Syksy tulee, patja valmiina

Perjantaina kävin kavereiden kanssa katsomassa Step Up 3D:n, jonka jälkeen nautimme hyljemiehen kanssa pyhästä kolminaisuudesta, eli viinistä, manchego-juustosta ja fuetista (katalonialainen makkara, jota toimme mukanamme Barcelonasta). Lauantaina käväisimme mökillä, mutta illaksi vetäydyimme kuitenkin kotiin.

Kun poikaystävä vietti suurimman osan viimeisestä lomaviikostamme sairaana, raahasin potilaalle vieraille tarkoitetun ylimääräisen patjan olohuoneen lattialle. Tämähän tarkoitti sitä, ettei patjalta olla sen koommin siirytty yhtään minnekään. Se on syrjäyttänyt sohvamme. Se on syönyt vähäisen seuraelämämme. Nykyään parhaita ystäviämme ovat patja, tuuletin ja vuokra-elokuvat.

Saimme vihdoin vuokrattua 500 Days of Summerin, josta innostuin jo kuukausia sitten. Elokuva ei ole hyvä vain Joseph-Gordon Levittin ja Zooey Deschanelin ansiosta, vaan koska se on virkistävän erilainen romanttinen komedia. Se on yhtä aikaa suloinen, surullinen ja hauska, ja valaa väistämättä toivoa katsojan sydämeen.

Shutter Islandin vuokrausta taas olen vältellyt kuin ruttoa, ja epätoivoisesti yrittänyt löytää muuta katsottavaa kun poikaystävä on kyseistä leffaa ehdottanut. Traileri ahdisti niin paljon (terv. tyttö joka pelkäsi pienintäkin ääntä useita kuukausia Paranormal Activityn näkemisen jälkeen), etten uskonut nauttivani erityisesti kyseisestä elokuvasta. Sunnuntaina kuitenkin suostuin vihdoin sujauttamaan DVDn soittimeen, eikä kaduta yhtään. Scorsese rakentaa jännitystä perinteisen kauhuelokuvakaavan mukaan, eikä splatterimäisyydestö näy häivähdystäkään. Elokuvasta löytyy kyllä verisiä kohtauksia, mutta ne ovat traagisuudessaan suorastaan kauniita. Loppu on sydäntäraastava. Päähahmon viimeiset sanat jäävät kaikumaan mieleen vielä kauan lopputekstien jälkeen, ja jättävät päähahmon kohtalon sopivasti tulkinnan varaan.

Sunnuntai-aamuna maailman ihanin poikaystävä yllätti minut nimipäivälahjalla ja sconsseilla. Minulla alkaa pian amerikkalaisen kirjallisuuden kurssi, joten paras aloittaa F. Scott Fitzgeraldin klassikosta, jonka olemassaolon olin miltei unohtanut ennen erästä lukuvinkkiä. Poikaystävän äidiltä taas sain ihanan Marimekon esiliinan, joka todellakin tuli tarpeeseen. Ehkä vihdoin oppisin olemaan käyttämättä ainoata valkoista toppiani tomaattikeittoa valmistaessa...

Päivän päätteeksi syötiin ihanan tulista intialaista kunnes tuntui että vatsa oli ratkeamassa. Siinäpä ihana päivä.

Barcelona

Loman viimeisiä päiviä viedään, joten on kai paras hoitaa matkapostaus alta pois.

Vietimme Barcelonassa ruhtinaalliset neljä päivää, joka riitti meille oikein hyvin. Siinä ajassa ehdimme käydä läpi merkittävimmät nähtävyydet, shoppailla sekä juoda monen monta mojitoa. Ja kannullinen sangriaa.

Ensimmäisenä vuorossa oli Gaudin valmistumaton mestariteos, La Sagrada Família. Kyseinen katedraali oli kuitenkin niin suuri, ja vieläpä täysin rakennustelineiden peitossa, ettei siitä ottamani kuvat onnistuneet erityisen hyvin. Jatkoimme siis matkaa hiukan pettyneinä ja suuntasimme Parc de la Ciutadellaan. Siellä istuskelimme puistonpenkillä kaikessa rauhassa, nauttien tunnelmasta. Hienointa puistossa oli suihkulähde, sekä puiston lähistöllä sijaitseva riemukaari.

