Christmas present

I know, I know, it's February already – but humor me, will you? Because I have a lot of Christmas presents and shopping to talk about, especially now that it's finally light enough to get decent pictures.

After scouring the shops and the web for Christmas presents for my boyfriend, I ended up finding an excellent watch by Guess (in silver) that both him and I were very happy with. In fact, I ended up liking it so much that once I spotted a rose gold version of the watch on ASOS, I asked for it to be my present.

And it's been in frequent use ever since.

I normally never wear gold (or anything by Guess), but I find rose gold to be a tad more wearable than regular, yellow gold. It certainly seems to work paired with the rest of my jewelry arsenal, which is all silver. And it makes for awesome arm parties, à la the Man Repeller. 

Now if only this watch could teach me to actually be on time...

Koulutyttölook

Minun pitäisi oikeastaan tällä hetkellä yrittää tunkea päähäni japaninopintoja kokonaisen vuoden edestä erästä tasokoetta varten, mutta koska pääni on flunssan ansiosta jo kokonaan täynnä limaa, tuntuu tämä tuhoon tuomitulta yritykseltä.

Siispä päivitänkin blogia turhuuksilla.

Pukeutumisessani on viimeisen vuoden aikana hiljalleen tapahtunut tiettyjä muutoksia. Kaikki alkoi viime syksynä, kun uutta laukkua etsiessäni törmäsin Cambridge Satchel Companyyn. Tajusin, että minunlaiselleni idiootille, joka muumimamman tapaan yrittää kantaa koko omaisuutta mukanaan "jos vaikka joskus tarvitsisi", brittiläinen koululaukku on mitä täydellisin. Sen jälkeen tuli Ally Capellinon maailman täydellisin salkku, jota en koskaan uskalla käyttää koska se on niin hieno.

Seuraava vaihe oli neuletakit. Haalin talvella neuletakkeja mustana, tummansinisenä, harmaana ja luonnonvalkoisena, ja lopuksi ne syrjäyttivät niin pitkähihaiseni kuin kevättakkinikin. Vähitellen olen myös ruvennut haalimaan itselleni villapaitoja, vaikka en edes pysty käyttämään villaa (se kutiaa! ja aina on liian kuuma!).

Kesällä taas siirryin hameiden käyttöön, eikä paluuta enää ole. Loppukesästä metsästin kuukausitolkulla joskus Ellestä bongaamiani, maailman täydellisimpiä herrainkenkiä. Löysin ne vihdoin pari viikkoa sitten, ja niiden käyttö on jatkunut taukoamatta.

Lopputulos on, että pukeutumiseltani muistutan enemmän 15-vuotiasta brittiläistä sisäoppilaitoskasvattia kuin 23-vuotiasta englanninopiskelijaa. No, ainakin sain maan oikein. Kun mainitsin pitäväni koulutyttölookista seuralaiselleni, hän taas halusi varmistaa, etten tarkoittanut japanilaisten koulutyttöjen merimiesuniformua. No en. (Ainakin toivon hartaasti, ettei se ole seuraava askel. Se olisi jo hiukan pelottavaa.)

Onko muuten täysin väärin, että kelpuuttaisin jokaisen näistä Zaran elokuun lookbookin asuista omaan kaappiini?

Polvisukat ehkä jättäisin kuitenkin ihan suosiolla hoikemmille, pitkäkoipisimmille ihmisille...