Best buys of 2011

I really was terrible at posting last year. This post will serve as proof positive.

I bought a lot of things last fall (some of them in August!), and while these things were in frequent use, I completely failed to mention them on the blog. Or maybe "gush" would be a better word. Regardless, here we go:

The best purchase in a while was a pair of black velvet pumps (above) by French Connection, which I originally got because I needed nice shoes to wear when performing. Since then, they've served me at many a gig, and even a wedding. My calves where in such pain the first time I wore them (I'm woefully unaccustomed to wearing heels), but once my feet got used to them the pumps turned out to be surprisingly comfortable.

As fall went on I managed to develop a liking to suede shoes, which was kind of idiotic considering Finnish weather conditions. Fall is usually a mix of rain and slush – neither of which work well with suede – but I found that actually, you know, looking out the window and checking the weather forecast before going out is a very effective way of keeping your shoes in good shape. And when all else fails it's best to just ignore style in favor of rain boots.

I finally also saw reason in the form of a cap made of 100% wool. I've been wearing various H&M hats for pretty much as long as I can remember, but when I visited Stockholm in August I decided to shell out for this pretty green Whyred cap, and haven't regretted it once. I've been wearing it all  winter and it still looks brand new, which is more than I can say for any of the articles I've bought from H&M.

I also spent a little on a cute safety reflector, which is a must-have during the darkest months in Finland. If I have to wear one on my coat, I figured it might as well look nice.

The only article that hasn't gotten much wear is this beautiful cognac clutch that I also found in Stockholm, but that's mostly because I just haven't had a chance to wear it. I can't seem to get it to go with any of my winter outfits, but come summer I'm sure I will find plenty of use for said purse.


What is you verdict? Did you guys find anything extra special last year?

Choices, choices

So. A friend of mine (or rather, my boyfriend's best friend) is getting married this spring, and I immediately thought shoes. I haven't actually attended a summer wedding since high-school, which means I don't own a single pair of heels that would work for festivities in warmer weather (because well, I just don't consider clogs suitable attire for a wedding. And the one pair of high heel sandals I do own is not a viable option when there is going to be dancing involved. I feel like I should add another parenthesis explaining that my dancing is really much closer to flailing, but until prescriptive grammar starts allowing double parenthesis this sentence will just have to suffice). Also, I kind of just want a new pair of shoes for the summer. 

Long story short, after browsing online shops I quickly fell in love with two possible candidates, both from Filippa K (what can I say, she just really understands the kind of understated elegance I go for in footwear). But the real issue here (aside from my abuse of italics) is that after ordering both pairs and trying them on at home, I still don't know which ones to choose. And my budget will not allow me to keep both. Rich world problems, I know, but help me decide, will you?

Our first contender is from this year's spring collection, and is suede in a soft, putty color. The heel is sturdy and good to walk in, but I'm not sure about the size.

Our second contender is from last year's collection, but is still not outdated as ankle-cuffs are very on-trend right now. They're black, which makes them versatile, but the leather is not as soft, which means there's a risk of chafing.

What say you? Comfortable and modern, or classic and timeless?

Christmas present

I know, I know, it's February already – but humor me, will you? Because I have a lot of Christmas presents and shopping to talk about, especially now that it's finally light enough to get decent pictures.

After scouring the shops and the web for Christmas presents for my boyfriend, I ended up finding an excellent watch by Guess (in silver) that both him and I were very happy with. In fact, I ended up liking it so much that once I spotted a rose gold version of the watch on ASOS, I asked for it to be my present.

And it's been in frequent use ever since.

I normally never wear gold (or anything by Guess), but I find rose gold to be a tad more wearable than regular, yellow gold. It certainly seems to work paired with the rest of my jewelry arsenal, which is all silver. And it makes for awesome arm parties, à la the Man Repeller. 

Now if only this watch could teach me to actually be on time...

Jouluaattoa odotellessa

Net-a-porterin ale on alkanut! Ja koska olen ollut tänä vuonna kiltti tyttö, tilasin itselleni joululahjana jo pitkään himoitsemani Étoile Isabel Marantin neuleen.

Nyt joulu voi alkaa.

Ostoksia

Paluu bloggaamiseen (ja opintoihin) alkoi lupaavasti, sillä olen viettänyt viimeisen viikon sairaana. Tänään kävin lääkärillä verikokeessa ja kertomassa että "ei minulla mitään kuumetta ole", vain huomatakseni kuumemittarin näyttävän lämmönnousua. Verikokeesta ei ollut erityisemmin apua, mutta selvää on, että olen saanut kimppuuni ilkeän virustaudin (mahdollisesti jonkinlaisen rokon). Viikonlopun suunnitelmiin kuuluu yskiminen ja piiloutuminen peiton alle, mutta tässä teille pientä piristystä USA:n ostosten muodossa.