Seuraavana päivänä kävelimme La Ramblan turistirysähelvettiä pitkin Kolumbuksen muistomerkille. Ramblaa vaikutetaan hehkutettavan lähes jokaisessa matkaoppaassa, mutta mielestäni katu (tai lähinnä sarja katuja) oli jokseenkin yliarvostettu. Joka kulmassa oli turisteille tarkoitettuja krääsäkauppoja ja ketjuravintoloita, mutta ei hirveästi muuta. Jos haluaa nähdä Barcelonaa aidoimmillaan, kannattaa siis mielummin suunnata Ramblan sivukujien pieniin ravintoloihin ja liikkeisiin, tai vaikkapa Gràcian taikka El Bornin kaupunginosaan.

Ramblan vilinää olikin mukava paeta hetkeksi merenkulkumuseoon, jonka kahvilassa nautimme gazpachoa ja grilliruokaa ennen kuin jatkoimme itse museon tutkimista.

Museokierroksen jälkeen suuntasimme Parc Güelliin, jonne ei ollut erityisen mukava kiivetä yli kolmenkymmenen asteen kuumudessa. Huikea näkymä sekä Gaudin mestariteokset kuitenkin korvasivat kokemamme kärsimyksen.

Illalla kävimme vielä katsomassa Font Màgicaa, joka olisi ollut vielä vaikuttavampi näky jos ei suihkulähde olisi ollut EM-kisojen valmisteluiden takia erinäisten rakennustelineiden peitossa.

La Boqueriassa ihasteltiin kauniita asetelmia ja kuolattiiin edullisten ruokien perään. Olisipa tonnikala yhtä edullista suomessa kuin espanjassa!

Viimeisenä päivänä hakeuduimme tuskallisen kuuman rantakierroksen jälkeen hotellimme naapurustossa sijainneeseen Carmelitas-nimiseen tapasravintolaan. Heidän patatas bravakset olivat aivan taivaallisia, samoin jälkiruoat.

Hyljemies tyytyväisenä suklaakakkupalan syötyään.

Barcelonan ostokset

Barcelonan matka tuli ja meni, ja palasimme Espanjasta kotiin noin viikko sitten. Paluun jälkeen odotti kuitenkin matka poikaystävän perheen mökille Paltamoon, joten en ole ehtinyt käydä läpi matkasta otettuja valokuvia kuin vasta tänään. Matkakuvia siis luvassa pian. Sillä välin ajattelin esitellä hiukan Barcelonan ostoksia, joiden laatu korvaa määrän.

Olen viimeisen kuukauden ajan haikaillut Swedish Hasbeensien perään, mutta korkea hinta on arvelluttanut. Törmäsin onneksi matkan aikana erääseen Barcelonalaiseen merkkiin nimeltä Vialis, jonka puukenkäkorkkareihin ihastuin heti. Kun vielä huomasin, että alunperin yli satasen maksaneet kengät olivat viidenkymmenen prosentin alennuksella, ei ostopäätöstä tarvinnut pitkään harkita.


Toivon mukaan suljettu kärki mahdollistaisi kenkien käytön mustien sukkahousujen kanssa vielä syksylläkin.

Barcelona taitaa olla kenkäfriikkien luvattu kaupunki, sillä poikaystäväkin onnistui löytämään itselleen kengät. Camperin liikkeessä törmäsimme täydellisen tyylikkäisiin, mutta rentoihin nahkakenkiin, joita ei kuitenkaan löytynyt hyljemiehen koossa. Kyseinen kenkäpari jäi vaivaamaan sen verran, että kiersimme seuraavana päivänä kaikki tietämämme Camperin liikkeet Barcelonassa, mutta mistään ei löytynyt kokoja. Olimme jo antaneet periksi ja ruvenneet etsimään lounaspaikkaa, kun ohitimme neljännen Camperin liikkeen, jota ei ollut listattu matkaoppaassamme. Siellä vihdoin tärppäsi ja hyljemies vei viimeisen parin omaa kokoaan, erään japanilaisen herrasmiehen nenän edestä.


