christellen kanssa hankkimassa itsellemme matkapuhelimet Zhou Jin toimi tulkkina). Prosessi oli pitkä ja tuskallinen, ja odottaessamme että henkilötietojamme tarkistettiin, pistäydyimme syömässä okonomiyakia. Okonomiyakiravintoloissahan yleensä grilli sijaitsee omassa pöydässä, ja joskus asiakas saa itse hoitaa valmistamisen. Tässä tapauksessa kuitenkin tarjoilija valmisti okonomiyakimme, ja me seurasimme innolla eri työvaiheita.

Tässä siis okonomiyakin eri vaiheet:

Ainesten sekoitus ja asettaminen paistolevylle.

Odottelu.


Okonomiyaki käännetään ja päälle ripotellaan katsuobushia.

Okonomiyaki käännetään vielä pari kertaa, jonka jälkeen päälle laitetaan kastiketta ja majoneesia, ja ruvetaan syömään.

Okonomiyakin valmistuminen kesti yllättävän pitkään, mutta lopputulos oli ehdottomasti odottamisen arvoista. Nam!

Force of habit

On yllättävän vaikea elää vieraassa maassa ilman Internetiä. En ehkä menisi niin pitkälle, että väittäisin kärsineeni vieroitusoireista, mutta kun päivittäin ainoastaan näkee noin viisi tuntemaansa ihmistä eikä pysty lukemaan uutisia, tuntuu kuin eläisi eräänlaisessa kuplassa. Tästä syystä olenkin erityisen kiitollinen viesteistä kotoa, jotka kertoivat minulle hiukan ulkomaailman tapahtumista.

Tiistai-iltana oli tarkoitus mennä tyttöporukan kanssa rannalle pikkuisen juhlimaan, ja luulimme olevamme matkalla johonkin läheiselle rannalle. Olisihan tietenkin pitänyt ymmärtää, että eihän täällä ole edes läheisiä rantoja. Metro-asemalla tapasimme kolme japanilaista poikaa, jotka ilmeisesti olivat suunnitelleet vievänsä meidät rannalle Kobeen, jossa sitten yöpyisimme. Kukaan meistä ei tietenkään ollut varautunut yöpymään eri kaupungissa, ja vaikka pojat olivatkin joillekin tytöille tuttuja, minua ei kiinnostanut ajatus yöpymisestä vielä määrittelemättömässä paikassa vieraiden poikien kanssa. Niinpä vaihdettiinkin sijainti Umedaan, jonka neonvalot ja väenpaljous ei myöskään jaksanut innostaa, kun olin varautunut rentoon iltaan. Abbie, Joan ja minä päätimmekin sitten jäädä Senri-chuon asemalle, jossa kävimme Starbucksissa ja ikkunashoppailimme. Lopuksi löysimme parhaan ja edullisimman supermarketin tähän mennessä (siellä oli pekonia! Ja nakkeja! Ja paistovalmista tempuraa!), jonka suljettua suuntasimme takaisin kampukselle. Vietimme laatuaikaa juoden kenialaista teetä ja keskustellen maidemme lainsäädännöstä, kulttuurieroista, maahanmuuttajista, globalisaatiosta ja uusikolonialismista pikkutunneille asti.

Senri-chuon aseman ulkopuolella.

Supermarketissa.

Abbie ja Joan, kokkaamassa keittiössäni.

Seuraavana aamuna puolenpäivänaikaan minut herätti äidin puhelinsoitto, jonka jälkeen posteljooni soitti ovikelloa ja toi minulle jotain, jonka uskon olevan sairausvakuutuskorttini. Tässä maassa ei kuitenkaan koskaan tiedä. Kysynpä myöhemmin Zhou Jiltä.

Pieni vinkki vain

Joku soitti minulle äsken ja kysyi äitiäni. Aksentti kuulosti jotenkin ruotsalaiselta, joten ajattelin että varmaan joku äidin kaveri, ja vastasin siksi ruotsiksi että olen hänen tyttärensä. Vastauksena tuli lyhyt tauko, ja sitten nopea "näkemiin", suomeksi tietenkin. Ei ole ennen tainnut mikään puhelu loppua noin nopeasti.

Tästä mieleeni juolahtikin, että ruotsin puhuminen puhelinmyyjille saattaisi olla oiva tapa päästä heistä eroon.