Tämä postaus oli oikeastaan tarkoitus julkaista jo aikoja sitten, mutta jostain syystä en vain ole saanut hommaa aikaiseksi. Eniten käytettyihin ostoksiini kuuluu hopeinen vintagekoru, jonka löysin pikkukojusta Seattlen folklife festareilta. Riipus näyttää sopivasti kirjalta, joten se oli kuin luotu minunlaiselle englanninopiskelijalle, jonka oli pakko lähteä Seattleen asti todella oppiakseen rakastamaan kirjallisuutta.

USA:ssa innostuin myös maan nettikauppojen tarjonnasta, joten klikkasin kotiini Madewellin puukenkäkorkkarit...

...ja Free People:n sandaalit.

Etsin Seattlesta myös ahkerasti kivaa nahkalaukkua, kunnes Shopbopin alennusmyynnissä törmäsin 3.1 Philip Limin Minnie-laukkuun, joka on kesän aikana varastanut itselleen lempilaukun sijan.

Käytännöllisen mustan värin lisäksi ihanaa laukussa on hopeanväriset vetoketjut ja soljet, sekä pienet yksityiskohdat, kuten pieni solmu laukun hihnassa. Pienestä koostaan huolimatta laukkuun mahtuu puhelimeni ja massiivisen lompakkoni lisäksi aurinkolasti, iso huivi, huulipuna ja kaikenlaista muuta sälää. Eli Minnie on oikein hyvin palveleva pikkulaukku!

Sadetta ja markkinoita

Tässä seuraa vaihteeksi kuvia, jotka antavat hiukan todentuntuisemman kuvan Seattlen säästä.

Pari viikkoa sitten Ave:illä järjestettiin katumarkkinat, joten suuntasin harmaasta taivaasta huolimatta Kaitlinin kanssa ulos tutkimaan markkinakojujen tarjontaa. Rakastan katumarkkinoita, sillä niissä tekee aina mielettömiä korulöytöjä ja pääsee syömään streetfoodia. Katuruoan amerikkalaiseen aateliin kuuluvat tietenkin hodarit (joihin olen täällä aikaisemminkin julistanut rakkauttani), mutta kyseisillä markkinoilla en törmännyt yhteenkään hodarikojuun. Niinpä kierrettyäni kaikki ihmeen maustehunajakojut ja makean popkornin myyjät päädyin ystäväni Kaitlinin kanssa viimein falafeliin, eikä todellakaan kaduttanut. Ruoan hyvästä mausta todisteena toimikoon kuvien puute, sillä oma pitaan kääritty falafelini katosi heti parempiin suihin.

Pikkukojujen väliin mahtui kaikkea bluegrass- ja jazzmuusikoista capoeiraajiin, joten aika ei ainakaan käynyt pitkäksi. Pitkän kävely-urakan päätteeksi poikkesin myös parin korumyyjän kojussa, ja kotiutin jotain itselleni hyvin epätavallista. Olen aina vierastanut suuria korvakoruja, mutta ehkä kyse ei ollutkaan koosta, vaan siitä etten ole löytänyt Sitä Oikeaa. Tässä tapauksessa niitä oikeita oli kaksi erilaista, joten molemmat päätyivät mukaani. Nyt minun tarvitsee enää oppia miten voin estää hiuksiani juuttumasta kyseisiin koruihin...

Illaksi hakeuduimme Gas Works Park:iin, josta oli mahtava (mutta sateinen) näkymä Seattlen keskustaan. Pääsin kerrankin ottamaan reilusti valokuvia, sillä Kaitlinin ystävät paljastuivat poikkeuksellisen ihaniksi kuvauskohteiksi, jotka iskivät poseerauksen toisensa jälkeen. Suomesta moisia linssiluteita saa kyllä etsiä.

Aurinkoiset luonteet korvasivat auringon puutteen, ja juhlimme porukalla pitsan ja syntymäpäiväkakkujen voimin. Kotiin päästyäni jalkani olivat pahasti jääpussin tarpeessa, mutta asunnosta ei tietenkään löytynyt mitään tarkoitukseen soveltuvaa. Mutta se oli sen arvoista.

Of despair and chambray

Tämän päivän sää on pitkälti vastannut mielentilaani: sadetta (itkua ja masennusta), aurinkoa (helpotusta ja iloa), uudestaan sadetta (flegmaattisuutta), sitten taas aurinkoa (euforiaa) ja lopulta pilvistä ja sumua (koomatila).