Vanhassa kaupunginosassa poikkesimme pienessä karkkikaupassa, joka valmistaa suloisen värikkäitä, perinteisiä karamelleja. Niitä tulikin ostettua jonkin verran tuliaisiksi.


En tietenkään malttanut pysyä poissa Zarasta, ja alennusmyynneistä tarttui lopuksi vielä mukaan harmaa liivi ja hempeä kukkamekko. Koskaan ei voi olla liikaa kukkamekkoja.

Kesän soittolista

Huomenna on edessä lähtö Barcelonaan, ja vaikka kaikki valmistelut on hoidettu, tuntuu kuitenkin etten ole oikein kunnolla varautunut matkaan. Henkisesti. Olen koko kesän paiskinut töitä toimistossa, ja huomenna matkan myötä alkaa vihdoinkin loma. Oi loma. Kuinka sinua onkaan odotettu.

Barcelonassa on liuta mahtavia nähtävyyksiä ja paljon shoppailumahdollisuuksia, mutta ihan rehellisesti odotan kaikista eniten sitä, että pääsen viihtyisään ravintolaan syömään tapaksia ja juomaan sangriaa. Haluan yksinkertaisesti nauttia tunnelmasta ja rentoutua.

Näiden biisien parissa aion aloittaa lomani, ja toivottavasti päästä pahimmasta univelasta lentokoneessa:

Muse - Uprising
A Perfect Circle - Imagine
Mumford & Sons - Little Lion Man
The Hush Sound - The Boys Are Too Refined
Fall Out Boy - 20 dollar nose bleed
The Hush Sound - Molasses
Regina Spektor - Samson
Sia - My Love


PS. Päädyin tilaamaan edellisen postauksen hatun Urban Outfittersistä, ja se istui täydellisesti! Ehkä pääni ei olekaan niin mahdottoman pieni...

Hatuttaa

Kun lyhyt kävelymatka pelkästään Turun keskustaan ja takaisin muuttui tuskalliseksi aavikkovaellukseksi, tajusin että emme ehkä ole menossa Barcelonaan kaikkein otollisimpaan aikaan. Ihon palamisen voi tietenkin estää aurinkovoidetta käyttämällä, mutta entä auringonpistos? Niinpä päätimme poikaystävän kanssa, että tarvitsemme hatut.

Kävimme eilen joka ikisen keskustassa olevan kaupan läpi, sopivaa päähinettä etsien. Tuloksetta. Poikaystävällä on liian suuri pää, minulla taas liian pieni. Naisten olkihattuja liikkeistä ei nyt yleensäkään enää löytynyt, mutta jos jokin sattui vastaan, oli se vääjäämättä liian suuri. Päädyin sitten Eevan vinkistä H&M:n lastenosastolle, mutta siella hatut taas olivat liian pieniä (ja liian pinkkejä). Minulla on ilmeisesti väliinputoajapää.


Nyt sitten mietin, josko uskaltaisin tilata netistä hatun jonka sopivuudesta en tiedä, mutta jonka malli viehättää. Pieni järjen ääni kuitenkin nakertaa pääni sisällä, että parempi olisi vain tyytyä kohtalooni ja kietoa huivi pään ympärille.

Kuvat: Urban Outfitters

Anna helteen viedä

Kun lämpömittari heti aamusta näyttää kahtakymmentäkuutta astetta, on pakko hiearaista silmiä epäuskossa, ja tarkistaa ettei ole vielä unessa. Lämmön kivutessa päivän aikana vielä kolmeenkymmeneen asteeseen ei ole enää muuta tehtävissä, kuin lähteä mökille.

