Seuraavana päivänä suuntasimme Jessin, EunJeongin ja erään kiinalaisen tytön kanssa Kiotoon. Kotaro, eräs EunJeongin tuntema japanilainen opiskelija oli luvannut opastaa meitä Kiotossa, mutta perillä päästyämme saimmekin selville, että japanilaisia oli yhteensä tulossa noin kahdeksan. Porukkamme oli siis loppujen lopuksi yllättävän suuri, ja joku oli koko ajan kadoksissa, mutta mukavaa oli kuitenkin. Saimme lämpimän vastaanoton, eikä ihanan raikas ja aurinkoinen syyssääkään haitannut.
Kotaro, Jess ja EunJeong matkan alkutaipaleella.
Japanilaisen vaahteran lehdet.
Luulimme menevämme temppeleitä katsomaan, ja niinhän me ikäänkuin menimmekin. Kukaan ei vaan ollut etukäteen ilmoittanut, että temppeliin pääsy edellytti usean tunnin patikoimista vuoristossa, metsän ja hyttysten ympäröimänä. Olimme tietenkin todella innoissamme.
Päästinpähän kuitenkin näkemään syksyisen kauniita vaahterapuita.
Ja lisää.
Seuraavana olikin zenbuddhalainen Nanzenji-temppeli, joka rakennettiin jo 1291 (alkuperäinen rakennus kuitenkin tuhoutui tulipalossa, ja nykyinen rakennus on peräisin vuodelta 1703). Nanzenji kuuluu Kioton viiden tärkeimmän zen-temppelin joukkoon, ja on myös yksi maailman huomattavimmista zen-temppeleistä.
Temppeliä ympäröi kaunis maisemapuutarha, lampi, metsikkö sekä pieni vesiputous. Istahdimmekin temppelin viereen lepäämään ja nauttimaan rauhallisesta ilmapiiristä.
Alla temppeli ja lampi metsiköstä nähtynä.
Kioton temppelialueen lähistöllä pyöri paljon kimonoihin pukeutuneita tyttöjä, kyseessä taisi olla jonkinlaiset juhlamenot.
Iltapäivän päätteeksi ostimme itsellemme kunnon hampurilaiset, jotka maistuivat erittäin maukkaalle. Olisivat olleet vielä parempia ilman wasabilta maistuvaa sinappia.
Illalla päädyimme vielä Kioton keskustaan, izakayaan, jossa söimme muun muassa raakaa hevosenlihaa ja sashimia. Parin drinkin jälkeen päätimme vielä mennä karaokettamaan, ja kotiin Osakaan päästiin vasta keskiyön maissa.