Vastassani oli tänään sellainen yllätys, että läppärin akku ei suostunut latautumaan, jonka seurauksena koko tietokonetta ei voinut käyttää. Minuun iski tietenkin täysi paniikki, sillä tietokoneeni on sekä yhteydenpidon että mittavien esseiden kirjoittamisen kannalta minulle välttämätön, ainakin täällä Atlantin toisella puolen. Niinpä hakeuduin itku kurkussa paikalliseen Apple-kauppaan, jossa kerroin hyvin ystävälliselle Genius Barin asiakaspalvelijalle tilanteen, peläten että kone joutuisi huoltoon ja joutuisin pärjäämään päiväkausia ilman läppäriä, ja lisäksi vielä maksamaan huikean summan koko operaatiosta.

Helpotukseni oli siis sanoinkuvaamaton, kun parin minuutin päästä selvisi että vika olikin laturissa, ei akussa. Helpotusta ja iloa kuitenkin seurasi flegmaattisuus, kun tajusin joutuvani ihan oikeasti viettämään viikonlopun esseitä väsäten. Ratkaisin ongelman piipahtamalla Madewellin liikkeessä shoppailuterapialla, ja kotiutin täydellisen farkkupaidan (minua on yllättävän helppo miellyttää, kunhan käteeni pistetään luottokortti).

Taisi kuitenkin ollan vähän liikaa tunteiden myllerrystä yhdeksi päiväksi, sillä loppuillan olen viettänyt eräänlaisessa koomassa. Tähän koomatilaan sisältyy farkkupaidan silittely ja hyvän musiikin kuuntelu, joten olkaa hyvät:

I experienced a bit of a rude awakening today, as the battery of my trusty Macbook Pro wouldn't charge. Naturally, I panicked and immediately ran off to the local Apple store, worried that I would have to spend days without my computer (which would have been awful as I have extensive essays to write). The guy at the Genius Bar then plugged my computer to a power source, and within minutes it became evident that the problem was my charger, not the battery. Cue huge relief, followed by lethargy, as I realized this meant I would actually have to get started on the damn essays. Oh well, at least there's nothing a small shopping spree and good music won't cure.

Tarpeellisia (?) hankintoja

Puolet ajastani jenkeissä on jo ohi, ja alan hiljalleen viihtyä täällä. Viihtymistä auttaa se, että onnistuin löytämään kirjaston kahvilan, jossa poikkean aamuisin hakemassa chaita ja mustikkaskonssin ennen kirjallisuuden seminaaria. Vaadin kunnon baristaa ja pikkuleipomoa omaankin yliopistooni.

Seattlessa olen ehtinyt tutkia kansainvälistä aluetta, Ballardia ja Capitol Hilliä, ja olen todellakin pitänyt näkemästäni. Trendikkäitä ja boheemeja kaupunginosia riittää, kuten samaisia adjektiiveja edustavia nuoria. Mutta suurin yllätys on ollut se, että pidän jopa kampuksen lähistöllä sijaitsevasta ostoskeskuksesta. En erityisemmin välitä jättimäisistä, persoonattomista ostoskeskuksista, sillä pidän enemmän pikkuputiikkien tuomista yllätyksistä. U-village on kuitenkin siitä erilainen, että kyseessä on ulkoilma-ostoskeskus, joten tuntuu lähinnä siltä kuin kiertelisi ihania vaateliikkeitä jotka vain sattuvat sijaitsemaan lähellä toisiaan. Ja mikä parasta, aurinkoisena päivänä voi istua ulkosalla syömässa mansikkacrepeä, tarkkaillen ohi kulkevia ihmisiä.

U-Villagessa on myös eräs merkittävä vetonaula (Madewellin lisäksi), nimittäin Sephora. Putiikin meikkivalikoima on aivan uskomaton, ja hinnatkin ovat suotuisia Suomeen verrattuna. Uusimpiin hankintoihini lukeutuu Sephoran harmaanruskea luomiväri sävyssä rétrochic, NARSin luomiväriduo joka kulkee nimellä Noveau Monde, sekä saman merkin mattahuulipuna sävyssä Bangkok.

Olen tietenkin tapani mukaan myös sortunut käymään Madewellin liikkeessä. Usein. Onneksi olen kuitenkin onnistunut rajoittamaan hankintani järkiostoksiin, eli hyvin tarpeellisiin perusvaatteisiin. Kaappiini on rantautunut lähinnä rentoja t-paitoja ja neuleita, mutta viime visiitilläni innostuin niin suuresti merkin kesävaatteista, että lähdin liikkeestä mukanani sortsit ja afrikkalaishenkinen kuviollinen mekko. Mutta tuhlailuni annettakoon anteeksi tämän kerran, sillä mekko on täydellisyyden huipentuma. Olen tainnut löytää uuden lempivaatteeni.

I've been shopping quite a bit lately, and while I find Ballard and Capitol Hill to house very interesting stores, the University Village has quickly become my favorite place to shop. I'm a sucker for convenvience, and besides, how could I resist Sephora? And Madewell. And strawberry crepes!

