Huh-huh

Viimeinen työviikko meneillään. Tuntuu ihanalta tietää, että tämän jälkeen saa ainakin kolme viikkoa nukkua myöhään ja vaan rauhassa möllöttää paikallaan.

Tehtiin perjantaina poikaystävän kanssa (sanon "kanssa", mutta herra teki suurimman osan töistä) taivaallisen herkullista savulohipastaa, jota suosittelen lämpimästi kaikille hyvän ruoan ystäville. Jälkiruoaksi syötiin ihanaa pätkiskakkua ja turkinpippurikeksejä, jotka herra oli edellisenä iltana leiponut minulle nimipäiväyllätyksenä. Taisin sillä hetkellä tuntea itseni maailman onnellisimmaksi ihmiseksi.

On vaikea tajuta, että alle kuukauden kuluttua en voi enää halutessani nähdä rakkaimpiani, ja koti on 14-neliöinen koppi Japanissa. Toisaalta tuntuu siltä, kuin nytkin eläisin eräänlaisessa välitilassa. Koti ei tunnu enää kodilta, se on vain paikka jossa vietän aikaa kun en ole töissä tai Varkaudessa. Kämppä säilyy sotkuisena, mutta koskemattomana, sillä jumitan vaan olohuoneessa ja liikkumiseni on rajoittunut jääkaapilta sohvalle – ja sieltä sänkyyn.

Tällä viikolla pitäisi vielä ehtiä uusia lääkeresepti vuodeksi, käydä pankissa, täyttää opintotuen muutoslomake, käydä Soneralla irtisanomassa laajakaista vuodeksi, miettiä vakuutuksia ja kaikenlaista muuta. Se, että saanko oikeasti mitään aikaiseksi on sitten täysin eri asia.

Niinpä niin...

Siili

• Erinaceus europaeus
• Pituus: 20 - 30 cm, häntä 2 - 4 cm
• Paino: 300 - 1300 g
• Elinikä: 4 - 6 vuotta

Olet siili! Herätät muissa sympatioita, vaikka sinulla onkin joitain outoja tapoja. Viihdyt mieluiten yksin ja hemmottelet itseäsi hyvällä ruoalla.

Tarkkaavaiset siilit haistelevat ja kuuntelevat jatkuvasti ympäristöään. Piikkipallon ruokalistalle kuuluvat muun muassa etanat ja madot, mutta siili ei kuitenkaan tapa käärmeitä tai syö pikkulintujen munia niin usein, kuin mitä ennen on uskottu. Siilit saattavat öisin liikkua ruokaa etsiessään muutaman kymmenen hehtaarin alueella. Ruokaa santsataan erityisesti talven horrosta varten.

Siilien kosioretket alkavat viimeistään toukokuussa. Naaraan löydettyään tuhiseva urossiili saa suostutella sitä paritteluun pitkään, mutta lopulta sinnikäs yrittäminen palkitaan. Piikikkään lemmensession seurauksena siiliemo synnyttää 4 - 5 poikasta heinäpesään.

Siili on luonteeltaan yksineläjä, vaikka parikymmentäkin siiliä voi käydä samalla ihmisen laittamalla ruokakupilla. Siilillä on kuitenkin eräs omituinen tapa: se voi erittää suuren määrän sylkivaahtoa syötyään jotain ravinnoksi kelpaamatonta. Vaahdon siili levittää selkäpiikkiensä päälle kielensä avulla ja ruumistaan puistattamalla. Syytä käytökseen ei tiedetä.

---------------------------------------------------

Parempi puoliskoni tässä taannoin teki testin puolestani, ja päätyi samaan tulokseen. Herra itse taas oli majava, mikä mielestäni osoittaa testissä tiettyjä puutteita, hänhän on ilmetty hylje.

Testaa, mitä eläinkunnan lajia sinä edustat:
http://www2.hs.fi/extrat/hsfi/omaelama/elaintesti/

Voi kunpa voisi keskeyttää ajatusten jylläämisen

Tällä hetkellä ajatus viikonlopusta on ainoa asia joka jaksaa kunnolla innnostaa.

Alle kahden kuukauden kuluttua pitäisi raahautua Helsinki-Vantaan lentokentälle, ja sieltä Japaniin, Osakaan, jossa sitten vietän seuraavat kymmenen kuukautta.

Tässä vaiheessa olisi pitänyt jo hoitaa noin tuhat vaihto-opiskeluvuoteen liittyvää asiaa, mutta huomaan suhtautuvani yllättävän tyynesti käytännön asioiden selvittelyyn (tai lähinnä selvittelyn puutteeseen). Välttely on tahallista, sillä mitä enemmän ryhdyn asioita setvimään, sen todellisemmalta lähtö tuntuu. Ei kulu päivääkään, etten ajattelisi lähtöä, mutta mieltäni kalvaa innostuksen sijasta pelko. Pelkään, että jos lähden nyt, täällä ei ole minulle enää mitään palatessa. Pelkään menettäväni henkilön, joka on viimeisen puolen vuoden aikana ollut koko maailmani. Pelkään menettäväni ystäväni, joista olen osittain vieraantunut jo nyt. Ennen kaikkea pelkään juuretonta oloa, ja pysyvää, raastavaa kaipuuta.

Kuuden vuoden takainen unelma toteutuu vihdoin, ja olen varma siitä, että vuoteni Japanissa tulee olemaan unohtumaton. Tuntuu kuitenkin väärältä lähteä toteuttamaan omaa unelmaa, sillä se tarkoittaa selän kääntämistä niin monelle ihmiselle. Samalla poden syyllisyyttä siitä, etten vaikuta kunnolla osaavaan arvostaa tätä ainutlaatuista tilaisuutta.

Sen ei pitänyt olla näin vaikeaa.