Jos taas on juuttunut kaupunkiin, kuten minä ja hyljemies sunnuntaina, pitää vain hyväksyä kohtalonsa. Silloin voi valmistaa kannullisen sangriaa valkoviinistä*, paistaa valkosipulileipiä, ja kutsua ystävät kisastudiolle. Hollanti-Espanja -ottelussa en oikeastaan kannattanut ketään, halusin vain Paulin olevan oikeassa (ennustava mustekala on kova sana). Ottelun aikana kaipasin kuitenkin epätoivoisesti japanilaisen asuntoni ilmastointikonetta, sillä ainoa lohtumme saunaa muistuttavassa asunnossa oli pienet mainosviuhkat, jotka toin aikoinaan mukanani Japanista.



Eilen onnistuimme hankkimaan kaksi tuuletinta kotiin. Kun ensimmäinen viileä tuulahdus osui kasvoille, rojahdin tyytyväisenä sohvalle. Se oli kuulkaa luksusta.


* Sangrian teimme tämän reseptin mukaan, mutta korvasimme tietenkin punaviinin valkoviinillä, ja hedelminä joukkoon päätyi appelsiinia, sitruunaa ja verigreippiä.

Pièce de résistance

En yleensä ole ensimmäisenä ottamassa uusia trendejä avosylin vastaan. Mitä pukeutumiseen tulee, kuulun oikeastaan enemmän siihen koulukuntaan, joka haraa vastaan kunnes kaikki muut on jo käännytetty* (ja joitankin trendejä en tule koskaan hyväksymään, kuten wet look -leggingsejä ja leopardikuosia). Toisaalta olen myös sen verran uskollinen, että kun minut kerran on käännytetty, en enää palaa takaisin entiseen (Exhibit A: pillifarkut).

Niinpä aluksi vieroksuin tämän kesän puukenkätrendiä. Vähitellen vieroksunta kuitenkin vaihtui hiljaiseen hyväksyntään, sitten etäältä ihailuun, ja nyt olisin jo valmis hankkimaan omani.

*Outoa kyllä, olen taas tekniikan suhteen hyvinkin valmis kokeilemaan uutta, mutta tämä taas johtunee ohjelmoijaveljistäni ja isästäni, joka ylikuusikymppisenäkin kunnon gadget-freakinä leikkii iPadinsä kanssa.

Olen täysin ihastunut Swedish Hasbeensin peep toe -malliin, mutta hinta on sen verran kova, että lähes kuulen pankkitilini huutavan epätoivoisena stoppia. Samalla arvelluttaa pistää niin paljon rahaa kenkiin, joita en välttämättä enää ensi kesänä tule edes käyttämään. Trendien haittapuolena on tietenkin se, että ne usein katoavat yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin. Lisäksi tuntuu turhalta kuluttaa rahaa kenkiin, joita voi käyttää vain parina kuukautena vuodessa, Suomen kelit kun eivät ole avovarpaisille kengille erityisen suotuisia. Ja ei, en ole vielä valmis kokeilemaan sukkia sandaalien kanssa, vaikka yhdistelmä joidenkin kohdalla vaikuttaakin toimivan. Epäilen, että korkeat sukat vaativat myös pitkiä koipia – ja sellaisia ei minulta löydy. Nyt siis mietin, että kannattaako? Takokaa nyt ihmeessä minulle järkeä päähän, etten tuhlaa palkkaani turhuuksiin.

Huomasin myös, että Musen keikalle olisi vielä lippuja, ja mietin josko kannattaa ajaa töiden jälkeen Helsinkiin keikalle, keikan jälkeen yöllä kotiin, ja sitten vielä mennä seuraavana aamuna töihin. Varsinkin kun pari päivää myöhemmin olisi edessä lähtö Barcelonaan. Mutta toisaalta harmittaa, että the Rootsin keikka Pori Jazzissa jää väliin Barcelonan matkan takia, ja Musen konsertti ikäänkuin korvaisi suuren vääryyden.

Nyt täytyy mennä, sillä kuulen, kuinka pankkitilini huutaa taas.