Retail therapy

No niin. Elossa ollaan, mutta olen viimeisen kymmenen päivän ajan yrittänyt päästä ikävän vilustumisen yli, eikä vielä ole onnistanut. Tähän väliin on myös mahtunut muutto kampusalueelle soluasuntoon, josta lisää myöhemmin.

Viime viikolla minulla oli vielä kova koti-ikävä, mutta nyt alan vähitellen tottua Seattlessa elämiseen (mutta ikuiseen sateeseen ja pilvisyyteen en). Oma asunto tietenkin auttaa, kun ei enää tarvitse elää matkalaukusta käsin. Viihtyvyyttä lisäsi myös pieni visiitti Madewelliin ja Sephoraan, joista mukaan tarttui kaikenlaista kivaa. Ja seuraavana päivänä uusi visiitti Madewelliin. Ja Urban Outfittersiin. I think I sense a pattern here...

Sephorasta mukaan päätyi NARSin luomiväri sävyssä Ashes to Ashes, ja poskipuna sävyssä Orgasm. (Ja ei huolta, aikani Yhdysvalloissa ei suinkaan ole muuttanut minua 10-vuotiaaksi tytöksi. Kuvissa näkyvä järkyttävän pinkki päiväpeite nyt vaan sattui löytymään ystäväni perheen vierassängystä)

Madewellistä on nopeasti muodostunut suosikkiliikkeeni, sillä täydellisen rento ja tyttömäinen tyyli yhdistettynä laatuun ja järkeviin hintoihin houkuttelee väkisinkin sisälle. Tähän mennessä olen kotiuttanut liikkeestä hameen, laukun ja kaksi paitaa, ja veikkaan että saldo ei jää tähän. Yritän kuitenkin tulevaisuudessa hillitä itseni, jos ei muuta, niin pankkitilini takia.

Hankintoja

Tällä viikolla meille tuli kaapeli-tv, ja sen myötä myös uusi televisio. Oi sitä autuutta, kun ensimmäistä kertaa kahdenkymmenenneljän elinvuoteni aikana kotitelevisiosta näkyi MTV. Kunnes katsottuani kanavaa vajaat kymmenen minuuttia tajusin, etten ollut menettänyt mitään.




Uutta televisiota piti tietenkin heti päästä testaamaan, joten viikonlopun alkamisen kunniaksi vuokrasimme viime vuoden Oscar-ehdokkaaksi valittuja elokuvia. Ensimmäisenä vuorossa oli Tom Fordin esikoisohjaus A Single Man, joka oli visuaalisesti henkeäsalpaavan kaunis, ja tarinaltaankin surullisen koskettava.
Coenin veljesten elokuvasta A Serious Man en sano sen enempää, kuin että se oli hyvin coenmainen. Eli jos sellaisesta pitää, kolahtaa todennäköisesti tämäkin elokuva. Veljesten aikaisempi tuotanto on ollut enemmän omaan makuuni kuin kyseinen elokuva, mutta tulipahan ainakin tutustuttua paremmin juutalaiseen kulttuuriin.

Kevään alun kunniaksi olen yrittänyt kuntoilla enemmän (eli käynyt yhdella pitkällä kävelylenkillä yli viikko sitten), joten päätin että oli vihdoinkin aika vaihtaa vanha käsipallojoukkoeen tuulipukutakki uuteen. Onneksi kaupungilla tuli vastaan mitä täydellisin Niken raidallinen takki, joka istui kuin nakutettu. Teoriani on, että jos kuntoiluvaatteet ovat kivoja, niin ehkäpä itse kuntoilukin maistuisi paremmin. Raportoin tästä lisää jos huomaan teoriani toimivan. Jotenkin epäilen.
Raportoimisen arvoiset ovat myös uudet herrainkenkäni, jotka löysin pienen metsästyksen jälkeen eräästä saksalaisesta nettikaupasta (kukapa olisi uskonut, että siitä yhdestä lukioaikaisesta saksankurssista olisi oikeasti hyötyä?). Väri ja malli on mitä täydellisin, joten maltan tuskin odottaa kesää, jolloin saan vihdoin vetää nämä popot jalkaan.


Ja onhan viikonloppuun mahtunut ruoanlaittoakin. Suurin osa viikosta on eletty äidin tekemällä hernekeitolla, joten tänään päätettiin syödä vähän juhlallisemmin. Luvassa oli siis aasialaishenkisiä marinoituja naudan marmoripihvejä "Crying Tiger"-kastikkeen ja salaatin kera. Minun ruonalaittofilosofiaani kuuluu, että inkiväärin, chilin ja limen yhdistelmä ei yksinkertaisesti voi mennä pieleen, eikä se meitä tänäänkään pettänyt. Limen tuoksuisessa keittiössä on hyvä olla.